Kun elämäntyyli estää toteuttamasta oikeita unelmia – tarina shoppailulakon takaa

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea oikeasti tarvitset elääksesi hyvää elämää? Nyt ei siis puhuta perustarpeista, ruoasta, asunnosta ja muusta sellaisesta, vaan asioista ja erityisesti materiasta, joka mielestäsi kuuluu hyvään elämääsi. Minä aloin miettiä tätä kunnolla kesällä, kun ryhdyin vaatteiden shoppauslakkoon. 

Minulla on vuosia ja vuosia ollut tapana palkita ja lohduttaa itseäni uusilla vaatteilla. Kun joku toinen syö suklaata, minä suuntaan vaatekauppaan. Olen visuaalinen ihminen ja rakastan kauniita vaatteita. Outoa on, että ostin sitten niitä miten paljon tahansa, en koskaan ole täysin tyytyväinen garderobiini. Koen aina tarvitsevani jonkin uuden vaatteen, jotta vaatekaappini olisi täydellinen – ja jotta elämäni olisi vähän parempaa. Siksihän me nimittäin suunnilleen kaiken tässä elämässä teemme: tullaksemme onnellisemmiksi. Sitä me haluamme, muttemme aina ymmärrä, miten sitä kannattaisi tavoitella. 

Kovin moni tuskin myöntää uskovansa, että materia tuo mukanaan onnea. Eihän niin kehtaa sanoa. Silti me käyttäydymme juuri niin kuin näin olisi. Hankimme jatkuvasti jotain uutta, vaihdamme auton parempaan, ostamme isomman asunnon, syömme kalliissa ravintoloissa, matkustamme muutaman kerran vuodessa jonnekin ulkomaille. Missään edellä mainituista asioista ei välttämättä ole mitään vikaa. Mutta niissä voi olla. Kysymys kuuluu: mitä uhraat saadaksesi lisää materiaa?

Voi olla, ettet uhraa mitään. Voi myös olla, että olet jäänyt loukkuun hyvin palkattuun ja arvostettuun työhön, koska et pysty luopumaan saavutetuista eduistasi. Tai sitten voi olla, että ostelet yli varojesi ja tuhoat hitaasti taloutesi. 

Oletko tottunut pitämään vaateshoppailua, ulkona syömistä tai monta kertaa vuodessa tehtyjä ulkomaanmatkoja lähes välttämättöminä osina hyvää elämääsi? Entä jos estävät sinua saavuttamasta sen, mitä todella haluat? Voiko elintasosi estää sinua saavuttamasta unelmiasi? 

Tätä mietin, kun päätin lopettaa uusien vaatteiden ostamisen hetkeksi. Halusin alkaa freelanceriksi, mutta ajatus taloudellisesta epävarmuudesta ja tulojen mahdollisesta tippumisesta hirvitti. Tiesin myös, että minulla menee vaatteisiin turhan paljon rahaa (en sano liikaa, koska en shoppaile yli varojeni).

Rahaa enemmän olinkin huolissani asian henkisestä puolesta. Huomasin nimittäin, että minun on vaikea ajatella tienaavani joskus nykyistä vähemmän (= heihei, freelance-elämä), sillä silloin en voisi ostella kaikkea näin huolettomasti, en syödä jatkuvasti ulkona, en reissata, kun mieli tekee. Vaatteet ovat vain yksi osa pakettia, mutta niistä oli helppo aloittaa. Arvelin nimittäin, että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen ei oikeasti tee minua yhtään onnellisemmaksi kuin mitä olisin, jos jättäisin ne ostamatta. Siitä huolimatta aina vain ostin. Menin lakkoon.

Nyt olen lakkoillut pari kuukautta. Jollekin se on hyvin lyhyt aika olla ostamatta vaatteita, minulle ei. Olen tehnyt tutkimusmatkaa omaan vaatekaappiini ja selvittänyt, kuinka paljon kivoja vaatteita ja asukokonaisuuksia oikeasti omistan. Olen kuvannut niistä peiliselfieitä ja huomannut, että minulla on paljon mielestäni hurmaavia asukokonaisuutta. Olen kirkastanut tyyliäni. Ja saanut samaa tyydytystä kuin saan ostaessani uuden vaatteen. 

Mikä oudointa, en enää  koe, että vaatekaapistani puuttuu mitään! Sieltähän ei todellakaan puutu. Keksin toki vaatekappaleita, jotka voisivat sopia sinne, mutta tarvitsenko niitä näyttääkseni mielestäni tyylikkäältä tai ollakseni onnellisempi? En tietenkään. 

Lopputulos: vaatteet kyllä tavallaan lisäävät onnellisuuttani. Haluan pukeutua kivasti, mutta siihen ei tarvita joka kuukausi uusia vaatteita, oman vaatekaapin kartoitus riittää. 

Mietin myös, mistä lähtee tarve hankkia koko ajan uusia vaatteita. Kyse ei ole pelkästään uudistumisen tarpeesta tai siitä, ettei omasta kaapista muka löydy kivaa päällepantavaa. Olisiko kyse myös halusta kuulua joukkoon ja pysyä mukana viimeisimmissä trendeissä? Veikkaan, että monelle vaatteet ovat myös statussymboli. Niillä osoitetaan joko varallisuutta, tyylitajua tai kuulumista tiettyyn ryhmään. Kysynkin: pukeudutko niin kuin itse haluat vai niin kuin muut arvostavat?

Shoppailulakko on osoittanut minulle sen, minkä oletin tulevan tulokseksi jo siihen lähtiessäni: en halua joutua rahan ja liian korkean elintason vankilaan, jos se tarkoittaa, etten voi elää, kuten oikeasti haluaisin. Minulle riittää, että kaapissani on omasta mielestäni kivoja vaatteita, minun ei tarvitse näyttää muotilehden sivulta. Minulle riittää kodiksi kaksio, en tarvitse lisäneliöitä, jollei elämäntilanteeni radikaalisti muutu. Auto olisi mukava, muttei erityisen tarpeellinen. Minun ei tarvitse syödä kalliita illallisia ulkona, eikä reissata monta kertaa vuodessa, jollei budjettini sitä oikeasti salli.

Näin minulle jää enemmän rahaa säästöön ja enemmän mahdollisuuksia toteuttaa unelmiani. Näin olen vapaampi.

Mikä on elämäntyylisi todellinen hinta?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Kommentit

vilhelmiinah
VILHELMIINA H.

Aina niin voimaannuttavia ja oikeiksi puettuja ajatuksia nämä sun tekstit. <3

Tämä varsinkin kolahti omiin tänhetkisiin ajatuksiin! Tai itseasiassa jo keväästä lähtien (aiemminkin tehnyt tätä, mutta nyt toden teolla) olen pyrkinyt vähentämään vaatteiden ostoa, ainakin niiden hutiostosten, ja muutenkin myynyt turhaa tavaraa kirppiksellä tai kierrättänyt ystäville. Tämä on saanut mut onnelliseksi, käyttämättömien vaatteiden ja muun materian luopuminen, kaikkea kun ei tarvitse. Ja nykyään ostan oikeasti tarpeeseen, sekin saa aikaan mulle jotain ihme onnentuntemuksia, kun ostan jotain pitkästä aikaa ja tiedän, että tulen käyttämään ja tarvimaan sitä vaatetta/tavaraa ihan oikeasti. Kotona on ihana olla, kun tietää, ettei nurkissa tai vaatekomerossa pyöri niitä turhuuksia. :)

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3 Mäkin pyrin koko ajan vain enemmän luopumaan kaikesta tarpeettomasta. Huomaan myös, että mun tarve ostaa on vähentynyt tämän lakon aikana tosi paljon. Kävin yhtenä päivänä pyörimässä vähän kaupoissa, kun oli ylimääräistä aikaa ennen tapaamista, eikä tehnyt mieli ostaa yhtään mitään. Ihanaa viikonloppua!

Kirsi Johanna

Freelancerina et muuten tarvitse niin paljon vaatteita kuin silloin, kun menet joka päivä toimistoon ns. näytille. Ainakin itse freelancetoimittajana olen asian nähnyt. Jos käyt juttukeikalla, haastateltava ei ole koskaan nähnyt asuasi, vaikka menisit se päällä jokaiselle keikalle. Hieman asian vierestä tämä kommenttini, mutta kuitenkin.

EvaDo

Ymmärrän tämän hyvin mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa että Project 333 toimii tälläisessäkin työssä jossa on paljon näkyvyyttä eikä vaan kotona himmailua. Se on lähinnä oman mielen asettamista rajoista kiinni että kokeeko sitä ahdistusta että pitää samaa paitaa useammin kuin kaksi kertaa päällä. Itse en osaa upeasti yhdistellä vaatteita toisten vaatteiden kanssa, olen sillä saralla rajoittunut. Sitten on vielä sekin ongelma että ihoni on herkkä, joten uudet yhdistelmät monesti alussa tuntuvat kireiltä/oudoilta ja sitten mieleni ei osaa keskittyäkään mihinkään muuhun kuin fyysiseen pahaan olooni, kokeilin siis pitää toppia paidan päällä. :D 

Mua jotenkin jäi mietityttää tässä tekstissä ja oikeastaan aiemmissa se että Anna, kuulostaa siltä että ostat vaan lumppuja kaupasta etkä kiinnitä niihin asioihin ettei se ole vastuullisesti tehty tai materiaali olisi kovinkaan laadukas. Tää nyt jäi mieleen siitä kun kommentoit sitä että haalarisi yläosa oli hieman väljähtänyt ja käytit paitaa alla. Välillä musta tuntuu oudolta lukea eläintenoikeuksista ja veganismista kun kuitenkin ostat vaatteesi jostain Bershkasta tyyliin ja ruokit pikamuotia. (Tiedän ettet olet ostanut shoppailulakon aikana mutta sitä ennen ainakin.) Tämä ei ole millä tavalla yhtään tekopyhää? Itse kun ryhdyin P333:n, heräsin siihen etten halua joka P333:n ostaa uusia vaatteita vaan pärjätä nykyisillä ja täydentää sitä tarvittaessa yhtä laadukkailla, vastuullisesti tuotetuilla vaatteilla ja asusteilla. Haluan että ostamani vaate säilyy mahdollisimman pitkään hyvänä ja toivon että heitän sen pois vasta aikaisintaan kymmennen vuoden päästä ostopäivästä. Modifioin tarpeen mukaan vaatekaappiani kun siihen kyllästyn, mutta en halua ostaa uusia vaatteita ruokkimaan tylsyyttäni. Käsitaidot ja DIY kunniaan! ;)

Anna Vihervaarasta

Joo totta, EvaDo. Olen tästä itse asiassa monta kertaa kirjoittanutkin ihan avoimesti. Eli kyllä, olen ostanut paljon vaatteita nimenomaan ketjuliikkeistä. Syy: musta ne vaatteet vain on usein näyttäneet kivemmilta kuin vastuullisesti tuotetut vaatteet. Ja kaikkein epäekologisinta on ostaa jotain, josta ei oikeasti pidä ja jota ei siksi käytä. Siinä ei vain mun mielestä ole mitään järkeä.

Nyt lähiaikoina on onneksi tullut paljon kivoja vastuullisia brändejä. 

Sitten on sellainen juttu, että hinta ei todellakaan ole laadun tai vastuullisuuden tae. Monet luksusmerkit on niitä kaikkein vastuuttomimpia. Enkä toki osta pelkästään Zaraa yms. Mutta välillä ostan. 

Musta se ei ole tekopyhää, puhun siitä kuitenkin ihan avoimesti. Mua myös itseäni risoo juuri tämä sun esiintuoma ajattelu, että jos vaikka syöt kasvisruokaa, niin sun pitää olla muussakin elämässäsi pyhimys. En tajua tätä olleenkaan. Miten on enemmän ok syödä lihaa ja ostaa kalliita vaatteita kuin syödä kasvisruokaa ja ostaa ketjuliikkeistä?

Lisäksi tällainen ehdoton ajattelumaailma antaa vastuullisuudelle tosi kalsean leiman, ja sitä vastaan haluan taistella. Jos et tee täydellisesti, älä tee lainkaan, niinkö? Itse en pidä ehdottomuuksista. Se pikemminkin karkoittaa ihmisiä kuin kannustaa kuluttamaan vastuullisemmin. 

Mun mielestäni on parempi, että tekee edes jotain kuin, ettei tee mitään. Jos suurin osa ihmisistä muuttaisi kuluttamistaan edes vähän vastuullisemmaksi, sillä olisi huomattavasti enemmän merkitystä kuin sillä, että 2 prosenttia on ehdottomia vegaaneja. 

EvaDo

Hei Anna,

Kiitos vastauksestasi. En tosin puhunut missään vaiheessa luxusmerkeistä, se on aivan eriasia kuin laadukas vaate tai asuste. Puhuin siitä että suosisit laadukkaita vaatteita eli hyvin ommeltuja ja luonnonmateriaalista tehtyjä vaatteita, vastuullinen ja avoin tuotettu on aina plussaa, mutta niitä on vähän.  Vaate&asusteet on loppupeleissä hyödykkeitä, niiden ei ole tarkoituskaan täyttää elämääsi viihteenä vaikka näin se on nykyisin elämäämme muokattu. Tietenkin on kivaa ostaa niitä kivoja ja halpoja vaatteita ja perustella niiden osto sillä ettei samaa löydy vastuullisista liikkeistä, se on totta. Mutta jos arvosi ovat vastuullisuuden kannalla mutta mielihalusi eivät, voivat ne johtaa pahaanoloon sisälläsi, jota ei kannata sivuuttaa. Onko sinulle oikeasti tärkeämpää se että suosit elämässäsi asioita jonka tuotantoketju alusta alkaen hyvä (vaate valmistetaan reilussa olotiloissa ja kaikki saa reilunkorvauksen) vai vai onko tärkeämpää vain sun mielihyvä? PS. Aina sen hyvän asian suosiminen ei ole elämässä mahdollista täysin, mutta yleensä ainakin 80% asioista. Ja eikä se silloin ole sitä täydellisyyttä. :P Eikä tällä edelleenkään ole mitään tekemistä veganismin kanssa, en vertaisi millään muotoa veganismia johonkin vaateteollisuuden ongelmiin. :D

Anna Vihervaarasta

Haha, oon muuten todellakin ajatellut tätä! Eihän mulla kohta ole mitään paikkaa, minne pukeutua erityisesti joka päivä. Tai siis voin hyvin vain käyttää niitä lempivaatteita koko ajan. :D Se on toisaalta ihana ajatus, toisaalta hämmentää. Varsinkin vähän hienommat vaatteet saattaa jäädä siis käyttämättä, koska mä koen, että useimmilla juttukeikoilla on parasta olla helposti lähestyttävä ja pukeutua melko rennosti. Tietty riippuu siitä, ketä haastattelee. Tämä oli tosi hyvä kommentti, kiitos!

Nyt oli kyllä huolellisesti pohdittu ja jäsennelty teksti! Kiitos! Minua on häirinnyt ostoslakkopostauksiesi kommenttikentissä ja ehkä yleisestikin täällä Lilyn keskustelukulttuurissa yksipuolinen ja synkän syyllistävä lähestymistapa pukeutumisesta nauttimiseen ja haluun panostaa esteettisesti arvokkaina pitämiinsä asioihin. Edelleen on erittäin tärkeää luoda kulttuuria, missä asujen toistaminen on ennemmin hyve kuin faux pas, omista, vanhoistakin vaate- ja asustesuosikeista intoutuminen on tavoiteltavampaa kuin jatkuva uuden kahmiminen eikä shoppailulakon tai tiedostavan kuluttamisen tarvitse tarkoittaa nukkavierua tai tyylitöntä ulkoasua. En tarkoita, että kaikkien pitäisi välittää omasta tai muiden pukeutumisesta sen kummemmin, mutta en näe mitään syytä myöskään demonisoida niitä meistä, jotka nautimme kauniista asioista ympärillämme ja yllämme. Syyllisyys vain vaikeuttaa impulssien säätelyä, hyvä on tajuta, ettei tyylikäs pukeutuminen tarkoita automaattisesti ylikulutusta, ei tarvitse hakea tyyli-ikoneitaan kovin kaukaa menneisyydestä, että kulutus on ollut mitä todennäköisimmin kestävällä tasolla (ainakin luonnonvarojen osalta). 

Anna Vihervaarasta

Kiitos! :) Mähän siis todellakin rakastan vaatteita ja pukeutumista. Olen vain erityisesti elämäntilanteeni kohta muuttuessa ja maailmantuskaa tuntiessani alkanut miettiä ihan kunnolla, että tarvitseeko tosiaan olla koko ajan ostamassa jotain. Mulla siis on omasta mielestäni kuitenkin valmiiksi aika paljon kivoja vaatteita, joten uusi vaate lisää onnellisuuttani usein vain todella hetkellisesti. Missään nimessä en suostu tinkimään tyylistäni tai alkamaan nukkavieruksi.:D

Mua itseänikin harmittaa välillä, miten kauniista vaatteista nauttimista pidetään pinnallisena. Musta se ei ole sitä, vaan enemmänkin elämän karkkia. Toisille esteettisyys ei ole niin tärkeää. Itse arvostan kauniita vaatteita, mutta esimerkiksi teknisissä laitteissa riittää, että toimivat. Silti moni ehkä pitää järkevämpänä kalliin puhelimen kuin vaatteen hankkimista, se on aika ristiriitaista. 

Herra J
in medias res

Hei Anna,

Upea teksti ja mielenkiintoista pohdintaa sinulta. Mainitsen lisäksi identiteetin käsitteen ja vaatetuksen roolin identiteettiemme osana. Tästä löytyy runsaasti akateemista tutkimusta, jos asiaan haluaa perehtyä tarkemmin :) Sinne uppoaa helposti.

Olen miettinyt, mitä tarvitsen viettääkseni ns. hyvää elämää, kun perustarpeet on huomioitu. Enpä kovin paljoa, kuten moni muukin varmasti havaitsee asiaa pohdittuaan :) Hemmottelen itseäni lisäksi aika halvalla. Vaatteita ostan aika harvoin (siltä kantilta "stereotyyppisenä" miehenä), mutta tunnistan hyvin tuon mainitsemasi tyytymättömyyden tunteen jo saavutettuun. Sisäinen perfektionistimme vissiin siellä taustalla kolkuttelemassa... Pukeudunko kuin itse haluan vai kuten minun odotetaan? Pääasiassa haluamallani tavalla, ja rikonpa tietoisesti joitain "miehisiä" pukeutumiskäytäntöjä, mutta toki kiinnitän huomiota muiden mielipiteisiin. Pitäisin kuitenkin omalta osaltani näiden välistä suhdetta sopivana.

Anna Vihervaarasta

Kiitos! :) Vaatteet ja identiteetti on TODELLA kiinnostava aihe. Pohdiskelen sitä aika usein.

Musta tuntuu, että aika harva mies shoppailee samoin kuin monet naiset. Miesten muoti tuntuu myös muuttuvan paljon hitaammin. Tämä voi tietenkin olla vain oma ajatukseni, koska en kiinnitä miesten tyyliin samalla tavalla huomiota kuin naisten. Naisille kuitenkin tulee koko ajan uusia "musta have" vaatteita. Just nyt ei esimerkiksi naisena (ainakaan jos työskentelee naistenlehdessä) ole voinut olla huomaamatta, että tänä syksynä pitäisi omistaa jotain leopardikuosilla. :D 

Kiinnostavia ajatuksia sulla jälleen kerran! Ihanaa viikonloppua!

Simple year

Täällä ilmoittautuu myös yksi kuka on yrittänyt pyrkiä samaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen pyrkinyt vähentämään huomattavasti. Ja siinä osittain myös onnistunut (riittävästi). Viimeksi eilen meinasin tilata alesta ota 3 maksa 2 juoksukenkiä, kunnes muistin että hetkinen mikä on se todellinen tarve ja tarvitsenko niitä todella siksi että ne ovat kivemman väriset kuin vanhat kenkäni..

Olen myös huomannut, että jo kerrytetystä vaatekaapista luopuminen on itseasiassa haastavaa. Tiedän etten tarvitse 10 erilaista talvitakkia, mutta silti en haluaisi millään luopua niistä mistään. Eikä ehkä tarvitsekaan, mutta ei ole myöskään tarvetta uusille. 

 

 

 

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.