Kun ajastani tuli omaani, se alkoi maksaa enemmän

Kaupallinen yhteistyö: Holvi

Kun vielä visioin yrittäjyyttäni, näin itseni tekemässä haastattelut kasvotusten kivoissa kahviloissa kauralattea siemaillen. Ajattelin, että kun aikani on omaani, kohtaan ihmiset kunnolla, ajan kanssa.

Suunnittelin, että osallistun kaikkiin kivoihin lehdistötilaisuuksiin ja iltakekkereihin, joihin en palkkatyöläisenä ehtinyt.

Lounaani söisin ulkona keskusta-Punavuori-Kallio-akselilla kavereideni kanssa.

Kävisin myös joogatunnilla kolmesti viikossa aamuisin.

Sattui kuitenkin niin, että kun ajastani tuli omaani, se alkoi maksaa enemmän.

Jos teen haastattelun keskustassa, siihen menee haastatteluaika + matkat + vähän ylimääräistä, koska tahdon olla paikalla ennen haastateltavaani. Kun puhelinhaastattelu ottaa tunnin, face-to-face samaan asiaan menee 2,5 tuntia. Sitä paitsi muidenkin ihmisten aika on osoittautunut kalliiksi. Haastattelen enimmäkseen eri alojen asiantuntijoita. Heistä 90 prosenttia sanoo heti kättelyssä: Tässä numeroni, soitatko silloin ja silloin. Teen varmasti ainakin 80 prosenttia haastatteluista puhelimessa. Face-to-face-haastattelut ovat elämälleni vähän kuin kirsikka kakulle: ihania, mutta pieni osa kokonaisuudesta.

Jos menen lehdistötilaisuuteen, siihen kuluu koko aamu tai koko iltapäivä. On tosi kivaa käydä tapaamassa kollegoja, syödä hyvää aamiaista ja kuulla erilaisista asioista. Useimmiten samat asiat saa kuitenkin selville yhdellä puhelinsoitolla. Olen käynyt lehdistötilaisuuksissa harvemmin kuin kerran kuussa.

Jos menen jonnekin ulos lounaalle, siihen menee vähintään kaksi tuntia, yleensä kolme tai neljä tai koko päivä, kuten toissa viikolla, kun menimme yrittäjäkaverini kanssa Harju 8:aan, kiertelimme sen jälkeen Torkkelinmäellä ja päädyimme Teurastamolle jätskille, kun oli kiva ilma. Kotilounaaseen menee vartti ja paheellisesti teen usein töitä syödessäni. Sitä paitsi suurin osa ystävistäni on päivällä töissä, eikä ehdi uhrata yli tuntia lounaalle. Käyn lounailla harvemmin kuin kerran viikossa.

Jos menen joogatunnille, iloon hurahtaa matkoineen helposti kolmisen tuntia. Jos taas teen lyhyen voimajoogan kotona, aikaa kuluu puoli tuntia. En ole käynyt yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen joogasalilla kertaakaan.

Elämäni kuulostaa ehkä vähän ankealta, mutta se ei ole sitä. Olen vain tajunnut, että aika on rahaa. En käytä työaikaani turhiin kivoihin juttuihin, sillä aika on resurssini. Yrittäjänä on pakko ymmärtää ajan arvo, jos meinaa saada leivän pöytään. Kun priorisoin aikaani, säästyn myös jatkuvalta kiireeltä. Teen työni tehokkaammin ja voin sitten oikeasti nauttia vapaa-ajastani ilman, että tekemättömät työt painavat koko ajan jossain taka-alalla.

Asennemuutostani selittää myös se, että työntekijänä minulla oli työaika. Tein työt sitten nopeasti tai hitaasti, työaika pysyi samana. Silloin saatoinkin löytää päivistäni aikaa aamiaistilaisuuksille ja lehdistölounaille, koska tiesin, että ehdin kuitenkin tehdä työt niille varatussa ajassa. Nyt, kun aikani on omaani, kaikki kiva ekstra on suoraan pois vapaa-ajastani. Olenkin ollut vuosia sitä mieltä, että ajatustyöstä kannattaisi mieluummin maksaa tuloksen kuin ajan mukaan. Olen myös varma, että jos joskus palaan palkkatöihin, olen todella tehokas.

Ajan arvon ymmärtämiseen auttaa myös Holvi, jota olen käyttänyt nyt jo seitsemän kuukautta. Holvi on yritystili, jossa on laskutustyökalu. Näen sieltä yhdellä vilkaisulla, onko aikani ollut lähiaikoina tuottavaa. Jos menoja on enemmän kuin tuloja, tiedän, että on aika korjata ajankäyttöäni. Holvi on myös tehokkuuden kannalta ihan loistava palvelu: laskun lähettämiseen menee noin minuutti ja siinä se. Kirjanpitäjälläni on tiliini katseluoikeus, joten en joudu käytännössä tekemään mitään muuta rahaliikenteeni ja kirjanpitoni eteen. Suosittelen!

Loppupäätelmä vielä: meillä on usein aikaa, kyse on siitä, miten sen käytämme. Oli sitten yrittäjä tai ei, aika on arvokasta.

Se kannattaa käyttää hyvin.

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Kommentit (10)
  1. Niin samastuttavaa! Lisäksi vakkarityössä olevat kaverit ehdottelevat, että friikku tulee lounaalle heidän työpaikkansa lähellä olevaan ravintolaan, kun friikku kerran saa määrätä ajankäytöstään itse. Tai työtön sukulainen/kaveri soittelee kesken päivän ja haluaa pulista, koska tottahan kotityöläisellä on aikaa, ei se ole sama kuin soittaisi oikeassa konttorissa istuvalle. Tein pian päätöksen, että vastaan päivän aikana vain työpuheluihin.

    Toisaalta on mukavaa, että voi esim. käydä ostamassa kengät arkiaikaan, eikä tarvitse mennä lauantaina, kun kaupat ovat täynnä väkeä. Päiväshoppailuun menevän ajan voi korvata iltatyöllä.

    1. Haha, tämä lounasjuttu on niin totta! 😀

      Friikkuudessa on kyllä monta puolta. Just aamulla ajattelin, että ihanaa, kun ei voi nukkua pitkään maanantaina. Mutta sitten välillä kaipaan ihan hirveästi työyhteisöä ja sitä, että pitäisi mennä jonnekin aamulla.

  2. Ihan totta ja hyvä kirjoitus; ajankäytöstä, yrittäjyydestä, ja minusta ennen kaikkea myös priorisoinnista 🙂

    Vaikka kannattaa miettiä, mihin aikansa käyttää, on musta yhtälailla tärkeää, että koko elämästä ei tule suoritus. Eli antaa myös mahdollisuuden niille extempore-jutuille, ja niille oivalluksille, joita tyhjät, tylsät herket itsensä kanssa tuo. Nekin ovat yhtälailla arvokkaita 🙂

    Hyvää viikonloppua!:)
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    1. Kiitos Ida! Ja todellakin: elämästä ei saa missään tapauksessa tulla suoritus! Mäkin aina välillä päädyn vaan lukemaan vaikka kirjaa partsille kesken työpäivän tai pitkälle lounaalle jonkun kanssa. Toisaalta tykkään kuitenkin usein puristaa työt kasaan tehokkaasti ja sitten olla täysin vapaalla ilman jossain takaraivossa kolkuttavaa ajatusta, että pitäisi tehdä töitä. Työn ja vapaa-ajan välillä tasapainoilu onkin tässä yrittäjyydessä vähän haastavaa välillä.

      Ihanaa viikonloppua! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *