Mahdollisuuksista

adobephotoshopexpress_2014_01_16_205748.jpg

Ensin oli kaksi kerää paksua sinapinkeltaista lankaa ja suuret pyöröpuikot. Mielessä syksy, kaavana aina oikein. Oli kesä, lämpimät mökkirappuset, aikaa opetella. Kesän kääntyessä lopuilleen ja silmukoiden kasvettua kaulahuiviksi vastaan tuli lehti. Sellainen oikeiden neulojien opas, kannessaan pari maailman suloisimpia lapasia. Ajattelin, että ne neuloo joku taitava.

Aika kului, oikean silmukan rinnalle tuli nurja, palmikot alkoivat kiertyä, neuleet kaventua ja leventyä.

Joululomalla neuloin ne lapaset.

adobephotoshopexpress_2014_01_16_210607.jpg

Tiesittekö, että melkein kuka vain voi juosta maratonin kohtuullisen hyvään aikaan, jos vain oikeasti haluaa? Se vaatii totta kai lukemattomia tunteja lenkkipolulla ja tiukkaa kurinalaisuutta, mutta kummallakaan niistä ei tee mitään, jos motivaatio puuttuu. Jos aikoo juosta maratonin, sitä pitää tahtoa oikein kovasti. Vasta silloin siitä tulee mahdollista.

En nyt vertaa lapasia maratonin juoksemiseen, tahdoin vain sanoa, että todella moni asia on ihan mahdollinen. Niistä pitää vain osata unelmoida ja haaveistaan pitää kynsin hampain kiinni. Sen lisäksi täytyy tehdä töitä, usein aika paljonkin. Luovuttaa ei saa.

Neulominen on siitä ihana harrastus, että siinä kehittyy hirmuista vauhtia. Kun kokee usein pieniä onnistumisia, on helppo uskoa itseensä ja unelmiinsa. Haastavaa on pitää se usko mukana silloin, kun maali häämöttää kaukana eikä välietappeja näy tai ne eivät tunnu tarpeeksi isoilta.

Minkä tahansa uuden taidon oppiminen kasvattaa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Kun osaa jonkun ennen haastavalta tai jopa melkein mahdottomalta tuntuneen asian, on helpompi uskoa, että voi oppia jotain muutakin. Jos on kerran oppinut neulomaan kirjoneulelapaset, oppii varmaan myös valokuvaamaan hämärässä. Sama pätee uskallukseen. Mitä useammin astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, tuntemattomiin seikkailuihin, sitä mukavammilta ne tuntuvat. Esimmäinen askel on usein se vaikein.

Kun kokeilee uusia juttuja ja oppii uusia asioita, silloin pysyy vahvasti elossa, uskoo itseensä ja omiin taitoihinsa. Ja kun unelmoi, uskaltaa ja tekee, melkein mikä vain on mahdollista.

Ihanaa viikonloppua tyypit!

 

Kommentit (30)
  1. Hei apua,

    tajusin neuloneeni sileän neuolksen torkkupeittoa nyt kolme vuotta. Ehkä mäkin voin tästä inspiroituneena vähän tsempata sen kanssa:)

    ps. Ihania kuvia!

     

     

    1. Hih, sileän neuloksen torkkupeitto kuulostaa kyllä juuri siltä, että siinä voi vähän kestää. Sehän on hurjan iso! Lapasissa on se hyvä puoli, että ne valmistuvat aika nopeasti, ei ehdi kyllästyä.:)

      Ihanaa iltaa!

  2. Nätit lapaset! Piti tulla kurkkaamaan kun etusivulla näin, on tuo kukkakuvio niin samankaltainen yksien perinteisten lapasten kanssa. 🙂 Mutta ei se sit ollutkaan ihan sama malli. Tosi kauniit on kyllä.

    Minäkin oon opetellut vasta vajaa pari vuotta sitten neulomaan, aloitin ihan totaalinollasta. Nykyään neulon mitä vaan ja neuloisin paljon, paljon enemmänkin kun vain olisi aikaa. Neulominen ja virkkaaminen on kyllä parasta rentoutumista ja ajanvietettä! 🙂

    1. Kiitos Nii!

      Varmaan tuo malli on aika lähellä ihan perinteistä mallia, en ole ihan perillä näistä. Se on joka tapauksessa Novitan 7 Veljestä -lehdestä.:)

      Neulominen on aivan ihanaa! Voisin neuloa koko ajan, kun vain ehtisin.

      Kivaa päivää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *