Minimalismista (ja vähän vertailusta)

Törmään tällä hetkellä jatkuvasti samaan teemaan: Voisiko vähemmän olla enemmän.

Kun lastaan autoon kaiken sen oudon tavaran, jonka olen piilottanut vaatehuoneeseen tai varastoon.

Kun mietin, miten hitossa siitä kaikesta tavarasta pääsee eroon ja miksi oikein omistan tämän kaiken.

Kun vedän jälleen ylleni yhden niistä lempipaidoistani – enkä jotain niistä muista.

Kun mietin, mitä teemme neljällä paistinpannulla tai pitäisikö säästää lumikengät, joita käytin viimeksi kuusi vuotta sitten.

Kun yritän sulloa vaatehuoneessani majailleet kolme isoa laatikollista kosmetiikkaa väliaikaiskodin kaappeihin.

Kun selailen Pinterestistä kuvia unelmakeittiöistäni ja mietin, miten paljon rakennusbudjettiamme kannattaa kasvattaa.

Kun selailen Pinterestiä tai Instagramia ja koko sisustus alkaa näyttää nuhjuiselta ja tyylittömältä.

Vanha koti on nyt tyhjennetty ja odottaa uutta asukastaan. Eilen ajelimme kahdella täyteen ahdetulla autolla lumimyrskyn keskellä Kierrätyskeskukseen. Sinne jäi iso osa niistä tavaroista, jotka löytyivät vaatehuoneeni ja varastoni perukoilta.

Tämä muuttaminen on taas konkretisoinut sen, miten haluaisin raivata elämästäni turhaa tavaraa. Kaiken kaappeihin ja varastoihin säilömäni roinan näkeminen ahdistaa ihan fyysisesti. Tahtoisin siitä vain eroon, enkä uutta tilalle, kiitos.

Ajattelen myös, että on jollain tavalla vähän väärin hylätä tavaroita tai vaatteita pölyttymään kaappeihin, kun ne voisivat olla jollekin tärkeitä ja mieluisia. Siksikin kaapit kannattaa tyhjentää turhasta tavarasta ja viedä itselle käyttämättömät kierrätykseen, jotta ne voivat saada uuden elämän jonkun toisen luona. On epäekologista vain säilöä turhaa tavaraa sen sijaan, että laittaisi sen kiertoon.

En kuitenkaan oikeastaan ajattele, että tavaraa kannattaisi olla hyvin vähän. Sen sijaan ajattelen, että kannattaisi omistaa vain tavaraa, josta oikeasti tykkää. Kaikki muu on turhaa.

Olen myös miettinyt, että yksi syy kaiken nykymaailman tavarakaaoksen ja haalimisen takana on varmaankin vertailu ja täydellisyyden tavoittelu. Se, kun näkee somessa, mitä jollain toisella on, ja alkaa sitten ajatella itsekin tarvitsevansa sitä, vaikka sitä ennen olikin ihan tyytyväinen. Jos koti olisi tyylikkäämpi, jos itse olisi tyylikkäämpi, jos olisi parempi läppäri, päheämpi auto, ehkä sitten kaikki olisi hyvin ja voisi pysähtyä, olla onnellinen.

Ja niin sitä alkaa haalia ja tavoitella ja suorittaa. Ja unohtaa elää, kun hukkuu tavaroiden ja suoritteiden alle.

Ehkä yksi vasta-ajatus materialismille on idea luopua kaikesta ja muuttaa vaikka asuntoautoon tai veneeseen. Itsekin siitä hetken haaveilin puolitosissani. No, vietimme uudenvuoden asuntoautossa, ja se siitä haaveesta. Kuin vene, mutta pienempi ja sijaitsee tien päällä ei vedessä. Taidan pitäytyä purkkarissa – ne pari kuukautta kesällä. Mutta tavaran määrän vähentäminen kyllä ehdottomasti kiinnostaa.

Yksi tämän vuoden teemoistani olkoonkin minimalismi. Koskee niin tavaroita kuin muutakin turhaa. Päätimme jo, että varaamme yhden arki-illan viikossa sille, että käymme tavaroita läpi ja hankkiudumme ylimääräisistä eroon. Se on samaan aikaan syvältä ja tosi puhdistavaa.

En tiedä, mitä se kertoo minusta, mutta saan rauhaa, kun koti on harmoninen ja tavaraa on vähän. Ehkä se on tapani järjestää sekavaa mieltäni ja yrittää tuoda edes vähän järjestystä tähän arvaamattomaan maailmaan. Niin tai näin, olo kevenee, kun kaapit eivät pursua.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *