Onko riittävä, jos on ihan tavallinen?

Viikon tähän asti suurin saavutukseni on se, että pesin eilen parvekkeen lasit. Samaan aikaan tuntuu, että kaikki muut ovat kiireisiä ja tekevät jotain hienoa elämällään. Joko uraa tai huolehtivat lapsistaan tai sekä että.

Ja tämän viikon suurin saavutukseni on parvekelasien pesu (jota lykkäsin kuukauden).

Jokin tässä nykyisessä maailman menossa saa minut tuntemaan, että ollakseen jotain, pitäisi olla jollain tavalla enemmän. Olla tosi hyvä jossain tai mieluiten vähän kaikessa. Mutta mitä sitten, jos on ihan hyvä monessa, mutta lopulta kuitenkin tosi tavallinen – ja kaiken lisäksi kärsii sellaisesta pikkujutusta kuin ”Mitä tekisin elämälläni” -kriisistä?

Olen ehkä koko elämäni yrittänyt olla jotain enemmän vain päästäkseni pisteeseen, jossa tajuan, että olen hyvin tavallinen. Olen kai pelännyt, ettei se riitä.

Minulla ei ole suurta missiota elämässäni, tai ainakaan en keksi sitä nyt. Pieniä missioita toki on, mutta en saa selville, miten ne konkretisoituisivat. Tiedän, että haluaisin tehdä enemmän eläinten ja luonnon hyväksi, samoin ihmisten, jotka tarvitsevat apua. Olla hyödyksi jotenkin. Haluaisin löytää paikkani ja oikeat ihmiset ympärilleni. Ja käyttää päiväni osin jotenkin muuten kuin toimistossa istuen. Kirjoittaa ehkä kirjan, mutten tiedä, mistä.

Aika hyhmäinen elämäntarkoitus. Varsinkin, kun olen tosiaan hyvin tavallinen. En jaksa tiukkoja dieettejä, vaikka syy olisi kuinka hyvä. Käytän sekaisin luonnon- ja synteettistä kosmetiikkaa. Suosin vastuullisia vaatteita, mutta en ole siinäkään ehdoton. Naapurin mummoille sentään juttelen aina, vaikken edes tiedä, kaipaavatko he sitä. Haluan luoda ympäristöstäni viehättävän ja rakastan kauniita vaatteita, mutta vietän suuren osan ajastani trikoissa ja hupparissa tukka ponnarilla. Kotini sentään näyttää nykyisin ihan minulta, jotain edes.

Mutta on vain yksi elämä (ehkä). Voiko riittää, jos on ihan keskinkertainen?

Olen viime aikoina viihtynyt lähinnä vanhojen ystävieni seurassa, joiden kanssa olen eniten minä. He ovat kaikki ihmisiä, jotka eivät yritä olla mitään ihmeellistä, mutta ovat silti, koska uskaltavat olla kokonaisia. Olla mitä ovat.

Löysin täältä hyvän tehtävän, jonka tarkoitus on selvittää elämän tärkeät asiat. Minulla on vihko, johon kirjoitan joka päivä kaiken, mille sanoisin HELL YES. Yritän näin löytää sen, mikä on jotenkin kadoksissa, minut. Tähän mennessä siellä lukee sellaisia asioita kuin viherkasvit, puutarha, aitous, eläimet, kepeys, järjen ihmiset, historia, purjehtiminen, tennis, karamellinvärinen paita, palmut, villi luonto, henkinen kasvu, tarinat, aurinko. 

Vaikuttaa siltä, että tarvitsen puutarhallisen mökin luonnon keskeltä, jossa on tenniskenttä ja oma laituri purjeveneelle. Sen terassille paistaa aurinko ja siellä asun eläinteni ja aidon järjen ihmiseni tai ihmisteni kanssa ja kirjoitan kepeästi karamellipaidassani historiallista romaania, jossa on jokin opetus, joka kasvattaa henkisesti.

Tai sitten teen täyskäännöksen ja pyrin sairaanhoitajakouluun.

Karamellipaita saatu Kaikolta, kiitos. <3

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Kommentit (18)
  1. Kuulostaa niin tutulta!! Kiitos ihanan aidoista teksteistä!<3

    1. Kiitos Annika! <3 Ihanaa viikonloppua!

  2. Sun teksti kuulosti jotenkin niin mun viimeaikaisilta ajatuksilta, että oikein pelotti!
    Mikä siinä onkaan, että keskinkertainen pelottaa ja tuntuu siltä kuin olisi luovuttanut joltain osalta.

    Kiitos ihasta tekstistä! <3

    1. No niinpä! Välillä tuntuu, että pitäisi tosiaan olla jokin superihminen tai on vähän epäonnistunut. Ja oikeasti suurin osa meistä elää lopulta aika tavallista elämää ja on onnellisia siinä. Niin kuin kuuluukin. Luulen, että aika iso osa näistä paineista tulee vertailusta ja siitä, että somessa ja mediassa nostetaan niin paljon niitä poikkeusyksilöitä, 20-vuotiaita toimitusjohtajia sun muita. Vertailuun on tosi helppo kadottaa itsensä, vaikka olisi oikeasti tehnyt juuri ne valinnat, jotka on halunnutkin tehdä.

      Ihanaa viikonloppua! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *