Kilteistä tytöistä (joiden kannattaisi olla vähän tuhmempia)

IMG_8556.JPG

Istun vastapäätä erästä hyvin lahjakasta ja menestynyttä nuorta naista ja ihmettelen mielessäni: tuntuuko hänestäkin tosiaan tältä?

Me nimittäin puhumme kiltteydestä. Kilttityttöydestä.

Siitä, miten kantaa vastuun niistäkin asioista, jotka eivät millään tavalla ole omaa syytä. Miten antaa muille anteeksi niin paljon, mutta itselleen ei juuri mitään. Miten tietää olevansa ihana, älykäs, hurmaava, kaunis, lahjakas. Ja miten unohtaa tämän kaiken, kun tarpeeksi haastava ihminen kyseenalaistaa sen. Miten joskus pelkää kaiken olevan vain erehdystä, ja bluffin paljastuvan pian.

Niin ei käy. Kiltit tytöt osaavat hommansa. Mutta tiesittekö, että tämä on varsin yleinen naisten pelko?

Haastattelin muutama vuosi sitten erästä intuitiivista näkijää yhteen lehtijuttuun. Hän katsahti minuun ja sanoi: Yritä nähdä itsessäsi sama ammattilainen, jonka muu maailma sinussa näkee.

En tiedä, uskonko näkijöihin vai en. Mutta sen uskon, että toiset ihmiset ovat intuitiivisia ja huomaavat meistä sen tähden asioita, jotka saattavat jäädä toisilta piiloon. Minut oli tuolloin varmasti melko helppo luokitella kategoriaan: nuoret ja melko menestyneet naiset, jotka eivät kaikista todisteista huolimatta ihan usko itseensä, eivätkä siksi pysty käyttämään kaikkia kykyjään ja tulemaan siksi, miksi voisivat tulla.

Epäilen, että meitä on käynyt tuon näkijän luona muitakin:

Tunnen lahjakkaita naisia, jotka pelkäävät luottaa lahjakkuuteensa ja seurata sitä. (Ja jotka päätyvät siksi liian helppoihin tehtäviin tai väärille aloille.)

Tunnen kauniita ja ihania naisia, joiden on vaikea löytää kestävää rakkautta. (Ja jotka pelkäävät olevansa siksi vähemmän kauniita ja ihania.)

Tunnen älykkäitä naisia, jotka luottavat muiden mielipiteisiin enemmän kuin omiinsa. (Ja jotka lopulta joutuvat kuitenkin luottamaan omiin mielipiteisiinsä, koska muiden neuvot eivät toimineet heidän elämässään.)

Tunnen kivoja ja hauskoja naisia, jotka ottavat vastaan ihan liikaa, jotta heitä pidettäisiin kivoina ja hauskoina. (Ja jotka sitten jossain vaiheessa räjähtävät.)

Tunnen ahkeria naisia, jotka eivät uskalla kieltäytyä mistään, jottei heitä pidettäisi laiskoina tai hitaina. (Ja jotka joutuvat burn outin partaalle ennen kuin tajuavat sanoa joskus ei.)

Tunnen hyväsydämisiä, lämpimiä ja empaattisia naisia, jotka antavat vähemmän mukavien naisten ja miesten talloa heitä. (Ja jotka sitten syyttävät itseään, kun tulivat tallotuiksi.)

Minä olen elämäni eri aikoina ollut vuorotellen jokainen näistä naisista. Näistä kilteistä tytöistä. Tänään en tahdo olla heistä yksikään.

En silti aio vastakaan ryhtyä erityisen tuhmaksi tai ikäväksi. Kirjoituksen otsikko on harhaanjohtava: kiltin tytön vastakohta ei ole tuhma tyttö. Se on vahva nainen, joka kunnioittaa muiden lisäksi myös itseään.

IMG_8558.JPG

Päättelin, että ainoa tapa selättää itseen koodattu kiltti tyttö, on selvittää pohjamutia myöten, kuka oikein on ja pitää siitä naisesta sitten kiinni. Niinpä päätin vuoden 2016 kunniaksi katsoa pahimpia pelkojani ja suurimpia haaveitani silmästä silmään. Ei mitään maton alle lakaisemista enää, kiitos. Ei myöskään mitään ihan hyvää enää, kiitos.

Sitten annoin itselleni luvan keskittyä niihin asioihin, jotka tiedän tahtovani ja jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin (enkä nyt tarkoita tatuoituja, parrakkaita miehiä.)

Jostain syystä mietin nimittäin tämän vuoden ensimmäisinä viikkoina ihan samaa asiaa kuin vuosi sitten: Jos eläisit vain puolet elinajastasi, eläisitkö erilailla?

Vastaus on: kyllä vain. Olen ihan helvetin kyllästynyt siihen kilttiin tyttöön.

Olen myös varma, että jokaisen kiltin tytön sisällä asuu vahva ja ihana nainen.

Annetaan estradi sille naiselle. Eikö?

Kommentit (59)
  1. Kiitos blogistasi. Kiltti on mainio sana. Kävin katsomassa, millaisen määritelmän käyttämäni sanakirja tarjoaa kiltille? Hyväkäytöksinen, tottelevainen, ystävällinen, avulias. Toinen päämerkitys on skotlantilaiseen miesten kansallispukuun kuuluva laskostettu, tavallisesti ruudullinen hame.
    Kuten eräässä aikaisemmassa kommentissa todettiin, näkisin kiltissä enemmän positiivisia mielleyhtymiä kuin tuhmuuden vastakohtaa. Mietin myös sitä, voiko ihminen olla kulttuurimme piirissä vapaasti kiltti? Joutuuko koko ajan olemaan varuillaan, pakenemaan, hyökkäämään tai tekemään jotakin muuta?

  2. Juuri puhuimme samasta aiheesta männä viikolla, mutta enpä olisi osannut sitä itse näin hyvin pukea sanoiksi. Täällä on tismalleen sama suunnitelma; ei tarvii alkaa ilkeäksi mutta pitää alkaa oppia sanomaan mitä haluaa ja minkä arvoinen on -siis ennen kuin tekee mieli räjähtää asiasta. Että ei se ’ein’ sanominen koskaan ole niin tärkeää kun silloin, kun tietää miten kovin toinen vain haluaisi kuulla ’joo’. Avain omaan elämään kun ei ole se, mitä ne muut haluaa.. järjettömän vanhaks pitää ehtiä että tämänkin tajuaa. Hiiteen kiltteys sillä tavalla kun me tässä sen ymmärrämme; aion suurin piirtein VALISTAA aiheesta seuraavaa tuttua joka kehuu omaa tytärtään kiltiksi, että nyt kuule..! ai juma.

    Kiitos myös hyvästä blogista! Täällä on aina ilo käydä lukemassa aiheesta kuin aiheesta, koska teksti on niin sujuvaa. On se vaan taitolaji tuo kirjoittaminenkin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *