Kun mikään ei ole varmaa

annavihervaarasta tyyli 7.jpg

 

Oletko joskus toivonut kristallipalloa? Halunnut vilkaista tulevaan, jotta tietäisit, miten joku asia tulee menemään? Jotta voisit olla varma.

No, kerron salaisuuden. Mitään varmuutta et koskaan tule saamaan. Se ei ole elämän luonne. Täällä voi tapahtua ihan mitä tahansa ihan milloin tahansa, etkä sinä voi monellekaan niistä tapahtumista yhtään mitään. Voit kyllä stressata, yrittää hallita elämää ja maailmaa sekä ahdistua epävarmuudesta. Tai sitten voit nojata taakse ja nauttia, antaa elämän kuljettaa, mihin se nyt onkin sinut kuljettamassa. Sitähän et voi tietää. Aika ihana ajatus, eikö?

Olen lähiaikoina ollut oudon ihastunut elämän arvaamattomuuteen. Olen kai lopulta kyllästynyt arvailemaan, mitä tuleman pitää ja pakottamaan maailmaa mieleisekseni. Niinpä olen vain ajelehtinut päivien mukana, tehnyt fiiliksellä. Jos tuntisitte minut ja näkisitte kalenterini, ymmärtäisitte, että se ei ole luontoni.

Samalla olen hitusen luopunut ajatuksesta, että jotain, ylipäätään mitään, täytyy tapahtua. Ajatellut, että mistään ei oikeastaan tarvitse tulla mitään, ja kaikki on silti ihanaa ja hyvin. Olen opetellut luottamaan maailmaan ja elämään. Koska vaikka mitään ei tarvitse tapahtua, jotain kuitenkin lopulta tapahtuu. Joku meitä johdattaa. 

Tulin toissayönä kotiin piknikiltä, joka venähti puolilleöin ja sisälsi kaikkea, mitä juuri sinä päivänä tarvitsin: huolettomuutta, viisaita sanoja ja vähän skumppaa. Olin onnellinen ja mietin, että tämän takia kannatti kyllä uhrata seuraavan aamun jooga. Sitten yritin perua sen joogan. 

Ei onnistunut. Aikaa oli vielä kuusi minuuttia, mutta varausjärjestelmä ei antanut peruutuslinkkiä. 

Päätin mennä fiiliksen mukaan. Jos heräisin aamulla itsekseni tarpeeksi ajoissa, menisin joogaan. Jos en, niin sitten se olisi sen piknikin hinta. So be it. 

Arvelin, etten todellakaan herää.

Heräsin pirteänä puoli kahdeksalta. 

Siellä joogassa tapasin lapsuudenystäväni, jota en ollut nähnyt vuosiin. Hän sanoi vaistonneensa, että minä tulen sille tunnille. 

Menkööt huruiluksi, mutta olen varma, että minun kuului mennä tuolle joogatunnille. Siksi en saanut peruttua tuntia, siksi heräsin aikaisin. 

Ja jos pienissä asioissa, miksei isoissakin. 

Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista.

Ihana, epävarma elämä, eikö olekin?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (8)
  1. Tämän lukeminen tuli todella tarpeeseen, taidan tulostaa tämän ihanan tekstisi muistutukseksi. Kiitos <3

    Elisabet | http://www.fashionpoetry.eu

  2. Eksyin jokunen päivä sitten ihanaan blogiisi ja luin paljon vanhoja postauksia. Ihania kuvia ja tekstejä, kiitos, että jaat niitä!

    1. Kiitos. <3 Tuli niin hyvä mieli tästä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *