Kehon ja mielen yhteys: suolisto ja ruokavalio

Uskon, että ihminen on kokonaisuus, jonka osia keho ja mieli ovat. Kaikki meissä on yhteydessä kaikkeen.

Ihminen ei voi hyvin, jos mieli on heitteillä. Ei riitä, että  elintavat ovat superterveelliset, syö oikein ja muistaa nukkuakin. Silti voi olla onneton.

Ja sama pätee toisinpäin: vaikka olisi mieleltään täysin tasapainoinen, käsitellyt kaikki möröt ja varjot, niin silti kehostakin täytyy huolehtia. Muuten mieli voi alkaa järkkyä.

On paljon asioita, joita kehon ja mielen yhteydestä ei vielä ymmärretä. Se kuitenkin tiedetään, että suolistolla ja aivoilla on yhteys. Kun suolisto voi hyvin, muulla keholla ja mielellä on paremmat mahdollisuudet pysyä terveinä.

Olen viimeaikoina perehtynyt aiheeseen, kun tein siitä juttua Voi Hyvin -lehteen. Haastattelin sitä varten ruotsalaista Soki Choita, jonka Suolistovallankumous-kirja on juuri ilmestynyt. Juttu puolestaan löytyy uusimmasta Voi Hyvin -lehdestä.

Kaiken takana ovat mikrobit

Suolistovallankumous-kirja kertoo, että suolistomme hyvinvoinnista vastaavat mikrobit, joita meillä kaikilla on noin 39 miljoonaa. Elämme symbioosissa niiden kanssa, emmekä tule toimeen ilman niitä. Mikrobeja on hyviä ja pahoja. Toiset edistävät terveyttämme, toiset heikentävät sitä.

Suoliston mikrobiston koostumuksella on tutkimuksissa löydetty yhteys muun muassa hiljaiseen tulehdukseen, masennukseen ja muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin.

Tutkijat ovat muun muassa havainneet, että ahdistuksesta, masennuksesta, Alzheimerin ja Parkinsonin taudista ja ADHD:sta kärsiville on yhteistä se, että heidän suolistomikrobistonsa on yksipuolisempi kuin terveillä ihmisillä. Tulevaisuudessa näitä sairauksia saatetaankin hoitaa ruokavaliolla tai vaikka ulosteensiirroilla. Tutkimuksia tarvitaan kuitenkin lisää.

Monet tutkijat uskovat kuitenkin jo nyt, että parasta olisi, kun hyviä mikrobeja löytyisi suolistosta mahdollisimman montaa eri lajia. Monipuolisuus on avain terveyteen.

Suolistossa syntyy onnellisuushormoneita

Mikrobit paitsi auttavat meitä sulattamaan liukenemattomia kuituja, myös tuottavat suolistossa aivojen välittäjäaineita. Mielihyvähormoni serotoniinista 90 prosenttia muodostuu suolistossa, ja dopamiinistakin puolet. Voit varmasti kuvitella, mitä fiilikselle tapahtuu, jos näitä hormoneja ei muodostu tarpeeksi.

Sama vaikutus on esimerkiksi PMS-oireilla ja vaihdevuosilla. Silloin naishormonitason romahtaminen romahduttaa myös serotoniinitason, sillä ne ovat yhteydessä toisiinsa. Lopputulos: ahdistaa, itkettää, kiukuttaa, masentaa ja unikin voi kärsiä. Vaihdevuosien uniongelmat liittyvät siis usein pikemminkin estrogeenintasoihin kuin stressiin tai masennukseen. Henkilökohtaisesti nukun PMS:n aikaan aina heikosti. Luulen, että se liittyy hormoneihin. Kreisiä, eikö? Ihminen todella on kokonaisuus.

Voiko itsensä syödä onnelliseksi?

Mistä niitä hyviä mikrobeja sitten saa? Suoliston mikrobisto muodostuu pääasiallisesti lapsuudessa, mutta siihen voi vaikuttaa myös aikuisena. Avain on tietenkin se, mitä suolistoonsa tyrkkää. Ruoka.

Hyvät mikrobit rakastavat kuitua. Se on niiden ravintoa, ne tarvitsevat sitä elääkseen.

Pahat mikrobit tykkäävät roskaruoasta, prosessoidusta rasvasta, sokerista.

Kiehtovaa on, että mikrobit saattavat myös manipuloida meidät haluamaan sitä ruokaa, mistä ne pitävät. Jos siis syöt paljon kuituja ja suolistossasi on siksi runsaasti hyvinvoivia hyvismikrobeja, saatat alkaa kaivata yhä enemmän tätä terveellistä ruokaa. Jos taas ruokit mikrobejasi mäkkiruoalla, niin pahat mikrobit saavat buustia – ja mahdollisesti myös mielesi alkaa himoita lisää roskaruokaa.

Itse olen huomannut, että oma makuaistini ja ruokahimoni ovat vuosien varrella muuttuneet. Olen syönyt runsaskuituista ruokaa niin kauan, että esimerkiksi vaalea pasta on nykyisin mielestäni tosi mautonta ja pikaruoka usein aika pahaa. Sokeria en nykyään myöskään himoitse, koska en juurikaan syö sitä. On kuitenkin ollut aika, jolloin elin pastalla ja irtokarkeilla. Silloin myös kaipasin niitä.

Sillä mitä suustaan pistää, voi siis olla merkitystä monella tasolla.

Jos kaipaat aiheesta lisälukemista, suosittelen Soki Choin Suolistovallankumous-kirjaa, jota olen käyttänyt myös tämän tekstin lähteenä. Pikaisempi perehdytys aiheeseen löytyy uusimmasta Voi Hyvin -lehdestä, johon haastattelin Sokia ja lisäksi laillistettua ravitsemusterapeuttia Leena Putkosta. Hän kertoo tarkemmin, minkälaisesta ruoasta suolisto tykkää ja miksi.

Lue myös:

Mielen ja kehon yhteydestä

Kehosta, mielestä ja ravinnosta

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (4)
  1. Onpa mielenkiintoista!:) Olen tunnistanut jo monessa muussa yhteydessä itselläni tuon kehon ja mielen yhteyden, esimerkiksi mulla stressi tuntuu niska-hartiaseudun ja lantionseudun lihasten jumeina, ja niiden rentouttaminen auttaa myös mieleen.
    Täytyypä hankkia tuo kirja käsiini, kuulostaa tämäkn näkökulma sen verran mielenkiintoiselta
    Kiitos postauksesta ja mukavaa alkanutta syksyistä viikkoa!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

    1. Mullakin tuntuu stressi fyysisesti. Tosi kiinnostavaa on se, että se voi tuntua hyvin monilla eri tavoilla. Univaikeudet, päänsäryt, niskajumit ja vatsakivut moni tunnistaa stressioireiksi. Mutta myös esim. ihottuma tai flunssa voi kertoa stressistä. Mulla itselläni lehahti viime viikolla atopia käsiin, kun oli vähän liikaa kaikkea. Nyt, kun tilanne alkaa purkautua ja ehdin hengittääkin, atopiakin on kadonnut. On varmasti hirveästi asioita, mitä me ei vielä kehon ja mielen yhteydestä vielä edes tulla ajatelleeksi.

      Ihanaa viikkoa!

  2. lukija-hanna
    24.9.2019, 08:32

    Kiitos, kiitos, KIITOS että kirjoitit tästä aiheesta, erityisesti, että blogiin! Olen kuullut jo aiemmin ja on aivan ihanaa, että tästä puhutaan ja kirjoitetaan. Kirjoittaako Choin muuten probiooteista? Esim. hapatetuista tuotteista on ilmeisesti hyötyä, kuten hapankaalista jne.

    Ja sitten mietin päivänä eräänä, että pitää vinkata sinulle sellaisesta aiheesta kuin TRE-harjoitteet, ehkä jopa lehtijutuksi asti; sopii tähän kontekstiin minusta hyvin vinkata 🙂

    Ihanaa syyskuuviikkoa, Anna-kulta! 🙂

    1. Ihanaa, että kiinnostaa! 🙂 Muakin.

      Choi vannoo fermentoitujen ruokien nimeen eli hänen tapauksessaan lähinnä kimchin ja kombutchan. Kirjassa puhutaan paljon niistä, ja siellä on myös reseptejä.

      Niissä, kuten hapankaalissa, jugurtissa, piimässä, on maitohappobakteereja, joista saattaa olla ihmiselle hyötyä (olen tehnyt tästäkin jutun joskus). Ongelma on, että ne eivät vaikuta kaikkiin ihmisiin samoin ja maitohappobakteereita on paljon erilaisia.

      Probiootit taas ovat tutkittuja maitohappobakteereja (tai niiden kaltaisia), joilla on tutkitusti vaikutusta. Niitä lisätään joihinkin ruokiin (esim. lactobasillus, gefilus tms. tuotteet), ja niitä saa myös purkissa. Niidenkin vaikutus on kuitenkin erilainen eri ihmisillä, eikä mitään suoliston varmasti pelastavaa yhdistelmää ole kaiketi vielä keksitty. Mutta ehkä tulevaisuudessa. Eli ne ovat hyväksi, mutta varmasti ei tiedetä, missä määrin.

      Kiitos vinkistä, en ollut tuosta kuullutkaan. 🙂 Pitää tutustua.

      Ihanaa viikkoa, Hanna!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *