Miten syntyy harmoninen koti?

Uskon, että esteettinen ympäristö vaikuttaa hyvinvointiin. Ainakin näin on omalla kohdallani. Kaipaan ympärilleni pehmeitä värejä ja materiaaleja, luonnon elementtejä, kasveja ja lempeää valoa. Kotonani soi joko musiikki tai sitten täällä on hiljaista. Kauheinta minulle on sotkuinen, väritön tila, jossa on kova, suoraan ylhäältä suunnattu valaistus ja jatkuva taustahäly.

Kodin pitäisi olla paikka, jossa voi tuntea olonsa mahdollisimman hyväksi ja rennoksi. Ajattelen, että se on suojainen pesä, jossa rauhoitun ja lataan itseeni voimaa. Kotona pitää myös pystyä olemaan mahdollisimman oma itsensä. Siksi minulle on tärkeää, että kotini näyttää minulta – ja siksi olen joskus kriiseillyt, kun en ole onnistunut sisustuksella heijastamaan omaa olemustani. Joskus se on johtunut siitä, etten asunut yksin. Joskus taas siitä, että olin vähän hukassa.

Se on muuten yksi parhaista asioista yksin asumisessa: saa sisustaa juuri niin kuin tykkää. Jos asuu jonkun kanssa, molempien mielipiteet pitää tietenkin huomioida ja silloin joutuu ehkä tekemään vähän kompromisseja.

Tykkään itse tuoda kotiini paljon aitoja luonnomateriaaleja. Pidän niiden tunnusta, ja ne myös kuluvat kauniisti. Mattoni ovat villaa, juuttia ja puuvillaa, pöytäni puuta ja rottinkia, vuodevaatteeni pellavaa ja perkaalipuuvillaa, seinäni maalattu kalkkimaalilla. Suhtaudun oikeastaan sisustamiseen aika samoin kuin pukeutumiseen. En halua ylleni tekokuituja, miksi tahtoisin niitä kotiinikaan.

Vaikka kodin esteettisyys on minulle tärkeää, se ei kuitenkaan ole kaikki. Kodin sielu on siinä, että siellä on kaikkien sen asukkaiden hyvä olla: niin naisten, miesten, lasten kuin eläintenkin. En tahtoisi asua niin hienossa kodissa, että siellä pitäisi koko ajan varoa. Vaikka täällä ei asu lapsia, niin vitivalkoinen sohva olisi silti vaarassa: saatan syödä sillä tomaattipastaa, juoda kahvia tai punaviiniä.

Koirista tulee myös kotiin valtava määrä kuraa, risuja ja karvoja. Pahin virheeni tämän kodin suhteen onkin ollut valita liian vaalea lattia. Jos nyt voisin päättää uudestaan, ottaisin aavistuksen tummemman, sellaisen vaaleanruskean, josta ei näy lika.

Tee kodistasi tunnelmallinen:

Mieti värimaailma. Valitse värejä, jotka ovat samalta sävyasteikolta. Niin ne sopivat yhteen. Esimerkiksi pastellit tykkäävät toisistaan, samoin murretut värit. Sisusta väreillä, joista oikeasti tykkäät. Itse pidän lämpimistä, maanläheisistä, vaaleista väreistä. Olen myös rakastunut murrettuun keltaiseen, ja sitä on täällä antamassa väriä.

Valitse kodin henki. Mieti, millaisessa ympäristössä voit hyvin? Kaipaatko esimerkiksi selkeää avaruutta, vähän romantiikkaa vai puhutteleeko sinua jokin maanosa. Minä olen huomaamattani kerännyt ympärilleni lämpimistä maista muistuttavia asioita: rottinkia, juuttia, ruskeita sävyjä ja paljon viherkasveja. Yhdistän ne skandinaaviseen vaaleuteen ja ehkä täällä on vähän romantiikkaakin leikkokukkien muodossa.

Viherkasvit, oi ne viherkasvit. Todella helppo tapa tuoda kotiin elämää. Muista kuitenkin, että hyvää fiilistä tuovat vain elossa olevat viherkasvit, kuolleet kasvit ovat huonoa feng shuita. Helposti elossa pysyviä kasveja ovat kokemukseni mukaan ainakin kultaköynnös, käpypalmu, rahapuu ja flamingonkukka.

Kirjat tuovat väriä ja tunnelmaa. Pieneen kotiin ei välttämättä mahdu iso kirjahylly, mutta kirjoja voi ripotella sinne tänne esimerkiksi ikkunalaudoille tai sohvapöydälle. Hyllyn voi myös kiinnittää seinälle, jolloin se ei vie tilaa.

Maailma maalataan valolla, sanoi minulle kerran eräs sisustusarkkitehti. Se tarkoittaa, että valo on tärkeä tunnelmanluoja. Pahinta on suoraan ylhäältä tuleva kova valo. Sitä tarvitaan oikeasti lähinnä siivoamiseen. Minulla ei koskaan ole kattovalo päällä, makkarin lampunvarjostin on lähinnä sisustuselementti. Suosin sen sijaan erilaisia seinä-, pöytä- ja lattiavalaisimia. Valoköynnökset toimivat myös hyvin ja talvella tietenkin kynttilät.

Miltä kotonasi kuulostaa? Rauhallinen tunnelma syntyy myös kodin äänistä. Minua esimerkiksi häiritsee turhaan auki oleva telkkari. Sen sijaan kuuntelen musiikkia tai podcasteja. Tosi usein täällä on kuitenkin myös ihan hiljaista. Hiljaisuus tekee hyvää mielelle, rauhoittaa.

PODCASTBLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Tämä oli hyvä kirjoitus. Itse asun mieheni lapsuudenkodissa, jonka hän peri äitinsä kuollessa muutama vuosi sitten.
    Jotain olemme täällä muuttaneet ja ”lupa” siihen olisi, mutta urakka tuntuu niin mahdottomalta, kun ei voi aloittaa nollasta. Puuh! Minä ja tyttäremme kaipaisimme valoa, avaruutta, tilaa, selkeää muutosta (pastellinvärisiä sisäovia!). Olen todella arka tarttumaan siveltimeen, ettei jälki ole katastrofi..
    Meillä on mieheni kanssa aivan erilaiset mieltymykset. Hän haaveilee ajasta, jolloin lastenhuoneista vapautuu hänelle huone, johon hän voi toteuttaa kunnon
    Miesluolan: paksut samettiverhot, jyhkeä nahkanojatuoli, missä istua sikaria tuprutellen 😳😆 ja tyylikäs puinen työpöytä..
    Minä en tiedä mistä aloittaa!!

    1. Tuo on kieltämättä vaikea tilanne! Mutta voisiko kodissanne olla vähän kaikkea? Se miesluola (jonka oven saa kiinni 😀 ) ja ne pastellinväriset sisäovet? Kannustan myös tarttumaan siveltimeen tosi rohkeasti. Maalaaminen on helppoa ja halpaa. Jos menee pieleen, niin aina voi maalata päälle. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *