Lihan loppu

”Voi aivan hyvin pitää paikkansa, että moni kasvissyöjä haluaisi syödä lihaa mutta valitsee olla tekemättä näin. Onko se huono asia? Ihminen ei ole vaistojensa vietävänä oleva tahdoton olento, vaan meillä on mahdollisuus tehdä valintoja esimerkiksi eettisin perustein.”

Luin Suvi Auvisen Lihan loppu -kirjan. Se on hieno teos siitä, mitä liha tekee meille ja maailmalle – ja tietenkin niille, jotka usein unohdetaan: eläimille. Se on kirja, jota suosittelen jokaiselle, eikä se aiheuta painajaisia, kuten moni muu kirja aiheesta. Se on kuitenkin kirja, jonka lukemisen jälkeen tekee ehkä erilaisia valintoja kaupassa.

Se on myös kirja kulttuurista ja vinksahtaneista normeista. Tuo alun lainaus kertoo mielestäni niin paljon.

Lopetin lihansyönnin lopullisesti 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen aika monesti joutunut puolustelemaan tätä valintaani ja tuntenut itseni sosiaaliseksi hylkiöksi, koska ruokavalioni on poikennut normista. Olen myös tuntenut itseni liian hellämieliseksi, koska välitän eläimistä, enkä sen tähden syö lihaa, vaikka se maistuikin mielestäni hyvälle. Ihan kuin empatia ei olisi hyväksyttävää tai ainakaan coolia.

”Empatia nähdään maskuliinisessa kulttuurissa heikkoutena ja siten epätoivottuna ominaisuutena. Lihansyöntiin liittyy eläinten kuoleman vuoksi väistämättä tietty raakuus ja kylmyys. Eläimistä välittäminen nähdään pehmoiluna.”

Olen käynyt kymmeniä ellen satoja keskusteluja siitä, a) onko ok aiheuttaa muille ihmisille hankaluutta, kun ei syö lihaa (mielestäni eläimen kuolema ja maailman tuhoutuminen ovat aika hyviä syitä aiheuttaa vähän hankaluutta)  b) enkö kaipaa lihan makua (en enää, mutta rakastin sitä kyllä ennen) c) miksi haluan syödä lihaa imitoivia tuotteita, jos kerran olen kasvissyöjä (miksi hitossa en haluaisi?) d) voisinko nyt kuitenkin maistaa jouluna vähän kalkkunaa (en edelleenkään, kuten en 15 edellisenä vuotenakaan) e) tarvitseeko ihmisen syödä lihaa (ei tarvitse, vegaaninakin pärjää oikein hyvin…) f) miten voi lennellä lomareissuille, kun kerran olen kasvissyöjä (ööö…mutta lihansyöjät saavat lentää surutta?)

Lihan loppu herättelee myös miettimään, mitä oikein syö, kun syö lihaa.

Rakastin lapsena lehtipihvejä ja jauhelihakastiketta. Lihamakaronilaatikko yhdistyy mielessäni ikuisesti mummuuni, joka valmisti sitä pohjoishaagalaisessa keittiössään rakkaudella. En minä ajatellut syöväni eläintä, tuntevaa olentoa, joka olisi tahtonut elää. Ajattelin pihviä ja jauhelihakastiketta.

Kunnes sitten aloin ajatella toisin.

Harva meistä tahtookaan pahaa eläimille tai maailmalle. Mutta moni valitsee olla ajattelematta niitä.

”Syömme lihaa eläinten kärsimyksestä huolimatta, emme sen vuoksi.”

En usko, että tulen enää ikinä syömään lihaa. Olen monissa asioissa aika herkkä muiden mielipiteille, mutta tässä yhdessä olen pitänyt pääni. Minun ei tarvitse kuin ajatella vasikoita, karitsoja, possuja ja teurastamoita, ja valintani on selvä.

”Tämän lauseen lukemiseen kului noin kaksi sekuntia. Sinä aikana maailman eläintuotannossa kuoli noin 70 000 eläintä.”

Lihantuotanto tuottaa myös valtavasti kasvihuonepäästöjä ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Pihvien takia kuolee lajeja sukupuuttoon koko ajan. Nykyisin lihansyönnin lopettaminen nähdäänkin vastuullisuutena, ei heikkoutena, ja hyvä niin. Se helpottaa lihansyönnin vähentämistä tai sen lopettamista.

Kun vielä viisi vuotta sitten suuri osa ympärilläni olevista ihmisistä söi lihaa, nyt aika harva syö sitä enää surutta. Enää ei tarvitse selitellä, miksei syö lihaa.

Maailma on myös jo nyt muuttunut paljon. Kaupat ovat tulvillaan kasviproteiineja, joista osa maistuu jo huomattavan lihamaisilta. Fine dining -ravintolassa voi tilata vegaanisen maistelumenyn. Las Palmasin rantabulevardilla mainostetaan vegaanista brunssia, vaikka queso ja jamón ovat syvällä espanjalaisen ruokakulttuurin ytimessä.

Tämä kaikki kertoo, että kasvissyönti on valtava trendi. Lihansyönti on silti vielä yhteiskunnassamme normi, mutta uskon, että tuo normi muuttuu. Kuten Auvinen kirjoittaa:

”Olemme ensimmäinen sukupolvi, joka joutuu laittamaan elämänsä uusiksi ilmastosyistä, ja viimeinen, joka saattoi hetken elää yltäkylläistä elämää autuaan tietämättömänä elämäntapamme hinnasta.”

Suosittelen tätä kirjaa ihan kaikille. Se on kiinnostava tietokirja, eikä liian synkkä, jos olet herkkä muiden kärsimykselle (minä olen). Ei se mitään hauskaa luettavaa toki ole, mutta ajatuksia ja toivoakin herättävä.

”Vaikka monta muuttujaa on hämärän peitossa, muutama asia on varmaa: Lihantuotanto ja -kulutus nykyisessä mittakaavassaan ovat väistämättä tiensä päässä. Planeetta ei kestä eläinten tehotuotantoa nykyisellä volyymillä. Suhteemme lihaan muuttuu. Eläimistä irrotettu liha joka aterian keskipisteenä on pian historiaa.”

Kirja on arvostelukappale, kiitos. <3

Kursivoidut lainaukset Lihan loppu -kirjasta.

Lue myös:

Asiaa vegaanin ravitsemuksesta

Ihmiskoe: Hyvän olon kuukausi

Kirja, joka sai miettimään ihmiskunnan tekoja – ja omiani

Kasvihuoneita avaruudessa ja veristä vegaanipihviä, eli ajatuksia kasvissyönnin tulevaisuudesta

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (5)
  1. lukija-hanna
    3.12.2019, 10:23

    Mä niin fiilaan näitä käymiäsi keskusteluja. Yksi raivostuttavimmista on syyllistämiskeskustelu: ”Kun minä sitä kokonaista härkää nuotiolla 18 tuntia hengiltä grillasin ja reumaattisilla käsilläni isoäidin salaisella kastikkeella valelin – mutta ei kai sulle nämä mun ruuat tänäänkään _kelpaa_?” Jumankaut kyllä riepoo! Joo, vittuillakseni ihan vain sinulle tätä ruokavaliota noudatan..

    1. Jep, tällainen on niin syvältä! Onneksi muilta lihattomilta saa vertaistukea.:)

  2. Hyvä teksti, kiitokset. Pieneen lainaamaasi asiaan kiinnittyi huomioni …

    ”Tämän lauseen lukemiseen kului noin kaksi sekuntia. Sinä aikana maailman eläintuotannossa kuoli noin 70 000 eläintä.”

    Tämä tarkoittaisi hippasen yli 3 miljardin eläimen kuolevan tuotannollisista syistä, joka päivä. Kyllä olisi vatsat täynnä, jos tätä tahtia eläimiä terminoisimme.

    1. Hei Samuli,

      tuo lause on tosiaan kirjasta suoraan. Luulenpa, että lukuun on laskettu mukaan kalat. Ihan kauheaa yhtä kaikki. 🙁

    2. Luulisin, että mukaan ovat laskettu kananmunantuotanto, jossa kukonpoikaset lajitellaan ja hävitetään ”tarpeettomina”.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *