Muottiin mahtumaton

Olen miettinyt sitä, kuinka kätevää olisi, jos pystyisi pysymään somessa vain yhdessä aiheessa. Valitsisi luonnon, sisustuksen, tyylin, ruoan, vastuullisuuden, koirat tai reissut, ja pysyisi sitten siinä. Erityisesti Instassa yhden asian tilillä olisi helpompi menestyä, eikä blogissakaan varmaan olisi haittaa, jos brändäytyisi jonkin aiheen asiantuntijaksi. Hakukoneet ja algoritmit tykkäisivät, ja niin ehkä monet seuraajatkin.

Ja ymmärrän sen hyvin. Itsekin seuraan tyytyväisenä monia vaikuttajia, jotka keskittyvät vain yhteen asiaan. Silloin ei käy niin, että odotan kuvaa ihanasta kodista ja saankin nähdä kuvan koirasta. Ei tule pettymyksiä, vaan saan vastinetta odotuksilleni.

Paha vain, että itse en empiiristen tutkimusteni perusteella pysty tuottamaan sisältöä vain yhdestä aiheesta. Olen kyllä yrittänyt, mutta jaksan noin viikon, ja sitten rikon hienon strategiani ja julkaisen kuvan jostain, mikä juuri sillä hetkellä innostaa. Tiedän, ettei pitäisi, mutta teen sen silti.

Olen yksinkertaisesti kai liian generalisti, kiinnostunut aina monesta asiasta yhtä aikaa, haluton valitsemaan niistä vain yhtä.

Siksi kuvaan ja kirjoitan mielestä, tyylistä, vastuullisuudesta, kodista, koirista, rahasta, matkoista…elämästä. Sillä nuo kaikki kuuluvat elämääni, eivätkä ole ruudun ulkopuolella mitenkään ristiriidassa keskenään.

Vierastankin kovasti ajatusta, että minun kannattaisi keskittyä niistä yhteen tai mahtua johonkin muottiin, edes somessa.

Mistä päästäänkin siihen, että kannattaisiko se todella, jos ei koe yhteen asiaan keskittymistä omakseen? Kannattaako sisältöä tuottaa (tai elämäänsä elää) muiden odotusten mukaan, jotta tekisi muut tyytyväisiksi, jotta olisi mahdollisimman suosittu – ja jotta saisi myös mahdollisimman paljon taloudellista hyötyä?

Se oli joku kuuluisa jenkkivaikuttaja, joka podcastissaan pohdiskeli aihetta. Siis juuri sitä, että millaista sisältöä ilmoille kannattaa tuupata. Häntä oli neuvottu, että toisenlainen lähestymistapa houkuttelisi enemmän seuraajia. Että hänen kannattaisi tuottaa enemmän sisältöä, jota seuraajat haluavat.

Alkoiko hän tuottaa sitä? No ei. Sillä jos toimii ensisijaisesti muiden odotuksista käsin, silloin hylkää luultavasti osan itseään – ja tekemisestä saattaa kadota ilo ja innostus, kun ei tee sitä, mitä itse tahtoisi tehdä. Ja jos kuuntelee aina muita ja tuottaa muiden odotusten mukaista sisältöä, silloin maailmasta voi jäädä uupumaan jotain uniikkia, jonka sinä voisit antaa, mutta jota kukaan toinen ei voi tänne tuoda.

Lopulta muiden odotuksista käsin toimiminen ei myöskään ehkä jaksa motivoida kovin pitkälle. Minua se ei ainakaan kauheasti innosta paikassa, jonka alkuperäinen tarkoitus (ja hyvä sellainen) oli olla oma luova tilani, jonne tallennan hyviä hetkiä, elämää ja ajatuksia, jotka inspiroivat minua.

Tahdonkin uskoa, että somessa, niin täällä blogissa kuin Instassakin, on edelleen ja vastakin tilaa muillekin kuin tarkkaan hiotulle sisällölle ja henkilöbrändeille. Sellaisille matkamuistoille ja peiliselfieille, sille, että välillä voi sanoa jotain sydämestään ja välillä olla ihan kepeä, tilaa vaihtelulle,

tilaa elämälle. 

Ja jos se tarkoittaa huonompia lukuja tai vähemmän seuraajia, sitten niin on. Pysyn lopulta mieluummin itsenäni kuin myyn sieluni somelle.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (10)
  1. Pähkäilin saman asian kanssa, kun päätin kesällä alkaa kirjoittelemaan. Yritin aluksia pohtia, olisiko kirjoituksillani jokin punainen lanka, joka toistuu. Sitten, kuten sinäkin, ajattelin ettei se tuntuisi aidolta, jos aina pitäisi miettiä kirjoituksen aiheet, jonkin muun asian kautta. Tykkään kirjoittaa minulle tärkeistä asioista niin laajalla skaalalla kuin tuntuu,välillä luontoa, välillä reissuja, joskus ruokaa. Lukee ketä kiinnostaa, mutta ainakin pysyn itse rehellisenä kirjoituksissani 🙂
    Kiitos kivasta blogista!

    1. Ihan samalla linjalla ollaan. Mä olen näiden 7 vuoden aikana aika monesti yrittänyt luoda sen selkeän punaisen langan, mutta ei se kohdallani oikein toimi. Lisäksi blogi muuttuu mukanani, jotkin aiheet, jotka ennen olivat tärkeitä, ovat jääneet, ja uusia on tullut tilalla. Ja niin sen kai kuuluukin mennä. Olen myös tullut tulokseen, että parempi on olla liikaa yrittämättä ja kirjoittaa siitä, mikä itseä innostaa. Niin myös löytää täältä ne lukijat, joiden kanssa on oikeasti samalla aallolla.
      Ihanaa elokuun jatkoa! 🙂

  2. Blogisi on ollut jo vuosien ajan yksi suosikeistani, jota olen jaksanut seurata nimenomaan sen monipuolisuuden tähden. On ihanaa, kun ei koskaan tiedä mitä saan tällä kertaa lukea. Olen usein saanut tukea ja inspiraatiota teksteistäsi. Aurinkoista loppukesää, vielä on lämpimiä päiviä jäljellä 🙂

    1. Ihana kuulla! Ihan parasta täällä onkin vertaistuki, puolin ja toisin. On tosi kiva saada tällaisia kommentteja, koska joskus ruudun tällä puolella on vähän yksinäistä ja sitä miettii, kiinnostavatko juttuni ketään. Aurinkoisia elokuun päiviä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *