Koti

IMG_1884.JPG

IMG_1916.JPG

IMG_1893.JPG

IMG_1897.JPG

IMG_1912.JPG

IMG_1910.JPG

IMG_1904.JPG

IMG_1908.JPG

IMG_1922.JPG

IMG_1924.JPG

IMG_1930.JPG

IMG_1931.JPG

Tahdoin näyttää teille palasia kodistani, sillä se on minulle tärkeä paikka. Ja iso osa elämääni, varsinkin tätä uutta. Uusi koti symboloi tavallaan aika paljon minua ja sitä, mitä kaikkea elämässäni on tapahtunut ja mitä ajattelen siitä nyt.

kuva-125.JPG

Muutin tänne kesäkuussa. Minulla oli runkopatja, jonka olin käynyt samana päivänä ostamassa Ikeasta, pari metallituolia ja vanha kirjoituspöytä, josta tein ruokapöydän.

Kun aikoinaan muutimme yhteen entisen poikaystäväni kanssa, olin antanut pois vinon pinon omaisuuttani. Niinpä viime vuoden kesäkuussa en omistanut imuria, silityslautaa, leivänpaahdinta, telkkaria tai lautasia. Sen sijaan pahvilaatikoistani löytyi hirveästi vaatteita ja kirjoja, joitain maailmalta haalittuja muistoja, vanha Macbook, puolet ennen yhteisistä viinilaseistamme, viisi hopeaveistä ja yksi hopealusikka (älkää kysykö). En omistanut yhtään mattoa, minulla oli yksi valaisin ja asunnossa ei voinut keskustella, sillä siellä kaikui niin kovasti tavaroiden vähyyden vuoksi.

Päätin jo muuttaessani, että tämän kodin ei tarvitse valmistua. Se saa rakentua pala palalta silloin, kun minusta siltä tuntuu. Kesällä ei juuri tuntunut. Ostin sohvan ja ruokailuvälineitä, hain isältäni mummuni vanhat sinivalkoiset Arabian lautaset ja sain ystävältäni 1960-luvun imurin. Alakerrastani löytyi pesutupa, joten pyykkikonetta en tarvinnut. Telkkaria minulla ei ole ollut puoleen vuoteen, enkä oikeastaan kaipaa sitä yhtään. Leivänpaahdin voisi sen sijaan olla kiva juttu (mutta olen huomannut, että leipiä voi paahtaa ihan hienosti uunissakin).

Nyt täällä näyttää jo paljon kodilta. Monia juttuja puuttuu, mutta ne löytävät paikkansa sitten aikanaan. Tämä asunto rakentuu hiljalleen eikä sille ole erityisiä vaatimuksia. Ainoastaan se, että pidän siitä ja sen esineistä, paljon. Sisustan ensimmäistä kertaa kotiani ilman kiirettä tai ajatusta siitä, millainen sen pitäisi olla. Ja ihan saman ajattelutavan yritän omia koko elämääni. Sen ei tarvitse valmistua, kaikki tapahtuu ajallaan ja kun kuuntelee itseään, siihen löytää juuri ne oikeat palaset. Ne, jotka muodostavat yhdessä täydellisen kokonaisuuden.

Ihanaa tätä vuotta, muruset!

Kommentit (18)
  1. Kaunis koti ja aivan ihana teksti! En voi olla muuta kuin samaa mieltä 🙂 Onnea uuteen vuoteen uudessa kodissa!

    1. Kiitos ihanainen!<3 Ihan parasta tätä vuotta sullekin!

  2. Kiitos viisaasta blogistasi ja ihaninta uutta vuotta! Samaistuin paljon siihen, miten kirjoitit kodin luomisesta eron jälkeen. Muutin viime vuonna monta kertaa, mistä syystä myös pohdin paljon mitä koti itselle merkitsee ja miten se luodaan. Toisaalta uudessa asunnossa tai huoneessa tuntee yleensä intuitiiviesti, onko siitä kodiksi. Toisaalta tila täytyy myös muokata ja täyttää omanlaiseksi – minusta olet juuri asioiden ytimessä, kerrostaessasi hiljalleen merkityksellistiä, omalta tuntuvia, viihtyisiä ja kauniita asioita kodiksesi. Ihanalta näyttää!

    Sain paljon inspiraatiota Kinfolking Home issuesta ja Ilse Crawfording Home is Where your Heart is -kirjasta.  Myös korostettiin kodikkuuden luomista prosessina, ehkä samanhenkisinä kiinnostavia sinullekin..? 🙂

     

    1. Kiitos Vasilisa! Pitää tutustua noihin kirjoihin.:)

      Itse olen muuttanut aikuiselämässäni kolme kertaa niin, että olen löytänyt asunnon puhtaasti intuitiolla. En kovin hyvin ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat käydä kymmenillä näytöillä ja miettivät, mikä asunnoista olisi järkevin. Minusta koti on hyvin pitkälti tunnejuttu. Sen oikean vain tunnistaa, kun se tulee vastaan. Niin tämänkin asunnon kanssa kävi.

      Ihaninta tätä vuotta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *