Miten vedin puoleeni hyviä tyyppejä – ja pähkinävoita

img_5432.jpg

Jos elää itselleen oikein, vetää puoleensa oikeat asiat.

Sanon näin tosi usein. Joka kerta tarkoitan sitä enemmän.

Viitisen vuotta sitten olin hyvin erilaisessa tilanteessa kuin nyt. Olin ihan hukassa. En pitänyt työstäni, enkä tuntenut kuuluvani joukkoon. En tuntenut kuuluvani oikein minnekään.

Käpristelin aikani, kunnes aloin voida huonosti myös fyysisesti. Vasta silloin tajusin, että ihmisen ei kuulu tehdä työtä, jonka päättymiseen laskee tunteja jo ennen sen alkua.

Päätin opiskella lisää, tällä kertaa sitä, mitä oikeasti tahdoin. Sitten vaihdoin työtä ja samalla ammattia.

Asiat alkoivat muuttua.

adobephotoshopexpress_2015_06_01_221436.jpg

Oikean työn mukana elämääni valui muita hyviä juttuja ja lisää oikeita ihmisiä. Kun nyt katson ympärilleni, en voi kuin ihastuneena ihmetellä, mistä nämä kaikki lahjakkaat, ajattelevat, hauskat, viisaat, rohkeat tyypit ovat löytäneet tiensä luokseni ja miten minä heidän luokseen.

Pari vuotta sitten olimme matkalla Tampereelta kotiin erään tuollaisen omaa tietään kulkevan tyypin kanssa. Moottoritien puolivälissä hän sanoi jotain hirveän viisasta:

”Aikuisparkour on sitä että kiipeilee puihin, hyppii esteiden yli ja kävelee käsillään, jos siltä tuntuu. Niin meidän pitäisi elää. Niin, että pystyy kävelemään käsillään myös vanhempana. Sitä taitoa ei saa menettää.”

Tähän keskusteluun tiivistyy ajatukseni hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä. Se on sitä, ettei kadota lapsenmielisyyttään. Se on sitä, että tekee temppuja, joita teki lapsena. Se on sitä, että heittää kärrynpyöriä kolmikymppisenä ja elää niin, että se ehkä onnistuu vielä viisikymppisenä.

Niin minä tahdon elää.

kuva-116.jpg

Jotta se onnistuisi, itsestään on huolehdittava. Muttei mitään tiukkaa, ankeaa treeniohjelmaa tai ruokavaliota noudattaen. En usko, että se on tie onneen tai edes terveyteen. Koko ajatukseni onnellisuudesta perustuu sallivuuteen: siihen että uskaltaa ja antaa itselleen tilaisuuden olla sellainen kuin on.

Sitä paitsi olen huomannut, että aina silloin, kun asiat yrittää tunkea liian tiukkoihin raameihin, alkaa mennä pieleen. 

Tahdon vain elää. Mutta elää niin, että tulen vielä onnellisemmaksi ja vahvemmaksi.

Nyt tarinaan astuu toinen viisas tyyppi: ystäväni Sini. Hän on ravinto- ja hyvinvointivalmentaja, joka tahtoo auttaa ihmisiä voimaan mahdollisimman hyvin. Sini on juuri perustanut oman yrityksen, Health & Beauty by Sinin. Koska tunnen ajoittain oloni vähän fyysisesti uupuneeksi enkä aina nuku ihan niin kuin toivoisin, pyysin Siniä tarkastelemaan ruokavaliotani ja tutkimaan, pitäisikö sille tehdä jotain. Pidin muutaman päivän ajan ruokapäiväkirjaa ja olin raastavan rehellinen. Kirjoitin ylös jokaikisen leffakarkin ja kuoharilasillisen, joita jotenkin sattui juuri tuolle ajanjaksolle paljon.

Sini analysoi päiväkirjani, enkä yllättäen saanutkaan kovasti huutia. Sen sijaan hän kehotti minua lisäämään ruokavaliooni hyvää rasvaa, vaihtamaan leivän välillä esimerkiksi siemennäkkäriin ja syömään parempi aamupala. Paljon muutakin hän neuvoi. Ehdotti pieniä, helposti toteutettavia muutoksia ruokavaliooni ja antoi monta ihanaa reseptiä.

(Lisäksi sain vinkin syödä vähemmän karkkia.)

Halusin tänään kertoa teille, että kun on aito, vetää puoleensa oikeat ihmiset ja oikeat asiat.

Ja niin elämästä tulee taas vähän kauniimpaa ja se maistuu paremmalta. Ainakin, jos voitelee leivät jatkossa pähkinävoilla.

Kommentit (24)
  1. Ihana, inspiroiva kirjoitus! Haluan uskoa myös tuohon, että toisinaan rohkeat hyppäykset ovat juuri niitä oikeita valintoja ja kantavat pitkälle.

    Ja kiitos muutenkin inspiroivasta, hyväntuulisesta ja elämänmakuisesta tavastasi kirjoittaa ja pitää blogia! 🙂

    1. Kiitos Merkki!

      Ihanaa, jos tykkäät lukea. Tätä blogia ei olisi ilman teitä lukijoita. <3

      Suloista sunnuntaita!

  2. Musta tuntuu, että oon ollut hukassa niin kauan, etten edes muista miltä tuntuu kuulua johonkin. Lohduttavaa, kun kerrot ja toisaalta itsekin tiedän, että parempia päiviä on tulossa. Siihen saakka koitan keskittyä siihen, mikä elämässäni on nyt hyvin.

    Lapsenmielisyys on asia, jota en halua kadottaa. Tämän vuoden kärrynpyörät on vielä heittämättä, mutta muuten tuntuu, että olen antanut sisäiselle lapselleni yhä vain enemmän tilaa. Ja se on aika kiva juttu.

    Ihanaa tulevaa viikkoa! 🙂

    1. Ihan varmasti parempia päiviä on tulossa – ja päiviä, joina et enää tunne olevasi hukassa. Olet vielä niin nuori. Ei kukaan meistä ole valmis heti, se vaatii aikaa. Elämä kasvattaa ja opettaa, kun sitä elää eteenpäin. Ja sen kuluessa löytää myös itsensä ja ne paikat ja joukot, joihin tuntee kuuluvansa.

      Ihanaa viikkoa ja paljon onnenhetkiä elämääsi, Annaseni.

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *