Minimalisti to be

Lähestyvä muutto on herättänyt sisälläni uinuneen minimalistin. Minussa on toki ollut sellainen puoli aina, eikä täällä nytkään ihan hirveästi tavaraa ole. Mutta karsittavaa on silti kertynyt lähinnä siksi, etten ole sisustanut erityisen suunnitelmallisesti ja vaatteitakin ostin pitkään vähän fiiliksen mukaan. 

Nyt olen käynyt läpi vaate-, kirja- ja kosmetiikkavarastojani ja miettinyt, tarvitsenko todella 15 kynsilakkaa, joista käytän kahta, parin laatikollisen verran ihonhoitotuotteita tai hametta, joka oli joskus ihana, mutta joka ei ole ollut ylläni kolmeen vuoteen.

Olen alkanut konmarittaa, vaikken koskaan saanut kyseistä opusta luettua loppuun.

Omistamani tavaramäärä ahdistaa minua, vaikken todellakaan ole hamstraaja. Miksi omistan esimerkiksi edelleen Ikean perusjuomalaseja, kun juon kaiken kahvista veteen Hobstar-laseista? Tai mitä teen kymmenellä keittokirjalla, joista en avaa kuukauden aikana keskimäärin yhtäkään? Entä onko välttämätöntä säilyttää kokoelma toimittamiani sisustuslehtiä kuuden vuoden takaa?

Aion muuttaa uuteen kotiin vain esineitä, joita oikeasti käytän ja joita rakastan. Tämä hirveä tavaramäärä tuhoaa zenini – ja tyylini. Yksi syy, miksi olen alkanut pukeutua joka päivä luottovaatteisiini, on mielenrauha. Kun pukeudun johonkin versioon lempiasustani, tiedän näyttäväni hyvältä ja minulta, enkä joudu pohtimaan vaatteita sen enempää. Siitähän ne vaatekriisit syntyvät: valinnan vaikeudesta, kun mahdollisuuksia on liikaa.

Olen vähitellen ymmärtänyt, että tietynlainen selkeys tekee minut onnelliseksi. Selkeys pukeutumisessa, selkeys sisustuksessa, selkeys ajatuksissa. Jotenkin nämä korreloivat keskenään.

Jotta omistamiaan esineitä voisi karsia, pitää tietenkin ensin ymmärtää, mistä oikeasti pitää. Siinä olen lähivuosina alkanut tulla aika taitavaksi. Himoitsen edelleen hetkellisesti monia asioita, mutta jos yhtään mietin, että onko tämä nyt hyvä ostos, jätän asian hautumaan. Viimeksi eilen näin kaupassa ihanan valkoisen pitsitopin, joka olisi täydellinen – jos olisi kesä. Nyt ulkona paukkuu pakkanen ja raivoaa lumimyrsky: en tarvitse uutta pitsitoppia, vaan kunnon rukkaset, jos aion pitää sormeni talven yli. Vilkuilin sillä silmällä myös erästä reppua. Se oli ihana, mutta ei sen värinen kuin haluaisin. Päätin odottaa, että värivalikoima täydentyy. Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta näin en tee turhia tai virheostoksia tai päädy omistamaan ihan kivoja asioita.

Ne ihan kivat asiat ja hetken ihastukset nimittäin: niitä kertyy helposti kaappeihin röykkiöittäin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun se röykkiö pitää muuttaa toiseen paikkaan, tajuaa, mistä oikeasti pitää ja mistä ei. 

En aio muuttaa uuteen kotiin yksiäkään risaisia verkkareita, nukkaisia sukkahousuja, huonosti istuvia, epämukavia tai epäedullisen värisiä vaatteita. Aion vihdoin myydä eksältäni saamani takin, joka ylläni ihastuin toiseen ja jossa tunnen oloni aina neljä vuotta nuoremmaksi sillä huonolla tavalla. Menneisyyteen saavat jäädä viinilasit, joissa lukee Vin (se oli muotia joskus), kulahtaneet lakanat ja kirjat, joita en aio avata enää koskaan. 

Mukaan pääsevät lempivaatteeni, pellavalakanat, kauniit astiat, eettiset villamatot, se vanha persialainen matto, samettisohva, Tolixit ja vanha ruokapöytä. Opettelen luopumaan ja päästän samalla lopullisesti irti jostain vanhasta. Vain niin voi nimittäin tulla uutta tilalle (enkä nyt tarkoita röykkiötä jotain ihan kivaa). 

Lopuksi vielä dokkarisuositus: Minimalist Netflixissä. Ystäväni vinkkasi siitä minulle (mistäköhän johtuu). Se on näiden tyyppien todella hyvä dokumentti kuluttamisesta, minimalistista ja ihan vain hyvästä elämästä. Katsokaa!

 

Lakanat saatu Familonilta vuosi sitten. Rakkautta, edelleen. 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

iidis
Varpain jaloin

Tähän voi jäädä koukkuun! Mä aloitin karsimisen ensin hitaasti lähinnä ajatuksen kanssa flirttaillen pari vuotta sitten ja isommin viime keväänä, kun pakkasin muuttoa varten. Yhä vaan tuntuu siltä, että meillä on paljon mistä luopua. Viimeinkin myös perhe on alkanut kokea tavoitteeni tarpeellisiksi myös omalla kohdallaan (tietenkin olen karsinut vain omia tavaroitani, koska muiden omaisuuteen kajoaminen olisi vain puhtaasti törkeää). Hiljalleen huomaan henkisen/ajatusten puolen tulevan yhä tärkeämmäksi. Tavarat vähenee ja samalla ajattelulle jää paremmin tilaa ja taas on aika vähentää tavaroita jne. Koen olevani positiivisessa kierteessä, vaikka en vielä itseäni minimalistiksi uskaltaisi kutsuakaan.

Olen kirjoittanut omia ajatuksiani minimalismista otsikolla Miniaskelin kohti minimalismia. Sarja tulee varmasti täydentymään vielä. Alla linkit tähän mennessä kirjoittamaani:

Miniaskelin kohti minimalismia:
http://www.lily.fi/blogit/varpain-jaloin/miniaskelin-kohti-minimalismia
Miniaskelin kohti minimalismia: Hidastaminen:
http://www.lily.fi/blogit/varpain-jaloin/miniaskelin-kohti-minimalismia-hidastaminen
Miniaskelin kohti minimalismia: Minimalismi ja kuluttaminen:
http://www.lily.fi/blogit/varpain-jaloin/miniaskelin-kohti-minimalismia-minimalismi-ja-kuluttaminen
Miniaskelin kohti minimalismia: Pyykkivuoria ja ihania yllätyksiä:
http://www.lily.fi/blogit/varpain-jaloin/miniaskelin-kohti-minimalismia-pyykkivuoria-ja-ihania-yllatyksia

iidis
Varpain jaloin

Niin ja unohdin kirjoittaa vielä, että noilla samoilla tyypeillä on myös podcast nimeltä The minimalists podcast. Jaksoja on paljon, koska miehet on tehneet sitä jo pitkään (vuodesta 2016). Jaksot vaihtelee pituudeltaan reilusta puolesta tunnista aina reiluun kahteen tuntiin.

Jos haluaa kuunnella aiheesta lyhyempiä pätkiä, niin Functioning minimalistin jaksot on noin 5min mittaisia.

Anna Vihervaarasta

Mä niin uskon! Kamala huomata, miten paljon turhaa tavaraa sitä omistaakin! Taidetaan olla sun kanssa aika samalla aallolla tässä.  <3

Aww, tuo podcast menee ehdottomasti kuunteluun!

iidis
Varpain jaloin

taidetaan tosiaan olla aika samoilla aalloilla :)

Toi podcast on ihana, kun siinä ei ole lainkaan mainoksia ja rytmi on lempeä ja ote keskusteleva. Sitä kuunnellessa tulee hyvä mieli ja ajatukset lähtee laukkaamaan hyvään suuntaan.

Ps. Myös sun sisustuskuvat iskee ihan suoraan mun makumieltymysten ytimeen <3

Maiksunen (Ei varmistettu)

mulle yks merkittävä ahaa-elämys on ollut se, että kaikkea ihanaa ei tarvitse OMISTAA: voi selata Pinterestiä ja vain ihastella, tai vaikka nauttia kauniista astioista ravintolassa ilman että alkaa haaveilemaan ja miettimään että mistä sellaiset sais kotiinkin. Sisustus- ja pukeutumistyylejä on niin monia kauniita ja "puhuttelevia", vaatii opettelua hyväksyä ettei kaikkia voi tai tarvitse "saada" itselle... koitan myös hyväksyä sen, että kaikkien tavaroiden ei tarvitse olla kauniita, riittää että ne ajaa asiansa, koska muuten sitä jää ikuiseen täydellisyydentavottelijan haaveiluluuppiin kiinni ("tuolla jossain odottaa SE oikea *esine*"), mikä vie ihan turhaan energiaa tärkeämmiltä asioilta. Oma koti on jo melko minimalistinen (tai oli ennen vauvaa... :D), vaikkakin sisustuksellisesti hiukan sillisalaattia.
Tälle vuodelle oon asettanut tavotteen etten osta tarpeetonta, ja tarpeellisetkin asiat ekologisimpina versioina.

Anna Vihervaarasta

No hei, niin totta!! <3

Ja tuo perfektionismiin liukuminen on kyllä ehdottomasti vaarana tässä.

Ihanaa viikonloppua!

Hanna K
Sunday Blondie

Ah, tuo Minimalist-dokkari on munkin suosikki - aloin itse konmarittaa sen jälkeen aika rankasti :--D

Rakastan kirjoja, mutta olen päättänyt, etten hamstraa niitä kotiini. Saan monesti kirjoja perheeltäni syntymäpäivä- tai joululahjaksi, ja ne saavat riittää. Monet lahjaksi saaduista kirjoitakin ovat päätyneet kiertoon. Tykkään lainata kirjoja kirjastosta ja kirjoittaa niistä muistiin itseäni inspiroineita ajatuksia.

Tsemppiä muuttoon! Kannattaa todellakin ottaa siitä ilo irti ja luopua turhasta roinasta. Ai että, samaa prokkista odottelen jo itsekin, vaikkemme sopivaa asuntoa ole vielä löytäneetkään!

Ps. Nuo lakanat <3 <3 Samaiset löytyvät omastakin sängystäni!

Anna Vihervaarasta

Mulle vaan kertyy kirjoja koko ajan, vaikka miten yritän karsia niitä.:D Ratkaisu olisi varmaan alkaa käyttää kirjastoa. En ihan ymmärrä, miksi ostan niin paljon kirjoja, koska suurimman osan luen kuitenkin vain kerran. 

Lakanat ovat täydelliset! <3 

Ihanaa viikonloppua kaunokainen, ja tsemppiä asunnon etsintään!

Hanna K
Sunday Blondie

No sepä! Juuri tuosta syystä olen päätynyt lainaamaan kirjoja kirjastosta. Vaikka pakkohan se on myöntää: jostain syystä juuri itselleen ostamassa kirjassa on oma tuntunsa. Kirjastokirjan sivuja ei tee mieli nuuhkia samalla tavoin kuin "tuoreen", vasta painosta tulleen kirjan... ;--)

Veeramaria
VEERA MARIA

Muutossa kyllä tulee hyvin karsittua tavaraa. Jotenkin ihanan puhdistavaa, kun saa luovuttua tyhjistä tavaroista. Ihminen ei kyllä loppupeleissä tarvitse paljoa. :)

Anna Vihervaarasta

No on! Ja niin totta, paljon paljon vähemmälläkin tavaralla selviäisi.:)

Ihanaa viikonloppua!

EvaDoo (Ei varmistettu) https://stopshoppingoneyear.blogspot.fi

Katoin vaan trailerin, näytti mielenkiintoiselta, harmiksi ei ole Netflixiä. Itse menin vaatteet&amp;asusteet shoppailulakkoon tänä vuonna ja perustin sitä varten bloginkin (jep en osaa yhtään käyttää noita html-bloggerin blogipohjia enkä ole enkunkielessäkään yhtään sen parempi mutta kumpikaan ei saa harjoitusta jos en sitä harjoita :)) ja yritän kirjata kaikkea tätä vuoristorataa sinne vähän niin kuin nettipäiväkirjaan. Tänään postasin jutun yläosista, niitä oli yhteensä 47 kappaletta olin oikeastaan tosi yllättänyt en tajunnut että omistan niin monta vaatekappaletta ja hei kyse oli vasta niinku yläosista. O.o Silleen 'whaat?!'.

Minimalismi on upeaa mutta siihenkin voi jäädä koukkuun, muistan kun yritin lahjoittaa työkalujani ja sitten vaan lainata niitä, aika pian kävi ilmi ettei muilla kavereistani ollut työkaluja ja mä olinki se jolta niitä lainailtiin. :D Älä siis luovu oikeasti tarpeellisista ajatuksella että lainaan niitä joltain toiselta, voi olla että ostat asioita kohta uudempaan kertaan.

Anna Vihervaarasta

Hei onpa kiinnostavaa! Onnea uudelle blogille!

Juu, minimalismi voi varmasti mennä överiksi.:D Jotenkin ajatus, että omistaisi vain oikeasti tarpeellisia tavaroita on ihana. Mutta pitää muistaa joku kohtuus karsimisessakin.

Kivaa viikonloppua!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.