Myrskyistä

img_7284_1.jpg

”When you come out of the storm, you won’t be the same person who walked in. That’s what this storm’s all about.”

Syksy on kääntymässä talveksi. Tuuli ei puhalla enää lempeästi, se hyökkää mereltä täydellä voimallaan, puhkuu aaltoihin vaahtopäät. Tuntuu, että se tuuli, joka on puhaltanut elämässäni keväästä lähtien, on ollut juuri tällainen: vahva, aikaansaava ja raju. Tuuli, joka repii naamiot päältä ja jättää näkyviin vain sisustan.

Keväällä, kun kaikki oli niin hirveän kaunista, aurinko paistoi, edessä odotti paljon uutta ja ihanaa, ystäväni sanoi minulle:

”Pidä huolta, että olet onnellinen myös marraskuussa. Varaudu siihen, että olet ehkä yksin silloin, kun on synkkää ja kylmää. Muista, että tulee hetkiä, joina kaikki muut ovat jonkun kainalossa, ja sinä et. Pidä huolta, että olet onnellinen myös silloin.”

Marraskuu on elämä alastomimmillaan. Ei ole aurinkoa, jonka paisteeseen paeta, ei pitkien päivien raukeutta, ei niitä myöhäisiä tunteja, joina istua ulkona, kunnes jäljellä on vain vaaleanpunainen taivas ja kesäyön tuoksu.

On harmaa maisema, karu ja melankolinen, pimeät päivät, valaistujen ikkunoiden taakse piiloutuvat ihmiset. Viimeistään marraskuussa huomaa, jos ei ole tyytyväinen.

Myrskyillä, isoilla elämänmuutoksilla, on jännä ominaisuus muuttaa meitä samalla, kun maailmamme mullistuu. Kun tekee isoja päätöksiä, joutuu menemään syvälle itseensä, miettimään mitä todella haluaa ja kohtaamaan myös ne heikkoudet ja pelot, joita kantaa mukanaan. Toisena päivänä voi tuntea itsensä itsevarmaksi aikuiseksi naiseksi, toisena onkin raivostuttavasti taas se pieni, epävarma tyttö, joka pelkää kaiken kaatuvan.

Kun myrskystä kävelee ulos marraskuuhun, ei ole se sama ihminen, joka käveli sen sisään huhtikuusta. Vasta marraskuussa tuulten mahti oikeasti mitataan, koska vasta nyt maailma on riisuttu, kauniit houkutukset menneet uinumaan, kaikki se, mihin voi paeta on poissa.

Myrsky muuttaa väkisinkin. Riisuu pala palata pois sitä, minkä taakse on suojautunut. Myrskyn hiljalleen rauhoittuessa jäljelle jää tieto siitä, kuka on, mitä tahtoo, millainen on. Ja mistä kaikesta todella selviää. Sitä ei voi koskaan saada selville auringonpaisteessa seilaillessaan.

Kiittäkäämme myrskyistä.

Englanninkielinen lainaus Haruki Murakami

Kommentit (12)
  1. Oli pakko tulla sanomaan että kiitos paljon blogistasi, tää on lohduttanut tosi paljon viime aikoina. On myrskynnyt mun elämässä aika kunnolla! Olen itsekin tajunnut samoja asioita elämästä mitä sinä, mutta välillä sen vaan unohtaa ja siihen tarvii jonkun toisen sanomaan sen uudestaan. Sen tää blogi on tehnyt. Kiitos. 🙂

     

    1. Tiedätkö mitä: ilman teitä lukijoita tätä blogia ei olisi. Kiitos, että kommentoit ja jaoit ajatuksesi. <3

      Myrskyt ovat rankkoja tapahtuessaan, mutta aika ajoin myös tarpeellisia. Niistä selvitessään on aina vahvempi ja oppinut itsestään paljon. Ja kun on selvinnyt niiden kovien tuulten puhalluksessa, saa lisää itsevarmuutta ja tietää selviävänsä kaikesta muustakin eteen tulevasta.

      Sillä kaikki järjestyy, kun siihen vain malttaa uskoa. Uskotaan siis.

  2. Enne/Casa-X
    6.11.2014, 20:25

    Hienosti kirjoitettu. Ja kun on kertaalleen katsonut itseään ja itseensä armottomassa valossa, riisuttuna ja vereslihalla, ja joutunut kohtaamaan sen oman pimeän marraskuunsa silmästä silmään, niin ne tulevatkin myrkyt helpottuvat. Kun tietää, kuka on ja mikä on itselle tärkeää, on tukevampi olo seistä tuulten myllerryksessä. Latva voi heilua, varsi taipua, mutta juuret pysyvät tiukasti maassa.

    1. Olet hirveän oikeassa: kun tuntee itsensä, tietää rajansa ja sen, mitä elämältään tahtoo, tietää myös pärjäävänsä niiden myrskyjen myllerryksessä. ”Latva voi heilua, varsi taipua, mutta juuret pysyvät tiukasti maassa” = ihanasti sanottu!

      Suloista lauantaita!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *