Kun elämäntyyli estää toteuttamasta oikeita unelmia – tarina shoppailulakon takaa

CADCEA00-D141-4E8D-8FC7-11312803615C.JPG

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea oikeasti tarvitset elääksesi hyvää elämää? Nyt ei siis puhuta perustarpeista, ruoasta, asunnosta ja muusta sellaisesta, vaan asioista ja erityisesti materiasta, joka mielestäsi kuuluu hyvään elämääsi. Minä aloin miettiä tätä kunnolla kesällä, kun ryhdyin vaatteiden shoppauslakkoon. 

Minulla on vuosia ja vuosia ollut tapana palkita ja lohduttaa itseäni uusilla vaatteilla. Kun joku toinen syö suklaata, minä suuntaan vaatekauppaan. Olen visuaalinen ihminen ja rakastan kauniita vaatteita. Outoa on, että ostin sitten niitä miten paljon tahansa, en koskaan ole täysin tyytyväinen garderobiini. Koen aina tarvitsevani jonkin uuden vaatteen, jotta vaatekaappini olisi täydellinen – ja jotta elämäni olisi vähän parempaa. Siksihän me nimittäin suunnilleen kaiken tässä elämässä teemme: tullaksemme onnellisemmiksi. Sitä me haluamme, muttemme aina ymmärrä, miten sitä kannattaisi tavoitella. 

Kovin moni tuskin myöntää uskovansa, että materia tuo mukanaan onnea. Eihän niin kehtaa sanoa. Silti me käyttäydymme juuri niin kuin näin olisi. Hankimme jatkuvasti jotain uutta, vaihdamme auton parempaan, ostamme isomman asunnon, syömme kalliissa ravintoloissa, matkustamme muutaman kerran vuodessa jonnekin ulkomaille. Missään edellä mainituista asioista ei välttämättä ole mitään vikaa. Mutta niissä voi olla. Kysymys kuuluu: mitä uhraat saadaksesi lisää materiaa?

Voi olla, ettet uhraa mitään. Voi myös olla, että olet jäänyt loukkuun hyvin palkattuun ja arvostettuun työhön, koska et pysty luopumaan saavutetuista eduistasi. Tai sitten voi olla, että ostelet yli varojesi ja tuhoat hitaasti taloutesi. 

Oletko tottunut pitämään vaateshoppailua, ulkona syömistä tai monta kertaa vuodessa tehtyjä ulkomaanmatkoja lähes välttämättöminä osina hyvää elämääsi? Entä jos estävät sinua saavuttamasta sen, mitä todella haluat? Voiko elintasosi estää sinua saavuttamasta unelmiasi? 

Tätä mietin, kun päätin lopettaa uusien vaatteiden ostamisen hetkeksi. Halusin alkaa freelanceriksi, mutta ajatus taloudellisesta epävarmuudesta ja tulojen mahdollisesta tippumisesta hirvitti. Tiesin myös, että minulla menee vaatteisiin turhan paljon rahaa (en sano liikaa, koska en shoppaile yli varojeni).

Rahaa enemmän olinkin huolissani asian henkisestä puolesta. Huomasin nimittäin, että minun on vaikea ajatella tienaavani joskus nykyistä vähemmän (= heihei, freelance-elämä), sillä silloin en voisi ostella kaikkea näin huolettomasti, en syödä jatkuvasti ulkona, en reissata, kun mieli tekee. Vaatteet ovat vain yksi osa pakettia, mutta niistä oli helppo aloittaa. Arvelin nimittäin, että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen ei oikeasti tee minua yhtään onnellisemmaksi kuin mitä olisin, jos jättäisin ne ostamatta. Siitä huolimatta aina vain ostin. Menin lakkoon.

Nyt olen lakkoillut pari kuukautta. Jollekin se on hyvin lyhyt aika olla ostamatta vaatteita, minulle ei. Olen tehnyt tutkimusmatkaa omaan vaatekaappiini ja selvittänyt, kuinka paljon kivoja vaatteita ja asukokonaisuuksia oikeasti omistan. Olen kuvannut niistä peiliselfieitä ja huomannut, että minulla on paljon mielestäni hurmaavia asukokonaisuutta. Olen kirkastanut tyyliäni. Ja saanut samaa tyydytystä kuin saan ostaessani uuden vaatteen. 

Mikä oudointa, en enää  koe, että vaatekaapistani puuttuu mitään! Sieltähän ei todellakaan puutu. Keksin toki vaatekappaleita, jotka voisivat sopia sinne, mutta tarvitsenko niitä näyttääkseni mielestäni tyylikkäältä tai ollakseni onnellisempi? En tietenkään. 

Lopputulos: vaatteet kyllä tavallaan lisäävät onnellisuuttani. Haluan pukeutua kivasti, mutta siihen ei tarvita joka kuukausi uusia vaatteita, oman vaatekaapin kartoitus riittää. 

Mietin myös, mistä lähtee tarve hankkia koko ajan uusia vaatteita. Kyse ei ole pelkästään uudistumisen tarpeesta tai siitä, ettei omasta kaapista muka löydy kivaa päällepantavaa. Olisiko kyse myös halusta kuulua joukkoon ja pysyä mukana viimeisimmissä trendeissä? Veikkaan, että monelle vaatteet ovat myös statussymboli. Niillä osoitetaan joko varallisuutta, tyylitajua tai kuulumista tiettyyn ryhmään. Kysynkin: pukeudutko niin kuin itse haluat vai niin kuin muut arvostavat?

Shoppailulakko on osoittanut minulle sen, minkä oletin tulevan tulokseksi jo siihen lähtiessäni: en halua joutua rahan ja liian korkean elintason vankilaan, jos se tarkoittaa, etten voi elää, kuten oikeasti haluaisin. Minulle riittää, että kaapissani on omasta mielestäni kivoja vaatteita, minun ei tarvitse näyttää muotilehden sivulta. Minulle riittää kodiksi kaksio, en tarvitse lisäneliöitä, jollei elämäntilanteeni radikaalisti muutu. Auto olisi mukava, muttei erityisen tarpeellinen. Minun ei tarvitse syödä kalliita illallisia ulkona, eikä reissata monta kertaa vuodessa, jollei budjettini sitä oikeasti salli.

Näin minulle jää enemmän rahaa säästöön ja enemmän mahdollisuuksia toteuttaa unelmiani. Näin olen vapaampi.

Mikä on elämäntyylisi todellinen hinta?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Kommentit (12)
  1. Täällä ilmoittautuu myös yksi kuka on yrittänyt pyrkiä samaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen pyrkinyt vähentämään huomattavasti. Ja siinä osittain myös onnistunut (riittävästi). Viimeksi eilen meinasin tilata alesta ota 3 maksa 2 juoksukenkiä, kunnes muistin että hetkinen mikä on se todellinen tarve ja tarvitsenko niitä todella siksi että ne ovat kivemman väriset kuin vanhat kenkäni..

    Olen myös huomannut, että jo kerrytetystä vaatekaapista luopuminen on itseasiassa haastavaa. Tiedän etten tarvitse 10 erilaista talvitakkia, mutta silti en haluaisi millään luopua niistä mistään. Eikä ehkä tarvitsekaan, mutta ei ole myöskään tarvetta uusille. 

     

     

     

  2. Hei Anna,

    Upea teksti ja mielenkiintoista pohdintaa sinulta. Mainitsen lisäksi identiteetin käsitteen ja vaatetuksen roolin identiteettiemme osana. Tästä löytyy runsaasti akateemista tutkimusta, jos asiaan haluaa perehtyä tarkemmin 🙂 Sinne uppoaa helposti.

    Olen miettinyt, mitä tarvitsen viettääkseni ns. hyvää elämää, kun perustarpeet on huomioitu. Enpä kovin paljoa, kuten moni muukin varmasti havaitsee asiaa pohdittuaan 🙂 Hemmottelen itseäni lisäksi aika halvalla. Vaatteita ostan aika harvoin (siltä kantilta ”stereotyyppisenä” miehenä), mutta tunnistan hyvin tuon mainitsemasi tyytymättömyyden tunteen jo saavutettuun. Sisäinen perfektionistimme vissiin siellä taustalla kolkuttelemassa… Pukeudunko kuin itse haluan vai kuten minun odotetaan? Pääasiassa haluamallani tavalla, ja rikonpa tietoisesti joitain ”miehisiä” pukeutumiskäytäntöjä, mutta toki kiinnitän huomiota muiden mielipiteisiin. Pitäisin kuitenkin omalta osaltani näiden välistä suhdetta sopivana.

    1. Kiitos! 🙂 Vaatteet ja identiteetti on TODELLA kiinnostava aihe. Pohdiskelen sitä aika usein.

      Musta tuntuu, että aika harva mies shoppailee samoin kuin monet naiset. Miesten muoti tuntuu myös muuttuvan paljon hitaammin. Tämä voi tietenkin olla vain oma ajatukseni, koska en kiinnitä miesten tyyliin samalla tavalla huomiota kuin naisten. Naisille kuitenkin tulee koko ajan uusia ”musta have” vaatteita. Just nyt ei esimerkiksi naisena (ainakaan jos työskentelee naistenlehdessä) ole voinut olla huomaamatta, että tänä syksynä pitäisi omistaa jotain leopardikuosilla. 😀 

      Kiinnostavia ajatuksia sulla jälleen kerran! Ihanaa viikonloppua!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *