Mistä tunnistaa oikean?

IMG_8314.JPG

Olen monien suunnitelmien, listojen ja varateiden nainen. Jos alkuperäinen ideani menee pieleen, minulla on yleensä aina sen tilalle jotain muuta. Ei ehkä ihan yhtä kivaa, mutta toteuttamiskelpoista.

Lähiaikoihin saakka ajattelin sen olevan hyvä asia. Mutta sitten ystäväni sanoi jotain, mikä jäi kaihertamaan mieltäni:

”Koskaan ei pitäisi tehdä suunnitelmaa B. Sillä niin kauan kuin se on olemassa, suunnitelmaan A ei tarvitse panostaa ihan täysillä.”

Jos on aina olemassa varasuunnitelma, päätyy helposti elämään sitä. Ja se ei ole hyvä juttu.

Olen miettinyt paljon sitä, mistä tunnistaa elämänsä oikeat asiat ja miten osaisi tavoitella niitä, eikä jotain vähän niiden vierestä. Maailma on täynnä houkutuksia. Miten osaisi sanoa ei helpoille viettelyksille, suunnitelmille B, C, D jne, joihin ego tai se pelokas lapsi aikuisen kuoren alla niin helposti lankeaa? Miten pysyä vahvana, uskoa oikeisiin unelmiinsa ja siihen, että jos ihan hyvälle sanoo ei, se ihana tulee vielä vastaan?

Uskon, että sisimmässämme tiedämme aina, mikä on meille hyväksi ja mikä on oikeaa. Usein se tieto on vain hautautunut jonnekin syvälle erilaisten tunnekerrosten, elämänkokemusten, pelkojen, halujen ja lyhytkestoisten toiveiden alle. Sen ääni ei kuulu. Mutta se on silti olemassa. Ja jossain vaiheessa se kyllä ilmoittaa itsestään, se on nimittäin sitkeä tyyppi. Siihen voi mennä hetki, siihen voi mennä vuosia. Mutta ikuisesti omaa sydäntään, sieluaan, on melko vaikea paeta.

Koska oikeita ja vääriä asioita on joskus vaikea tunnistaa, on onnekasta, että apua on saatavilla.

Jotta saisi elämässään ne asiat, joita sielussaan tahtoo, on ensimmäiseksi jälleen kerran uskallettava olla oma itsensä – kaikissa tilanteissa, kaikkien ihmisten seurassa. Kerron teille esimerkin.

Tapailin joskus vuosia sitten erästä tyyppiä, joka vei minua syömään hienoihin ravintoloihin, pukeutui pelkkiin merkkivaatteisiin ja asui upeassa asunnossa kalliilla alueella. Samalla hän vaivihkaa tuntui testaavan minua: ymmärsinkö designia, olinko lukenut oikeat kirjat ja tunnistinko viinit. Arvaatte varmaan, miten kävi? Kun tuli minun vuoroni kutsua hänet luokseni ja tehdä ruokaa, olin ongelmissa. En kehdannut tarjoilla hänelle jotain arkista makaroonilaatikkoa, mutta en osannut tehdä mitään muutakaan. Koin, että minun pitäisi olla jotain enemmän kuin olin, tai en olisi riittävän hyvä. Mutta miten ihmeessä kukaan ihminen tai mikään tilanne, jossa ei voi olla oma itsensä, voisi koskaan olla oikea?

Seuraava apu löytyy tunteista. Jos on joskus löytänyt elämäänsä jotain todella oikeaa, sen tunteen muistaa. Oikeita asioita ei yleensä tarvitse epäillä. Siinä vaiheessa, jos alkaa ajatella, että ehkä nyt kokeilen tätä, annan mahdollisuuden, peli on usein jo menetetty. Ei oikeille asioille tarvitse antaa mahdollisuutta. Ne tahtoo elämäänsä intohimoisesti tai rauhallisen varmasti. Mutta ne tahtoo. Ne eivät ole ”ehkä kivoja”.

Väärät (ja oikeat) asiat tunnistaa myös siitä, miltä tuntuu, jos ne menettää. Jos on joskus särkenyt sydämensä, tietää aina, onko jokin uusi murhe todella haavoittanut vai vain vähän töytäissyt egoa. Ajattelen, että jos jokin juttu synkistää elämän myös silloin, kun ympärillä on paljon ystäviä, hauskuutta ja jännittäviä odotuksen aiheita, silloin se oli oikea. Jos se taas tuntuu kurjalta vain silloin, kun on yksin kotona tylsistyneenä ilman mitään kivaa odotettavaa – ehkä silloin ei ole kyse särkyneestä sydämestä. Ja ehkä silloin oli parempi menettää se asia.

Lopulta ovat vielä läheiset ihmiset. Jos on onnistunut löytämään ympärilleen ne parhaat tyypit, joille on uskaltanut avata sydämensä, joku heistä saattaa ärsyttävästi kysyä suunnitelmastasi B, C tai D: ”Oletko nyt ihan varma, että tämä on sinua? Tätäkö todella tahdot – ja härregud, miksi?” Jos sellaisia ärsyttäviä tyyppejä löytyy ympäriltä, on aika onnellisessa asemassa.

Väärät unelmat ovat usein helppoja, nopeita ja tyydyttävät hetken aikaa. Ne ovat kuin pussillinen irtokarkkia – ja kukapa nyt karkeistaan haluaisi luopua.

Mutta mitä sitten käy, kun pussi on syöty? Tulee paha olo, liikaa makeaa, liian vähän ravintoa. Unelmien kanssa on vähän sama juttu.

Pus.

Kommentit (8)
  1. Minusta kannattaa olla monia suunnitelmia eikä vain yhtä, joka on olevinaan ainoa oikea. Kaikkeen kun ei voi itse vaikuttaa ja toisaalta voi käydä niin, että kun saavuttaa jonkun suuren haaveensa, huomaakin, ettei se ehkä ollutkaan ihan sitä mitä kuvitteli. Tai sitten elämä heittelee niin, ettei voikaan enää elää tietyllä haaveilemallaan tavalla vaan pitää vaihtaa suuntaa ja silloin tavallaan valitsee sen suunnitelma B:n (tai vasta C:n tai vielä ”huonomman”) ja se on sitten itsestä kiinni näkeekö sen epäonnistumisena vai ei.

    Minä en myöskään usko siihen, että me koko ajan sisimmässämme tiedämmä mikä on oikein ja hyvää, koska kaikkea ei voi etukäteen tietää ja toisaalta ihminen muuttuu, joten myös se oikea muuttuu. Joskus myös joku muu tekee valinnat meidän puolesta.

  2. Ihana juttu! Avoin ja rehellinen. Tähän oli helppo samaistua. Tuntui siltä kuin olisi jutellut hyvän ystävän kanssa, sellaisen ärsyttävän. 😉

    Osho on sanonut: ”Elämä on vaarallista – nauti siitä!” Ollaan siis rohkeita ja nautitaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *