Nainen ei ole naiselle susi: tehdään blogimaailmasta jälleen ihana yhteisö!

Anna_lokakuu_15.jpg

Blogimaailma on niitä harvoja paikkoja, joissa naiset ovat keskimäärin miehiä menestyneempiä. Tämä maailma on jotain, jonka me naiset olemme luoneet. Se on hienoa, sillä naiset olivat kakkosluokan kansalaisia viime vuosikymmeniin saakka. Edelleen miehet tienaavat enemmän, edelleen miehiä on enemmän johtoasemissa, vieläkään euromme ei ole samanarvoinen. 

Miesten kiinnnostuksen kohteita myös arvostetaan enemmän. On edelleen jotenkin hyväksytympää olla kiinnostunut jalkapallosta kuin vaatteista. Se on väärin. Ja on meidän tehtävämme muuttaa se. 

On meidän tehtävämme muuttaa maailmaa yhä tasa-arvoisemmaksi ja paremmaksi kaikille, niin naisille kuin miehillekin. Tehdäksemme sen, meidän pitää kuitenkin vetää yhtä köyttä, pitää toistemme puolia, iloita toistemme onnesta, tukea toisiamme suruissa, hyväksyä eriävät mielipiteet, suvaita erilaisia elämäntapoja.

Sitä blogimaailma ennen antoi. Vertaistukea, tunteen, ettei ole yksin, paikan, jossa jakaa palasia omasta elämästään, olivat ne sitten yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita tai päivän asuja. Tämä oli aito, ihana paikka. 

Viime vuosina jokin on kuitenkin muuttunut. Nykyisin minua vähän pelottaa joka kerta, kun näen saaneeni kommentin. Jätän paljon asioita kirjoittamatta. Sen, mitä kirjoitan, yritän kirjoittaa mahdollisuuksien mukaan niin, että otan huomioon monet eri näkökannat ja mietin, voidaanko tekstini lukea jotenkin väärin, eri tavoin kuin olen sen tarkoittanut luettavaksi. En enää uskalla luottaa siihen, että minut ymmärretään oikein.

Välillä tuntuu, etten oikein uskalla kirjoittaa mistään, koska en ole täydellinen. Vaikka juuri se minua aikoinaan ihastutti blogeissa: tavallisten ihmisten ajatukset ja mahdollisuus kurkistaa heidän elämiinsä.

En usko, että nainen on naiselle susi, tai ihminen ihmiselle susi. Täällä somemaailmassa tuntuu kuitenkin välillä unohtuvan, että ruudun tälläkin puolella on ihminen. Haavoittuvainen, tunteva olento. Kritiikkiä ja eriäviä mielipiteitä saa toki ilmaista, mutta toisinaan kommentointi on suoraa ilkeilyä. Se ei vie meitä mihinkään, se ei tee tästä maailmasta parempaa, se vain lisää pahaa oloa täällä ja oikeassa elämässä. 

Se tuhoaa tämän kauniin, naisten vallitseman blogimaailman, jonka olemme yhdessä luoneet.

Me pystymme yhdessä luomaan hienoja asioita, me pystymme tekemään suuria. Meillä on sellaista energiaa, jota tämä maailma tarvitsee, niin somessa kuin todellisuudessakin. Lämmintä, rakentavaa, luovaa, feminiinistä energiaa. Käytetään sitä. 

Haastan jokaisen bloggaajan kirjoittamaan tästä aiheesta ja miettimään, miten voisimme palauttaa ainakin tänne Lilyyn sen hengen, joka meillä ennen oli. Erityisesti haastan Saaran ja Julian, haastakaa tekin pari seuraavaa. Ja seuraavan kerran, kun huomaan jonkun saavan ilkeitä kommentteja, lupaan puolustaa häntä. 

Niin tästä maailmasta tulee parempi.

Edit 11.29: Päätettiin toimituksen kanssa juuri lanseerata tähän liittyen uusi hashtag #somelempeys. Lisää se mukaan, jos kirjoitat tai postaat aiheesta muualla somessa. Lilyssä kootaan sen avulla kaikki aiheesta kirjoitetut postaukset yhteen. Lisää se siis myös avainsanoihin. Tehdään tästä kunnon kampanja paremman somen ja maailman puolesta! <3

Kuva: Satu Nyström

PODCASTBLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (10)
  1. Take Your Thrills | Miksi naistenpäivää tarvitaan?
    8.3.2019, 10:56

    […] päiviä tarvitaan, jotta epäkohtia voidaan nostaa esiin ja niistä keskustella. Muun muassa Anna vihervaarasta ja Kolmistaan -blogeissa on viime aikoina puhuttu naisten välisestä solidaarisuudesta ja siitä, […]

  2. Tärkeä aihe jota itsekin miettinyt paljon,kiitos kun toit sen esille! Ja ihana haaste<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *