Koska elämän kuuluu olla kivaa

img_7603.jpg

Söin eilen aamiaista Café Engelissä puoli yhdeltä iltapäivällä, kuuntelin viisasta pikkuveljeäni ja pohdin, miten mahtava tyyppi hän onkaan.

Pari kahvikupillista, yksi sämpylä ja valtava pala brietä myöhemmin tallustelin Senaatintorin läpi. Siellä loistivat Tuomaan markkinoiden tuhannet valot, ja niiden keskellä pyöri karuselli. Ja minä rakastan karuselleja! Niissä on sellaista suloista lapsellisuutta, jota aikuinenkin elämä välillä kaipaa.

Kynsissäni oli täydellisen punaista lakkaa (Kure Bazaarin Rouge Flore), ja minä rakastan myös punaisia kynsiä. Samoin rakastan mantelimaitoon keitettyä riisipuuroa ja Seinabo Seyn musiikkia. Ja kaikki ne minulla on juuri nyt, tätä kirjoittaessani. Kun sitä alkaa ajatella, se on melko kiva juttu ja  minä olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että elämän kuuluu olla kivaa. Ei se tietenkään joka päivä voi sitä olla, mutta siihen kannattaisi mielestäni pyrkiä.

Aamiaiset, karusellit, kynsilakat, riisipuurot ja parhaat biisit ovat kaikki elämän pieniä, hauskoja osasia. Kun niiden ihmeellisyyden huomaa, ne tuntuvat vieläkin ihmeellisemmiltä. Kun keskittyy kauniiseen ja ihanaan, elämästä tulee vähän kauniimpi ja ihanampi, ymmärrättekö?

Ajastaan täällä voi nautiskella ja niitä suloisia asioita lisätä elämäänsä hirveän helposti. Ensinnäkin voi oikeasti avata silmänsä, katsoa ympärilleen ja etsiä näkökentästään jotain ihmeellistä. Sitten voi hymyillä sille. Voi hakeutua kauniisiin paikkoihin, hauskaan seuraan tai jännittäviin kokemuksiin. Tai sitten voi ihan vain hemmotella itseään.

Voi sytyttää kynttilän. Voi lukea naistenlehden. Voi vaihtaa puhtaat lakanat ja nuuhkia niiden tuoksua. Voi suihkauttaa ranteisiin Chanelia. Voi keittää pannullisen lakritsiteetä. Voi helliä talvi-ihoa kosteusvoiteen ja kasvoöljyn sekoituksella (Mia Höytön Ihana ja Mádaran Soothing Hydration, suosittelen). Voi juoda hyvää viiniä. Voi katsoa koskettavan leffan tai lukea viisaan kirjan. Voi ostaa itselleen jotain suloista. Tai voi vaikka pyöriä siinä karusellissa.

Tärkeää on, että tekee jotain ihanaa, eikä tuhlaa energiaa asioihin, joista ei innostu tai jotka eivät tunnu hyviltä. Tämä on muuten yksi parhaista oivalluksistani: kaikesta ei tarvitse välittää ja turhaan energiaa vievistä asioista voi päästää irti. Sekin on lahja itselle.

Hemmotellaan itsejämme, jooko?

Pus!

//www.youtube.com/embed/-E07QJ-2bRA

Kommentit (6)
  1. Vau, Mantelimaitoon keitettyä puuroa. Nyt tiedän mitä huomenna teen ruuaksi. Eipä ole tullut mieleeni, että puuron voi keittää mantelimaitoon! Olen vuodesta 1976 ystävättäreni kanssa nauttinut joulupuuroa muutama päivä ennen joulua. Vuoronperään olemme toisillemme tarjonneet. Vuosien mittaan ovat mukana olleet miehet ja lapset. Nyt enää meitä kolmea, hänen miehensä, hän ja minä. Minun vuoroni tarjota tänä vuonna. Mitä jospa tarjoaisin mantelipuuroa : ))) Saisi jokainen ”mantelin”. Manteli on aina kuulunut tärkeänä osana illanviettoomme. Kiitos ideasta.

    1. Se on ihanaa, teen sitä taas parhaillaan. Ja aion tällä kertaa laittaa sen päälle hunajaa sokerin sijaan, katsotaan, toimiiko.:)

  2. voi, tää oli niin inspiroiva ja hyvän mielen antava kirjoitus! oot ihana ^^ oon täysin samaa mieltä: pitää ottaa ilo irti elämän pienistä nautinnoista, jotka jo itsessään tekevät tästä elämästä niin ihmeellisen!

    1. Kiitos Sonja! <3 Elämä on usein hirveän ihmeellistä, ja monesta pienestä ihanasta jutusta kasvaa kaunis elämä. Nautitaan siitä.

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *