Miten minusta tuli koiranomistaja?

Kaupallinen yhteistyö: MSD Animal Health

Olen rakastanut eläimiä niin kauan kuin muistan. Meille tuli ensimmäinen koira, kun olin yläasteella, ja sitä seurasi koko joukko samanlaisia: iloisia, energisiä ja touhukkaita labradorinnoutajia, eli labbiksia. Äidilläni on niitä kaksi tälläkin hetkellä.

Sain siis kosketuksen koiriin ja koirien kanssa elämiseen jo lapsuudenkodissani. Tiesin, miten hyvältä tuntuu, kun joku nukkuu jaloissasi, kun istut pöydän ääressä. Tiesin, miten vaikeaa on kieltää toista hyppäämästä viereesi sohvalle, kun olisi niin kiva päästää se lähelle (lapsuudenkodissani oli tästä hyvin tiukat säännöt, myöhemmin olen lepsunut niistä). Tiesin, miten kiva on päästää koirat vapaaksi jollain avaralla pellolla ja katsoa, kun ne juoksevat riemu ja tuuli turkissaan.

Olen aina viihtynyt koirien seurassa ja osannut olla niiden kanssa.

Kun sitten 28-vuotiaana seurustelin silloisen poikaystäväni kanssa, ja meillä oli kai aika vakaa aikomus pysyä yhdessä, aloimme pohtia koiran hankkimista. En halunnut labbista, vaikka ne ovatkin luonteeltaan todella ihania, sillä tahdoin vähän pienemmän koiran. Meillä oli myös uutuuttaan kiiltävä koti, ja muistin hyvin elävästi, miten yksi labbiksistamme söi aikoinaan reiän väliseinään. Labbis on pentuna kokemukseni mukaan täystuho, jos se pääsee käsiksi johonkin mielestään maukkaaseen, kuten ilmeisesti esimerkiksi seinään.

Sitten äitini ystävän bordercollie sai pentuja. En ollut varmaan ikinä kuullutkaan bordercolliesta sitä ennen, mutta olin myyty. Nessi oli maailman hellyttävin pikkuinen mustavalkoinen karvapallero. Kasvattiperhe asui maalla, ja kun menimme hakemaan Nessiä kotiin, sitä ei löytynyt mistään. Lopulta se ryömi esiin jonkin aitan alta. Matkalla uuteen kotiin se itki surkeasti, perillä se käänsi meille selkänsä ja meni piiloon sohvapöydän alle, yöllä tuhosi upouuden petinsä, seuraavalla viikolla kaatoi joulukuusen ja sitten vähitellen hyväksyi meidät osaksi elämäänsä. Siitä tuli rakkain ja ihanin koira, mitä kuvitella saattaa.

Pari vuotta myöhemmin päätimme, että Nessi tarvitsee kaverin. Sillä oli niin paljon energiaa, että toivoimme sen purkavan sitä välillä johonkin muuhun kuin meihin. Niin Nana tuli taloon, ja Nessi sai leikkikaverin. Collie valikoitui roduksi, sillä tahdoimme koiran, joka jaksaa pitkät lenkit, mutta ei tarvitse niin järjettömän paljon aktivointia kuin bordercollie.

Nana on luonteeltaan hyvin erilainen kuin Nessi, ja meillä meni aika kauan luoda side toisiimme. Nana on vähän arka, eikä se vuosiin ollut kovinkaan kiinnostunut hellyydenosoituksista, eikä ihmisen kanssa leikkimisestä. Sillä on pienestä pitäen ollut Nessi leikkikaverina, joten minä ja poikaystäväni emme olleet sille ehkä yhtä tärkeitä.

Juuri nyt Nana kuitenkin nukkuu jaloissani, ja viime vuosina meidän välillemme on kehittynyt ihan uudenlainen ymmärrys. Nanakin kaipaa nykyisin hellyyttä, ja minä olen sille kaikki kaikessa. Siteemme lujittui oikeastaan siinä vaiheessa, kun erosimme poikaystäväni kanssa, ja minusta tuli koirien yksinhuoltaja.

Kun aikoinaan otimme koirat, en koskaan ajatellut, että jäisin niiden kanssa yksin. Yllättävän hyvin kaikki on kuitenkin mennyt. Koirani ovat olleet mukana vaikka missä, ne ovat nukkuneet kanssani laavulla, istuskelleet kahviloissa ja kiertäneet saaristoa pariinkin otteeseen purjeveneellä. Niistä on ollut hirveästi iloa, mutta toki myös surua. Pahinta on ollut huoli niistä ja niiden terveydestä, jota ei voi kunnolla jakaa kenenkään kanssa.

En vie itseäni kovinkaan helposti lääkäriin, mutta koirat käytän terveystarkastuksessa joka vuosi ja vien ne eläinlääkäriin hyvin matalalla kynnyksellä, jos ne sairastavat muuten. Sydämeeni sattuu, jos koirani on kipeänä. Pahinta on, että koira ei osaa puhua. Siitä on vaikea tietää, onko sillä jokin oikeasti hätänä vai ei, sattuuko siihen, onko kovin paha olla. Juuri hetki sitten meinasin ärsyyntyä Nessiin, kun se pysähtyi lenkillä koko ajan rapsuttelemaan itseään. Sitten tutkin asiaa ja löysin sen korvan takaa punkin. Varmaan olisi itseänikin kutittanut.

Punkit ovatkin varmasti yksi koiran omistamisen ikävimmistä puolista. Poimin Nessistä ensimmäisen punkin huhtikuun alussa, kun maassa oli vielä lunta. Sama tapahtuu joka vuosi, punkit heräävät jo viidessä asteessa. En ole vielä yhtenäkään keväänä tajunnut suojata koiriani tarpeeksi ajoissa. Jostain syystä punkkien uhri on useimmiten nimenomaan Nessi. Ehkä siksi, että se juoksentelee enemmän pusikoissa. Nana kävelee usein sivistyneesti polulla.

Asumme Helsingissä lähellä merta, koirani kulkevat päivittäin metsissä ja niillä on kaiken lisäksi pitkä karva: oikea punkin unelma. Tosin punkkeja elää myös kaupungin keskustassa, joten jokainen ulkoileva koira tai kissa kannattaa suojata niiltä.

Me olemme kokeilleet monenlaisia punkkeja karkottavia valmisteita vuosien varrella. Käytössä on ollut punkkipanta ja monta erilaista turkkiin valeltavaa liuosta. Sisäisesti otettavia lääkkeitä en vielä ole kokeillut, mutta asia kiinnostaa. Meinaankin kysäistä asiasta eläinlääkäriltä, kun seuraavan kerran tulee asiaa sinne.

Eläinlääkäri onkin paras henkilö neuvomaan punkkiasioissa, sillä sopiva punkkilääkitys riippuu koirasta ja sen elintavoista. Jos esimerkiksi ui paljon, turkkiin laitettava valeluliuos ei välttämättä anna parasta suojaa.

Jotta punkkilääke suojaisi koiraa mahdollisimman hyvin, sitä pitää myös lisätä kesän mittaan.Suojan pitää siis olla jatkuva, lääkitseminen kerran kesässä ei riitä. Punkit ovat myös voimissaan vielä syksylläkin, syyskuu on itse asiassa Suomessa kaikkein punkkirikkain kuukausi. Eri valmisteet tehoavat eri ajan, jonkin vaikutus kestää kuukauden, toisen pidempään.

Lue täältä lisätietoa punkeista ja koirista.

Punkit levittävät monia tauteja, ja joka kolmas kantaa jotain sairautta. Osa niistä tarttuu ihmiseen, osa koiraan. En halua rakkaiden koirieni sairastuvan, enkä kyllä tahdo sairastua myöskään itse. Koirien punkkilääkitys onkin hyvä keino ennaltaehkäistä sairauksilta, joita punkit voivat levittää.

Kuva: Satu Nyström

Tässä kohtaa on pakko myöntää, että kokeilin muutama vuosi sitten, josko pärjäisimme ilman lääkettä. Nessi ui silloin paljon (Nana ei ui ikinä),eikä tuolloin ollut vielä suun kautta annettavia lääkkeitä. Tämän seurauksena molemmissa koirissa oli joka päivä useita punkkeja – kokeilu loppui lyhyeen. Olen myös löytänyt eläviä punkkeja lattialtani, sohvaltani ja sängystäni (joka on pääasiassa koirilta kielletty). Ei mikään miellyttävä yllätys.

Jos koiraan on lääkkeestä huolimatta ehtinyt kiinnittyä punkki, sen saa pois punkkipihdeillä tai kiertämällä toiseen suuntaan.

Koska asumme selvästi aika punkkirikkaalla alueella ja vielä rymyämme päivittäin metsissä, tahdon valita koirilleni mahdollisimman tehokkaan punkkisuojan. Uusimmat valmisteet ovat yleensä tehokkaimpia, ja niistä tietää parhaiten eläinlääkäri. Viethän siis lemmikkisi konsultaatioon, jos kaipaat lisätietoa punkkisuojista.

Lue lisää koirien suojaamisesta punkeista täältä.

Huomioithan, että kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.

Kommentit (3)
  1. Pahoittelut vastauksen viipymisestä. Ja jep, Nessi on kyllä hurmaava otus. <3

    Mitä lääkevalmisteisiin tulee, niin postauksessa on kyseessä kaupallinen yhteistyö lääkeyrityksen kanssa. Tässä kontekstissa reseptilääkkeiden tuotenimien mainitseminen voitaisiin tulkita herkästi lääkkeiden markkinoinniksi, sillä reseptilääkkeiden markkinointi yrityksen toimesta on tiukasti lailla säädeltyä. Yleisesti kuluttajilla on toki vapaus keskustella lääkkeistä keskenään.

    Ihanaa viikkoa!

  2. Ihanasti harmaantunut naama Nessillä <3 Mut mitä ihmettä että lääkevalmisteita ei saa kommentoida? Onks tää joku uus laki? Oon ihan järkyttynyt 😮

    1. Pahoittelut vastauksen viipymisestä. Ja jep, Nessi on kyllä hurmaava otus. <3

      Mitä lääkevalmisteisiin tulee, niin postauksessa on kyseessä kaupallinen yhteistyö lääkeyrityksen kanssa. Tässä kontekstissa reseptilääkkeiden tuotenimien mainitseminen voitaisiin tulkita herkästi lääkkeiden markkinoinniksi, sillä reseptilääkkeiden markkinointi yrityksen toimesta on tiukasti lailla säädeltyä. Yleisesti kuluttajilla on toki vapaus keskustella lääkkeistä keskenään.

      Ihanaa viikkoa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *