Neljän päivän somelakko, hyvä podcast ja maisemanvaihdos, eli pieniä tapoja parantaa elämänlaatua

Kaverini kysyi: ”Elätkö sellaista elämää, jota tahdot elää?”

”Joo, kai. Tai päällisin puolin. On vaan tosi kiire, enkä oo ehtinyt kauheasti mitään ja vietän kaikki päivät kotona koneella.”

Hmm. Kuulostaapa hyvältä.

Aloin pohtia asiaa. Elämässäni on iso osa tärkeistä asioista tosi hyvin, ja olen niistä hurjan kiitollinen. On työ, terveys, hyviä ystäviä, kaunis koti ja koirat ja lapsuuden perhe. Tietenkin on asioita, jotka voisivat olla paremminkin, mutta moni peruspalikka on paikoillaan.

Miksi sitten olen vähän tyytymätön, enkä useinkaan ehdi tehdä niitä asioita, joita tahtoisin?

No siksi, että priorisoin aikaani väärin, en panosta niihin asioihin, jotka nostaisivat elämänlaatuani kunnolla, ja tuhlaan päättömästi aikaa asioihin, joista en oikeasti välitä hitustakaan. Kun tarkastelin elämääni, huomasin:

  • Some aiheuttaa minulle pahaa oloa, se saa vertailemaan, pyrkimään täydellisyyteen ja vie aikaa. Unelmaelämääni ei kuulu puhelimen plärääminen. Ei vain kuulu.
  • Olen lähiaikoina asettanut työn kaiken edelle ihan järkisyistä (maailma saatava valmiiksi ennen kesälomia) ja siksi olen tehokkaana ihmisenä viettänyt ihan liian paljon aikaa yksin kotona. Taas.
  • Elämässäni on ihania ihmisiä, joita olen kyllä koko ajan arvostanut, mutta joille en ole raivannut tarpeeksi tilaa kalenteristani. Toki olen ollut kiireinen, mutta en niin kiireinen. Aikaa yleensä löytyy, jos vain yrittää.
  • En ehdi perehtyä asioihin, jotka oikeasti kiinnostavat minua (kuten itsensä kehittäminen ja manifestointi), koska some ja kiire ja uutiset ja Netflix, joka on seurausta siitä, että iltaisin vain väsyttää niin paljon ja tekee mieli nollata aivot…

Elän unelmaelämääni tehden kiehtovaa työtä kauniissa ympäristössä – mutten ehdi nauttia mistään, koska jatkuvasti on kauhea kiire, yöuneni ovat alkaneet kärsiä (kohdallani varma merkki, että jotain tarttis tehdä nyt heti), närästää, vähän itkettää ja luovuuteni on kuollut.

Kun sitten vielä sanoin äidilleni, että en ehdi hänen luokseen Turkuun juhannussunnuntaina, koska ajattelin kirjoittaa silloin lehtijutun, oli se viimeinen niitti. Soitin perään ja sanoin: ”Et hei, tuun mä sittenkin”. Sitten tarkastelin kalenteriani kriittisesti, huomasin, että ei tässä nyt enää niin kiire olekaan (olen itse asettanut itselleni turhan tiukkoja deadlineja, vaikka oikeisiin dediksiin on aikaa vaikka kuinka), sovin kavereita ja joogaa ja tennistä, minireissun ja terassitreffit parin viikon päähän.

Äkkiä elämä näytti taas kivalta.

Sitten lähdin Turkuun. Kuuntelin matkalla kiinnostavaa ihmissuhdepodcastia, katselin maisemia ja olin vain. Perillä kävelin metsässä äidin kanssa, söin herkkuja ja juttelin kaikesta. Oli ihanaa vaihtaa maisemaa edes hetkeksi. Ihan kuin uudistuisi vähän, saisi uutta virtaa.

Vaikka rakastaisi työtään ja rutiinejaan kuinka paljon tahansa, ihminen tarvitsee välillä lomaa. 

Olin jo juhannustorstaina sulkenut Instagramin tajuttuani, että somen käyttöä ja sen viemää aikaa on oikeasti tosi helppo vähentää: senkus sulkee sen, ja päättänyt, etten avaa sitä ennen juhannuksen loppua. En ole avannut edelleenkään, eikä tunnu yhtään siltä, että kaipaisin sieltä mitään.

Miten edes voi olla niin koukussa asiaan, jota ei ikävöi yhtään, kun sen jättää hetkeksi huomiotta?

Summa summarum: elämänlaatuun vaikuttavat monet asiat, jotka tuntuvat ihan pieniltä:

  • somen plärääminen
  • kaveritreffien siirtäminen
  • liika ruudun tuijottaminen, tuijotti sieltä sitten somea, telkkaria tai töitä
  • jatkuvat tiukat aikataulut
  • kiireen tuntu ja se, ettei ehdi syventyä mihinkään eikä ole kunnolla läsnä, oli kyse sitten ystävistä tai kiinnostuksen kohteista
  • huonot rutiinit ylipäänsä
  • se, että tekee koko ajan samaa, eikä koe uusia asioita tai vaihda maisemaa
  • liiallinen tehokkuus ja asioiden tekeminen, koska ”pitää”

Kuinka pieniä juttuja, ja silti

niin suuria. Valtavia. Oikeastaan koko elämä, koska jos sen ajattelee toisin päin:

Elämänlaatua parantavat:

  • tärkeisiin asioihin ja ihmisiin keskittyminen
  • laadukkaat ihmissuhteet
  • läsnäolo
  • uuden oppiminen, uteliaisuus ja se, että vaihtaa välillä maisemaa
  • kiinnostuksen kohteisiin syventyminen oli kyse sitten töistä tai vapaa-ajasta
  • se, ettei tee vapaaehtoisia asioita, jos ei huvita (esim. some, blogin päivittäminen jos ei tunnu siltä, sellaisten ihmisten tapaaminen, joita ei oikeasti tahtoisin nähdä, kissanristiäiset…)

Niin, että täällä kesää jatkuu vähäisellä somella, paljolla auringolla, tärkeillä ihmisillä ja uusilla kokemuksilla maustettuna.

Kommentit (2)
  1. Ihana Anna – tämä postaus ja viisaat sanat tulivat tänään niin tarpeeseen/oikeaan hetkeen ( se tunne kun olet ollut lomalla eikä sijaisesi ole hoitanut mitään ja sinua odottaa tupla/tripla ´määrä töitä..)

    1. Voih, voin niin samaistua! Musta itsestäni tuntuu, etten tällä menolla edes pääse ikinä lomalle. 😀

      Tsemppiä ja muistetaan nauttia kesästä kiireistä huolimatta! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *