Lähimatkakohteiden ykkönen kesät talvet: Suomenlinna

Kaupallinen yhteistyö: Suomenlinnan hoitokunta

Päätin kesällä, että jatkan kivojen lähimatkojen tekemistä myös syksyn ja talven tullen. Koska Suomen talvi on pitkä ja pimeä, sen ratoksi on jopa melkein pakollista keksiä jotain hauskaa. Tekee tosi hyvää lähteä päiväksi tai puoleksi pois normiympyröistä ja rikkoa omat rutiinit, joihin jää helposti kiinni.

Lähimatkailu on myös kestävä tapa matkustaa, ja se on itselleni nykyisin koko ajan tärkeämpää. Lentämisen päästöt ahdistavat varmaan aika montaa meistä, minua ainakin. Lisäksi ihan kotinurkilta löytyy hienoja retkikohteita, joiden ylläpitoon tarvitaan matkailijoiden tuomia tuloja. Siinä vielä yksi hyvä syy suunnata lähimatkalle.

Yksi suosikkikohteistani on Unescon maailmanperintökohde Suomenlinna eli Suokki, jossa olen ennen käynyt vain kesäisin. Mutta Suokissa tapahtuu paljon vuoden ympäri, ja iso osa ravintoloista ja museoista on auki myös talvella. Lisäksi pyhäinpäivänä linnoituksen valtaa Viaporin Kekri, johon olen halunnut osallistua jo pitkään!

Kekri on siis syksyllä vietettävä pakanajuhla, jolla on juhlistettu sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista jo tuhansia vuosia. Ehkä Kekri voisi olla uusi kulma marraskuuhun, joka ei lukeudu muuten ainakaan omiin lemppareihini: jotain jännää odotettavaa hämärän keskelle.

Viaporin Kekrissä pääsee tutustumaan historian kauheuksiin (dekkari-, historia- ja kauhusarjafanina olen innoissani tästä), tutkimaan linnoituksen suljettuja osia ja Suokin pimeää puolta, mikä se sitten lieneekin. Tiedossa on kuulemma ainakin taidetta, kulttuuria, performansseja, henkiä (!), ruokaa ja juomaa.

Enempää en Kekristä vielä tiedäkään, mutta ehkä marraskuussa lisää…

Jos saisin valita, haluaisin asua tällaisessa vanhassa kaupunginosassa tai pikkukaupungissa. Tykkään vanhasta miljööstä ja on kiehtovaa pohtia, keitä kaikkia täällä on joskus asunut, ja millainen Suomenlinna oli aikoinaan.

Suomenlinnahan rakennettiin alun perin puolustuslinnoitukseksi ruotsalaisten toimesta. Se on kahdeksalle saarelle levittäytyvä suuri merilinnoitus.

Rakentaminen aloitettiin 1748, ja Suomenlinna sai nimekseen Sveaborg, eli suomeksi väännettynä Viapori. Linnoitus ehti kuitenkin olla ruotsalaisten hallussa vain viisikymmentä vuotta, sillä vuonna 1808 Viapori antautui venäläisille.

Suomenlinnassa on kivoja museoita

Suokin historiaan pääsee tutustumaan tarkemmin Suomenlinna-museossa, joka on auki vuoden ympäri. Opin täällä muun muassa seuraavaa:

  • Suomenlinnassa on ollut tuulimylly, joka piti kovaa melua.
  • Naisten pukujen vyötärö on ollut historian saatossa järkyttävän kapea. Tämä pitää nähdä livenä, jotta sen ymmärtää. Onneksi korsetit ovat historiaa!
  • Eräälle Suomenlinnan päällikölle kävi aikoinaan varsin kalpaten, kun hänet heitettiin mereen tykkiin sidottuna.

Suomenlinna-museon yläkerrassa on graafikko Erik Bruunin näyttely, joka on nähtävillä 1.3. saakka. Bruun on asunut Suokissa 50 vuotta ja suunnitellut monia ikonisia kuvituksia. Oma ikisuosikkini on Suomen luonnonsuojeluliiton norppa.

Toinen kiehtova nähtävyys  on  Sukellusvene Vesikko, joka tosin avautuu jälleen vasta keväällä. Aika karmiva ajatus, että sen sisässä joutuisi syvyyksiin, on nimittäin aika ahdasta ja ikkunatonta. Vesikko on kuitenkin ollut myös tositoimissa toisessa maailmansodassa 20-henkisen miehistön kera. Voin vain kuvitella, millaista se on ollut – ja kiittää, etten ollut mukana.

Vaikka Vesikkoon ei talvella pääse, niin toinen kiva museo on avoinna osan talvea. Lelumuseo sijaitsee vaaleanpunaisessa puutalossa, ja siellä on näytteillä vanhoja leluja 1800-luvulta 1960-luvulle saakka. Lelumuseon yhteydessä on kahvila Café Samovarbar, jossa myydään itse leivottuja herkkuja. Lelumuseo ja Samovarbar aukeavat seuraavan kerran 30.11. ja ovat avoinna loppiaiseen saakka.

Ihan retken lopuksi (tai aluksi) voi vielä käydä Galleria Rantakasarmin näyttelyssä. Se on auki koko vuoden ja sijaitsee isossa vaaleanpunaisessa kivirakennuksessa lautan vieressä. Jo itse tila on hieno, ja taide tekee aina hyvää.

Lohikeittoa ja korvapuusteja

Suomenlinnassa on paljon ravintoloita ja kahviloita, jotka ovat auki myös syksyllä ja talvella. Tsekkailin etukäteen ruokalistoja, ja myös vegaanit on monessa paikassa huomioitu.

Uusi suosikkini on Bastion Bistro. Se sijaitsee keltaisessa, vuonna 1892 rakennetussa puutalossa, ja tarjoilee  tosi hyvää lohikeittoa kera saaristolaisleivän ja suolatun voin. Olin vähän jäässä, kun saavuin tänne, joten oli ihana hetki lämmitellä ja syödä lämmintä keittoa.

Myös hyvin käyttäytyvät koirat ovat tänne tervetulleita, siitä saa aina lisäpisteitä allekirjoittaneelta.

Jos jotain rakastan, niin idyllisiä kahviloita silloin, kun ulkona on kylmä. Mitään kodikkaampaa ei varmaan ole edes keksitty.

Uusin kahvilalöytöni Suokissa on Cafe Silo. Ihana paikka ihan lauttarannan vieressä, kauralattea, korvapuusteja, herkullisen näköisiä voisilmäpullia, viiniä ja muutakin syötävää. Pisteet myös sisustuksesta: täällä on samanlaiset lasit, lautaset ja jopa ihan sama Tine K:n samettityyny kuin kotonani. Jollain on hyvä maku.

Jokerina vielä toinen kahvilasuosikkini, nimittäin Vanille. Se sijaitsee tässä vaaleanpunaisessa talossa venäläisessä kauppiaskorttelissa. Nämä puutalot on siis alun alkaen suunniteltu venäläisten kauppiaiden käyttöön.

Ei näytäkään oikein Suomelta, eihän?

Suokki on kestävä matkakohde

Yksi asia, mikä Suokissa on ihan parasta: tänne on helppo tulla! Kun ei omista autoa, moni lähimatkakohde voi olla vähän hankalasti saavutettavissa, kuten juuri kaverilleni kitisin.

Suokkiin pääsee kuitenkin noin vartissa Kauppatorilta, ja lauttoja menee kesäisin suunnilleen 20 minuutin välein ja talvella noin 40 minuutin välein. Ei tarvitse ajaa, eikä varsinkaan lentää.

Perillä on vähän kaikkea ja jokaiselle jotakin: kaunista saaristoluontoa, historian havinaa, pikkukaupungin tunnelmaa, museoita, taidetta, ihania kahviloita ja monta ravintolaa.

Pärjää mielestäni aika monelle ulkomaan kaupunkikohteelle, eikö?

Juuri nyt Suomenlinnan-retkellä saa kaupanpäällisiksi upean ruskan. Tämän takia rakastan syksyä: on vain niin kaunista, varsinkin, kun taustana on parisataa vuotta vanha linnoitus.

Suomenlinnassa, kuten muuallakin luonnossa ja historiallisissa kohteissa, liikkuessa on kuitenkin hyvä muistaa, että saarien luonto ja osa linnoituksesta on herkkä kulumiselle. Siksi täällä kuuluu pysytellä reiteillä, eikä lähteä omin päin niiden ulkopuolelle.

Suokissa myös asuu 800 ihmistä, eli se kuvauksellinen ikkuna voi olla jonkun koti. Se kannattaa huomioida.

Itsekin asuisin täällä mielelläni – mitenköhän se onnistuisi?

Onko teillä Suokki-vinkkejä, josta en vielä ehkä tiedäkään?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *