Muutosta, muutoksista ja sohvista

Tämä muutto heijastelee minulle jotenkin jännästi myös isompaa muutosta. Kyse ei ole vain kodin vaihdosta, vaan samalla tuntuu, että jätän taakseni yhden jakson elämästä. Kauhean dramaattisen kuuloista, myönnetään. Ja vähän rankkaa. 

Muuttaessani tänne vuokrakotiin olin juuri eronnut ja aloittanut uudessa työpaikassa ja elämäni oli vähän sekaisin. Sinä kesänä heräsin monena aamuna hiestä märkänä, kun olin vihdoin onnistunut nukahtamaan suden hetken aikoihin. Join yhdessä hetkessä riehakkaana kuplivaa ja seuraavana puhkesin kyyneliin. Ihan tuosta noin. 

Se aika tuntuu nyt kovin kaukaiselta. Oudosti asiat sitten järjestyivät kuitenkin, vaikkakin joissain kohden eri tavoin kuin kuvittelin. Se on muistamisen arvoinen juttu: asiat järjestyvät, mutta on turha etukäteen suunnitella kauheasti. Suunnitelmat harvoin toteutuvat sellaisenaan. 

Yksi asia, joka on noista ajoista muuttunut (sen lisäksi, että voin nykyisin juoda skumppaa ilman kyyneliä) on se, että tiedän kuka olen ja tahdon asioiden näyttävän minulta. Ei siltä, mitä muuta pitävät hyvänä tai tyylikkäänä tai järkevänä tai mikä on trendikästä. Ei, etsin sitä, mistä itse pidän. 

Se ei kuitenkaan ole aina ihan helppoa. Ja puhun nyt siitä, mikä tällä hetkellä täyttää pääni: huonekaluista. 

Pidän vaistomaisesti joistain asioista (pätee myös ihmisiin muuten, jotkut vain tuntuvat heti omilta ja toiset eivät edes pitkällisen tutustumisen ja yrittämisen jälkeen). Minulla on ihana vanha ruokapöytä, Tolix-tuolit, Le sac en papier -paperipussit, peilit, lakanat, matot ja muutama tyyny, joista en ole pystynyt luopumaan, vaikka joskus olen yrittänyt. 

Mutta sitten on esineitä, joista en ole ihan varma. Sohvapöytä. Yksikään näkemäni pöytä ei herätä sellaista me kuulumme yhteen -tunnetta. Ja nykyinen on ihan jees, mutta en ole varma siitäkään. Sitten on sohva. Se on kaunis, tykkään siitä. Mutta samalla selailen jälleen kuvia valkoisista sohvista, joiden vieressä on isoja viherkasveja ja lattialla värikäs itämainen matto. Nykyinen sohvani on harmaata samettia. Niin kaunis väri kuin harmaa onkin, koen sen kylmänä värinä ja pidän lämmöstä. Pidän myös kontrasteista, ja harmaa on enemmänkin sellainen rauhallinen sulautuva väri, jonka kanssa oikein mikään ei riitele. En ole varma, onko harmaa ihan minua. Ja haluan ympärilleni asioita, ihmisiä, huonekaluja, jotka tuntuvat minulta, tuntuvat kodilta.

En tiedä, miten saan lisää lämpöä. Tarvitaanko uusi sohva (toivottavasti ei, budjetti karahtaa). Vai valkoinen irtopäällinen. Vai kenties pelkkä stailaus tyynyillä ja viltillä. Vai ehkä ainostaan iso, itämaishenkinen lämminsävyinen matto.

Kyllä, maailman pienin ongelma. Mutta tällaisia mietin täällä. Se, että jumitan tällaisissa detaljeissa kertoo puolestaan stressitilastani. Kaikki ei ole mennyt uudessa asunnossa ihan putkeen ja joudun varmaan muuttamaan vielä hieman keskeneräiseen kotiin. Ja se muuttaminen. Melkoinen homma, sanon vaan. Joutuu käymään läpi sekä kaikki omistamansa konkreettiset tavarat että mukanaan kantamansa painolastin, mikä liittyy jotenkin vanhaan kotiin, niihin konkreettisiin tavaroihin ja siihen elämään, mitä siinä kodissa on elänyt. Välitilinpäätös, sanotaan.

Siksi keskityn välillä mieluusti sohvan väriin.

Mutta silti: jos tiedät ihania, vähän bohoja tyynyjä, mattoja, vilttejä, sohvapöytiä, ilmianna ne! <3

 

Kuvat Pinterestistä

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi kaunokki! Ihan kuin omia aatteita lukisi. Elin myöskin samanlaista itkun ja naurun sekaista aikakautta vuoden takaisen eron ja kulissien rakentelun jälkeen ja tänä päivänä itken enimmäkseen onnesta - asiat järjestyi kun järjestyikin. Minä ja oma koti, tyyli, treenitahti ja uusi, innostava työpaikka kohtasimme. Uudet tuulet puhaltaa ja ne onkin kovin lämpimiä.

Kiitos siis kirjoituksistasi, sain niistä paljon iloa ja myötäeloa surunkin keskelle, ja toki yhäkin. Ihanaa kevättä &lt;3

Anna Vihervaarasta

Moikka ihana! Pahoittelut, että vastaus on kestänyt, puolustaudun sillä, että MUUTTO. :) Asioilla on tapana järjestyä, se on vain välillä vaikea muistaa, jos elää keskellä myrskyjä ja isoja muutoksia.

Paljon onnea uuteen elämään! <3

sumua (Ei varmistettu)

Näitä olen itse ihastellut ja himoinnut: https://www.anuashop.com/

Ellokselta löytyy tällainen: https://www.ellos.fi/ellos-home/odessa-irtopaallinen-3-n-istuttavaan-soh...

Kiitos että kirjoitat &lt;3

Anna Vihervaarasta

Oi, Anua Shop! <3 Kiitos vinkistä!

Tuota Elloksen päällistä olenkin jo katsellut vähän sillä silmällä. Vähän vain jännittää, että mitenköhän se kestäisi kahden koiran seuraa (ja emännän, joka juo sohvalla kahvia ja juo punkkua...).:) Mutta harkinnassa on. 

Kiitos, että luet! <3

iidis
Varpain jaloin

Muutto on ihmeellinen mielentila. Jo kauan ennen muuttoa mieli alkaa muuttaa ja tehdä eroa vanhaan. Joistain kodeista lähteminen on vaikeaa ja haikeaa kun toisista ei malttaisi odottaa pääsevänsä eroon. Meillä muuttoon on vielä useita kuukausia, mutta pään sisällä sitä jakaa jo omaisuutta mukaan otettaviin ja pois myytäviin/lahjoitettaviin.

Anna Vihervaarasta

Niin totta! Mä olen nyt jo täällä uudessa, mutta pitkään tuntui, että elän jossain oudossa välitilassa. En oikein kuulunut sinne vanhaan kotiin, mutten vielä uuteenkaan. 

Tsemppiä muuttoon! Se on vähän raskasta, mutta uudessa kodissa on sitten ihanaa. <3

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.