Miltä tuntuu, kun palkka pienenee?

IMG_4647.jpg

 

Lasipulloon pakattu suihkugeeli palasina lattialla, toinen lasipurkki keittiön laatoilla, rasvatahra kalleimmassa takissa, puhelimen ruutu ehjänä viikon, pitsakastiketta valkoisessa silkkikimonossa…why oh why, miksi juuri nyt, kun en oikein voisi ostaa uutta, kysyn ja sitten kohautan olkiani.

Olen alkanut suhtautua aika filosofisesti materiani hajoamiseen. En jaksa hermostua. Kaipa tämä on universumin tapa näyttää se, minkä sellaisina Jurmo-hetkinä jo tiedän: se on vain tavaraa.

Olen nyt tehnyt pari kuukautta nelipäiväistä viikkoa ja saanut siis viidenneksen huonompaa palkkaa kuin yleensä. Se viidennes on aika paljon, vaikka veroprosentti tuleekin vastaan, kun asuu yksin kaksiossa Helsingissä, ruokkii kahta koiraa ja on addiktoinut kauniisiin esineisiin.

Paitsi että tuo viimeinen ei ehkä olekaan enää totta.

Nyt kun minulla on vähemmän rahaa, suojelen sitä enemmän kuin ennen. Ei tee mieli shoppailla, koska joudun valitsemaan, että shoppailenko vai menenkö vaikka Sidewaysiin. 

 

Tähän väliin kerrottakoon, ettei palkkani ole koskaan mikään superhyvä ollut. Siis suhteutettuna asuinpaikkaani ja siihen, että maksan kaiken yksin. Ei minulla esimerkiksi ole varaa ostaa jotain Arelan neuleita, vaikka kuinka haluaisin (kyllä, haluaisin). Tai sitten en osta kuin kaksi vaatetta vuodessa (mikä ehkä tosiaan olikin se pointti). Olen silti aina pitänyt itseäni ihan kivasti toimeentulevana. Tai pidin, ennen kuin puhuin kahden ystäväni kanssa.

Toisen mielestä neljän tonnin palkka ei ole kovin kummoinen. (Minä mietin, että jos (kun!) palkkakuitissani joskus lukee moinen summa, niin JEE.) Ystäväni itse luonnollisesti tienaa varmaan kutosella alkavan rahamäärän kuussa. En ole viitsinyt kysyä, koska olemme niin eri aloilla, ettei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä.

Toinen ystäväni ansaitsee tällä hetkellä noin 500 euroa enemmän kuin minä normaalisti. Hän aikoo pyytää palkankorotusta.

Ehkä minunkin pitäisi. 

 

Minun nelipäiväisen viikkoni palkka alkaa kakkosella. Se olisi liian vähän, jos tekisin töitä viisi päivää viikossa. Sillä ei voi shoppailla, matkustella, asua kaksiossa, syödä hyvin ja huolehtia koirista. Mutta sillä voi tehdä kaiken tuon, kun jättää ensimmäisen pois. 

Olen huomannut, että raha on vain rahaa.

 

Kunhan tienaa tarpeeksi, että syö ja asuu hyvin ja on varaa tehdä asioita tässä maailmassa, loppu on aika merkityksetöntä onnellisuudelleni. Kakkoselle tippunut palkkani ei ole tehnyt minua piiruakaan onnettomammaksi, sillä sen mukana on tullut yksi päivä lisää viikonloppuun. Vaikka rakastankin työtäni, yksi oma päivä lisää viikossa on ihana. Sinä päivänä ehdin ajatella, seikkailla, joogata, nähdä kavereita, opiskella, kirjoittaa teille.

Sinä päivänä ehdin elää.

 

PS Kaikki on aika suhteellista, tämäkin. Kuva on Lissabonista, missä oli kauhean kaunista, ihanan lämmintä ja kivan rähjäistä (varmaan, koska ei ole varaa korjata taloja). Siellä olin kakkosella alkavalla palkallani the rich bitch

PPS Luithan Julian jutun rahasta? 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (38)
  1. Mun kuukauden bruttopalkka on alle 2500e. Teen kuormittavaa asiantuntijatyötä it-alalla 40h/vko, palkka on ihan naurettava siihen nähden, mitä työnkuvaan kuuluu. Mutta on edes jokin palkka.. Tällä palkkatasolla ei ole edes mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa, koska sitten ei jää yhtään mitään elämiseen. En saa pidettyä edes vuosilomia kokonaan, koska yrityksessä on ainainen resurssipula, liikaa töitä ja paljon poissaoloja, joka taas lisää muiden työkuormaa.

    Olisin onneni kukkuloilla, jos palkka edes lähentelisi kolmosella alkavaa.. mutta ei. Tähänkin työpaikkaan olisi taatusti tulossa nuorempia tyyppejä. Jos YT:t taas tulevat, niin alan olla irtisanomisuhan alla ikäni takia. Itse en voi rtisanoutua, kun olen jo sen ikäinen (47v) ja tämän ikäistä ei enää työmarkkinoilla oteta vakavasti, ikävä kyllä. Vien kyllä mennessäni paljon sellaista tietoa, jota ei muilla ole. Mutta se ei ole enää minun ongelmani sitten.

    En asu Helsingissä, mutta suuressa kaupungissa kuitenkin, kyllä se eläminen maksaa paljon Kehä I ulkopuolellakin. Vaikka elinkustannukset eivät yllä Helsingin tasolle, niin palkkataso on sitten vastaavasti pienempi kuin Pääkaupunkiseudulla.

    1. Teen kuormittavaa asiantuntijatyötä it-alalla 40h/vko, palkka on ihan naurettava siihen nähden, mitä työnkuvaan kuuluu.

      Juuri tämän takia palkoista kannattaa ja pitää puhua. Jokaisella on oikeus saada kunnon korvaus työstään ja on surullista, että näin ei ole. 

      Toivon paljon hyviä asioita elämääsi! <3

      1. Palkoista puhutaan paljonkin, varsinkin niistä pienistä palkoista. Ei se ole pienipalkkaisen häpeä, vaan ihan surkeaa palkkaa maksavan yrityksen. Mikään ei muutu, koska yrityksellä ei ole varaa. Mutta sitä voisivat miettiä, miksi ei ole varaa. Olisiko jotain, mistä voisi karsia? Kuten vaikkapa ylikasvaneen johtoportaan eduista. Ja kyllä, niitä esimiehiä tarvitaan, mutta ei missään nimessä suorittavan tason kustannuksella. Ihmisten palkkaaminen on kallista. Mutta yritystenkin pitäisi muistaa, että jos työtekijät voivat hyvin, niin asiakkaistakin pidetään hyvää huolta. Ja jos työntekijät äänestävät jaloillaan, niin yritys on äkkiä entinen yritys. Meillä on käynyt niin, paljon asiantuntijoita on lähtenyt parempiin hommiin, perustanut oman yrityksen tai lähtenyt opiskelemaan… Puhuminen esimiehille ei auta, mutta.. niin makaa, kuin petaa… ja paljon muita vastaavia kliseitä. Ei oikeasti voi olla, että samasta työstä maksetaan monta kertaa isompaa palkkaa vain siksi, että tittelinä on ”johtaja”. Eikä ole helppoa lähteä vakituisesta työstä, kun ovella on 500 000 tulijaa..
        😉

  2. ”Raha on vain rahaa”. Näin voi kirjoittaa vain ihminen joka ei tiedä mitään mitään köyhyydestä. Tämä kirjoitus tulotason vähenemisestä on naurettava, jos ainoa uhraus jonka kirjoittaja joutuu tekemään on ”shoppailun” vähentäminen. Ei ainostaan kuluttamisekeskeinen maailmankuva ole harmittava ja ”kivan rähjäisen” ihannointi köyhyyteen voyeuristisesti suhtautuvaa, vaan ajatus 4000 euron palkasta vähäisenä täysin reaalimaailmasta irtautunut.

    Pyytäköön kirjoittaja vain lisää palkkaa, mutta feikkivalaistuminen rahasta ja tuotteiden arvosta, jossa tahroja ei pestä eikä puhelimia korjata, vaan tilalle ostetaan uudet, ei ansaitse aplodeja.

    1. Samaa mieltä. Jos ei ole oikeasti joskus pelännyt, onko huomiseksi ruokaa, ei voi sanoa pihistäneensä rahassa. Ei shoppailun vähentäminen ole köyhyttä eikä minkäänlainen uhraus! Se että edelleen asuu kalliilla alueella Helsingissä ilman lapsia ja voi joogata perjantaisin, on kyllä aika kaukana rahan pihistyksestä…

      1. Ei shoppailun vähentäminen ole köyhyyttä, olet täysin oikeassa. En ole köyhä vaan edelleen ihan kivasti toimeentuleva, eikä tekstini tarkoitus ole puhua köyhyydestä. 

        Ihanaa iltaa sinulle! <3

    2. Luithan seuraavan lauseen?

      Kunhan tienaa tarpeeksi, että syö ja asuu hyvin ja on varaa tehdä asioita tässä maailmassa, loppu on aika merkityksetöntä onnellisuudelleni. 

      En todellakaan missään kohtaa sano, että rahalla ei ole merkitystä. Totta kai sillä on. 

      Olet oikeassa, etten osaa kirjoittaa köyhyyden näkökulmasta, eikä se ollut tämän tekstin tarkoituskaan. 

      Ihanaa torstaita ja hyviä asioita elämääsi! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *