Kesän loppu

kuva-135.jpg

Luotan hassusti siihen, että se, minkä kuuluu tapahtua, tapahtuu. Ei välttämättä heti, mutta aikanaan.

Ja jos jotain ei ole tarkoitettu, sitten niin on. Hakkaamalla päätään seinään ei saa muuta kuin päänsäryn. Maailmaa tai muita ihmisiä ei koskaan voi pakottaa tahtoonsa. 

Vaikka ajattelen, että jotkut asiat kuuluvat meille, toiset eivät, niin sanon silti, että luomme itse oman tulevaisuutemme. Teemme sen kuuntelemalla itseämme ja seuraamalla sydäntämme – tai olemalla välittämättä siitä. Sillä ne oikeat jutut kyllä tapahtuvat, mutta ensin niille on annettava mahdollisuus. Elämämme kertoo tarinaa ratkaisuistamme, siitä, mikä on meille tärkeää ja millaisia olemme.

Uskon, että jokainen tietää useimmiten itse parhaiten, mistä tulee onnelliseksi ja millaisia asioita kannattaa tavoitella. Tiedämme sen, jos vain osaamme kuunnella sydäntämme, emmekä hukkaa sen ääntä järjen, haaveiden tai tunteiden alle. Se, mistä unelmoi ja se, mikä on hyväksi, ei nimittäin välttämättä ole sama asia. 

Oletteko huomanneet, että usein kun tavoittelee jotain itselleen haitallista, se lipuu käsistä, vaikka kuinka kovasti yrittäisi saavuttaa sen? Vähän kuin joku jossain katsoisi perään ja ohjaisi pois sieltä, missä käy huonosti. Pitäisi huolta. Näyttäisi, että tämä ei ole sinua varten, ei tee onnelliseksi, ei ainakaan siinä hetkessä. 

Minusta on tämän kevään ja kesän aikana tuntunut monesti siltä kuin joku tönisi raa’asti, mutta samalla hellästi oikeaan suuntaan aina silloin, kun en itse osaa tehdä sitä. Pakottaisi näkemään totuuden, katsomaan unelman kuolemaa, jotta jotain voisi tulla sen tilalle.

kuva-136.jpg

Silloin kun asiat on tarkoitettu tapahtumaan, ne nimittäin yleensä tapahtuvat vaivattomasti, kepeästi, soljuvat eteenpäin melkein itsestään. Se on kurja totuus silloin, kun on keskellä jotain vaikeaa ja takkuista. Jotain, joka tuntuu ajoittain niin oikealta. Jotain, jolta toivoisi enemmän. Jotain, joka ei kuitenkaan jostain syystä oikein tunnu onnistuvan. Jotain, johon silti tahtoo niin kovasti uskoa. Ja sitten tulee se tönäisy – eikä uskominen enää ole mahdollista. 

Unelman kuoleminen on hirveän haikeaa, sillä silloin menettää väkisinkin pienen palan itsestään. Sen kaiken tunteen ja toivon, minkä pisti peliin. Silloin tulee helposti mieleen, että olisi viisaampaa antaa joskus vähän vähemmän. Epäillä enemmän, välittää vähemmän.

Mutta jos kaikki se suloinen usko elämään ja ihmisiin otetaan pois, mitä jää jäljelle? Tyhjyyttä, kylmyyttä, välinpitämättömyyttä. Kuori vain. 

Siksi on parempi uskoa, että maailma on kaunis ja ihmiset hurmaavia. On parempi luottaa liikaa ja saada välillä siipeensä kuin suojata itsensä ja elää vain puoliksi. Se olisi äärettömän surullista.

kuva-134.jpg

Viime viikonloppuun, perjantai-illan ja sunnuntaiaamun väliin, tuntui mahtuvan ikuisuus. Kuuntelin Flow’ssa The Nationalia, tanssin superkuun alla ja tunsin, miten jokin liukui käsistäni. Kuin märkä saippuanpala, jonka on aina tiennyt kohta pudottavansa.

Ilmassa on myöhään illalla ja aikaisin aamulla jo aavistus kirpeyttä. Kesä kääntyy pian syksyksi, yksi hetki päättyy.

//www.youtube.com/embed/-VVp-tKqFNY

Kommentit (10)
  1. Kiitos tästä tekstistä. En oikein osaa selittää, mutta se iski jotenkin oikeaan kohtaan. Ja antoi ymmärrystä siihen, miksi jotkin asiat tuntuvat niin vaikeilta tai miksi ne otetaan pois. Että se ei ollutkaan lopulta oikea suunta.

    1. Olen aika varma siitä, että joitain juttuja ei vain ole tarkoitettu. Joko siksi, että ne eivät tee meille hyvää, siksi, että jotain parempaa on tulossa tai siksi, että emme vain ole valmiita, ei ole oikea hetki. Sen hyväksyminen on ihan hirveän vaikeaa ja raastavaa silloin, kun elää sitä hetkeä. Mutta kun katsoo taaksepäin, yleensä huomaa, että lopulta kaikki on kuitenkin aina järjestynyt jotenkin, usein aivan eri tavalla kuin olisi kuvitellut tai toivonut, mutta silti parhaalla tavalla.

      Niin kauan kuin elää itselleen oikein, yrittää parhaansa ja tekee kaikkensa, voi olla levollisin mielin. Muuta ei olisi voinut, ja jos se jokin ei onnistunut, sitä ei ollut tarkoitettu.

      <3

  2. Kiitos tästä. Olen lukenut tekstiäsi uudelleen ja uudelleen viime päivinä, koska siinä on palasteltu aika hyvin kaikki se, mitä itse tunnen parhaillaan. Kuten sinä, olen itsekin elänyt sellaisen kevään ja kesän, jonka muistan varmasti aina. Mukana siinä on kulkenut myös toinen ihminen. Nyt kun kesä alkaa kääntyä syksyyn, tämä ihmissuhde on tullut tienhaaraan, johon tiesin sen ennen pitkää tulevan. Näin sen ennalta, mutta en myöskään tekisi mitään toisin.

    Omalla kohdallani kaikki on periaatteessa vielä mahdollista, mutta se vaatisi vastapuolelta sellaista rohkeutta, uskallusta ja päätöksentekoa, johon hän ei ole valmis, ei lopulta ehkä edes halukas. Ihan lopullista tönäisyä en siis ole saanut, mutta tiedän jo miten tämä päättyy. Aluksi kaikki tuntui mahdottomalta, sitten mahdolliselta, kunnes lopulta ymmärrän, että se oli mahdotonta sittenkin. Yritän uskoa siihen, että niin ei sitten ollut tarkoitettu, mutta vielä se on liian vaikeaa.

    1. Olisin voinut kirjoittaa näistä sanoistasi melkein jokaisen. Myös sen, että kaikki on vielä mahdollista. Ehkä. Uskon maailman kauneuteen ja siihen, että oikeat ihmiset kyllä löytävät toisensa. Nyt tai joskus myöhemmin. Ja jos ei, niin sitten niin kuuluu olla.

      Jos tätä ajatusta hieman pureskelee, ymmärtää sen kauneuden ja totuuden sen takana. Sillä eihän meitä ketään ole voitu tarkoittaa kenenkään muun kuin sen parhaan ihmisen luokse. Sen, jonka kanssa rakkaus kestää. Ja sinne löytää varmasti, kun seuraa sydäntään ja kulkee omaa polkuaan, säilyttää uskon rakkauteen ja uskaltaa tehdä myös ne vaikeammat valinnat, koska tietää niiden vievän oikeaan suuntaan. 

      Tiedät varmasti itse sydämessäsi, onko rakkautesi tarkoitettu vai ei. Jos vastapuolesi ei uskalla, pysty tai halua – tiedät vastauksen siitä. Tai voi myös olla niin, että se oli tarkoitettu, mutta sen on myös tarkoitus loppua. Ja varmasti jotkut rakkaudet voivat myös alkaa joskus myöhemmin uudestaan. 

      Mikään ei ole mahdotonta tässä maailmassa. <3

       

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *