Narsisseja ja ajatuksia

IMG_2020.png

 

Tiedättekö, kaipaan aina välillä niitä menneitä, rosoisempia blogiaikoja. Niitä, kun tänne saattoi kirjoittaa, mitä nyt mieleen juolahti ilman sen suurempaa näkökulmaa tai hiottuja kuvia. Tietenkin niin voi edelleen tehdä, mutta itse en ole ihan kauheasti lähiaikoina tehnyt. 

Aloin miettiä tätä, kun minulta kysyttiin, miksi aikoinaan aloitin bloggaamisen. Vastaus ei ole mitään erityisen hienoa ja sillä ei ole mitään tekemistä maineen ja mammonan kanssa tai edes vaikuttamisen kanssa. Perustin blogin yksinkertaisesti siksi, että halusin jakaa kauniita, inspiroivia asioita, pääosin pieniä sellaisia. Niistä rakastin ja rakastan myös itse lukea blogeista. Mistä päästäänkin narsisseihin. 

Saan hirveästi iloa kukista ja muista pienistä asioista, jotka tekevät arjesta vähän hurmaavampaa. Ostin nuo narsissit eilen, kun päätin, että päivä on käännettävä jotenkin hyväksi. Eilen oli näes yksi niitä päiviä, jolloin vähän kaikki menee toisin kuin toivoisi. Ei mitään isoa, ärsyttäviä arjen sattumuksia vain: menin pankkiin ja konttori oli lopetettu, matkustin toiseen konttoriin ja sain kuulla, että sinne toimittamastani paperista saattaa puuttua leima, josta syystä paperi ehkä palautetaan minulle viikon päästä postissa (vuosi 2018…), lounaalla oli tarjolla kolme liharuokaa ja ainoa kasvisruoka oli käristetty rasvassa ja kuorrutettu rasvan ja vehnäjauhon seoksella juuri kun kaipasin jotain raikasta, pari jo sopimaani lehtihaastattelua peruuntui…tällaisia pieniä.

Koska uskon vetovoiman lakiin ja siihen, että omasta fiiliksestä on pääasiassa vastuussa itse, marssin ostamaan niitä narsisseja. Nyt ne kaunistavat parvekettani, joka kaipaa kipeästi sisustussuunnittelua. Narsissien lisäksi siellä pitää majaa muutama omenalaatikko ja sukset.

 

IMG_2021.jpg

 

Hauskaa on, että tänä aamuna Facebook lähetti minulle muiston. Narsisseja, jotka kuvasin viisi vuotta sitten. Vaikka moni asia muuttuu ja me muutumme, jotkin asiat eivät muutu. 

Eilen illalla lähdin koirien kanssa metsään, katselin kuun nousemista taivaalle ja mietin, että juuri näin olen tehnyt aika pitkään ja edelleen juuri näin on hyvä. On jotenkin lohdullista, että elämässä on tiettyjä peruspilareita, jotka eivät muutu, vaikka kaikki muu muuttuisi. Niin kuin nyt rakkaus narsisseihin ja metsiin hämärän aikaan. 

 

E85765B3-6F27-4904-BB7B-FE94B781330F.jpg

 

Ihanaa viikonloppua murmelit! Kertokaahan, onko teistä kiva lukea tällaisia ei-niin-suunniteltuja tekstejä, vai miellyttävätkö harkitut ajatukset enemmän? 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

 

Kommentit (20)
  1. ReetaJohanna
    26.3.2018, 07:31

    Tuli hyvä mieli. Kiitos <3

  2. Kyllä, jos tämä on eisuunniteltu postaus, niin näistä tykkään ja tällaisia haluan seurata.

    1. Joo on! Kirjoitin tämän lauantaiaamuna metodilla: mitä nyt mieleen juolahtaa. Ihanaa, jos tykkäät! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *