(Pariisilainen) ruokafilosofiani

Sitä huomaa elävänsä alkuvuotta viimeistään siitä, että joogatunneille pääsee vain se, joka varaa ne speedygonzalesin vauhdilla (olen hieman katkera, myönnetään), ja aika monen ruokavalioon on lisätty jokin -ton pääte: sokeriton, kofeiiniton, viljaton, tipaton.

Se saa miettimään, että onko pakko olla niin ehdoton? Vai riittäisikö monelle vähän vähempi. Se, että vain vähentäisi sokerinkäyttöä, lisäisi ruokavalioon niin paljon kasviksia, ettei vatsaan enää mahtuisi ihan kauheasti leipää, joisi päivässä pari kuppia kahvia, jos enemmästä tulee huono olo. Ja mitä jos jatkaisi tätä myös alkuvuoden jälkeen, ihan sinne jouluun asti ja sen ylikin. Liikkuisi koko vuoden säännöllisesti, kohtuudella. Mitä jos silloin tammikuun koittaessa ei ehkä tarvitsisi ryhtyäkään mihinkään toimenpiteisiin, voisi keskittyä ihan muuhun kuin ruokaan ja treeniin?

Tätä blogia pidempään seuranneet tietävät, että karsastan kaikenlaisia ruokarajoitteita. Pääasiallinen syy on se, että syömisten vahtaaminen vei aikoinaan ilon elämästäni. Toinen syy on se, että mielestäni nykymaailmassa keskitytään ruokaan oudon paljon ja aika huonoin tuloksin. Mitä enemmän miettii sitä, mitä saa syödä ja mitä ei, sitä vaikeampi usein on kuunnella omaa kehoaan ja antaa sille sitä, mitä se oikeasti tarvitsee. 

Minulla on ruokafilosofia, jota kutsun pariisilaiseksi, koska luin joskus ammoin kirjan nimeltä Miksi ranskattaret eivät liho. Kirjan otsikko lupailee, että ranskattarissa on jotain erityistä, koska he eivät liho. Salaisuus ei kuitenkaan piile ranskalaisten geeneissä, vaan yksinkertaisesti asenteessa. Ranskattaret eivät liho, koska he eivät kiellä itseltään mitään ja syövät kohtuudella, mitä tekee mieli. 

Suunnilleen näin olen itse syönyt siitä asti, kun kahdeksisen vuotta sitten lopetin kalorien laskemisen ikuisiksi ajoiksi. Siitä asti olen miettinyt, että hitsit, voiko se olla näin yksinkertaista? Ei tarvitse tehdä muuta kuin syödä sitä, mitä tekee mieli. Tai oikeammin: mitä kehon tekee mieli. 

Mielihalujensa mukaan syöminen ei toki tarkoita, että pitsaa ja karkkia napaan joka päivä. Väitän, että jos oikeasti kuuntelee itseään, pitsaa ja karkkia ei halua syödä joka päivä. Keho kyllä kertoo. Kun esimerkiksi joulun aikoihin söin muutamana päivänä vähän normaalia enemmän ja raskaammin, niin heti alkuvuodesta alkoi tehdä mieli viherpirtelöitä ja raikkaita salaatteja. Söin niitä ja nyt kaipaan välillä salaattia, välillä pastaa.

Olen kuitenkin aika varma, että jos jostain oudosta syystä saisin päähäni laittaa itseni vaikka sokerittomalle dieetille (not gonna happen sanoo hän runebergintorttu vatsassa), tämä balanssi häiriintyisi, ja päätyisin ahmimaan puolen kilon karkkipussin alta aikayksikön. Kielletyt asiat tuntuvat usein kiehtovan sallittuja enemmän ja pyörivät päässä lakkaamatta. Kun karkki ei ole kiellettyjen listalla, ei se välttämättä kauheasti myöskään kiinnosta.  

Luotan siihen, että jos vain kuuntelen kehoani, osaan syödä oikean määrän sitä, mitä se kaipaa. Luotan myös siihen, että se tasapainottaa itse itsensä. Jos syön yhtenä päivänä liikaa herkkuja, seuraavana kaipaan melko varmasti runsaasti kasviksia. 

Se ruokafilosofiani siis: syö mitä haluat, kun on nälkä. Aika tylsä, jep, mutta halusin jakaa tämän, koska ehkä joku siellä kamppailee samanlaisten syömisongelmien kanssa kuin minä aikoinani. Ehkä joku siellä ei uskalla luottaa kehoonsa ja on alkanut pitää ruokaa vihollisena. Ehkä joku ajattelee ruokaa ja itse asettamiaan ruokarajoitteita jatkuvasti, on uupunut ja nälissään, muttei anna itsensä syödä. 

Ei sen kuulu mennä niin. Ruoka on ystävä. Sen on tarkoitus antaa meille energiaa elämiseen, ei viedä sitä. 

Mietin tässä, että jos elän vanhaksi, tahdon olla se mummo, jolla on aimo kasa jännittäviä tarinoita kerrottavanaan, koska se eli kiehtovan, epätäydellisen elämän, söi bebeleivoksia, kuten oma mummuni, joi samppanjaa voisarvien painikkeeksi brunsseilla ja mutusteli paahtoleipää hillolla silloin, jos tuntui siltä. Koska se ei keskittynyt syömiseen, se ehti pitää valtavasti hauskaa ja seikkailla pitkin maailmaa. 

Se kuulostaa korviini hyvältä elämältä.

 

Psst. Lue aiheesta myös Kauneus & Terveyden juttu. Se sai minut hihkumaan innosta, koska Patrik Borg vahvistaa sen, mitä olen tuumaillut jo kauan. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

IamEmmi
Off to wonderland

Ite oon tullu siihen tulokseen, et ranskalaiset ei liho, koska joka ikinen vetää kuin viimestä päivää tupakkaa, vähemmästäkin lähtee ruokahalu:D mutta on totta, että tapana on syödä kohtuudella kaikkea JA hitaasti! Ruokailuhetkeen käytetään aikaa enemmän kuin suomessa:)

Anna Vihervaarasta

Haha, hyvin mahdollista.:) 

ReetaJohanna (Ei varmistettu) http://www.menaiset.fi/blogit/vakka-kantensa-valitsee

Ranskassa on myös aivan järkyttävä määrä anorektikkoja. En muista enää määrää, mutta puhuttiin useista tuhansista ihmisistä.

Syöminen ja ravintoasiat ovat siitä mielenkiintoisia, että mikä sopii toisille, ei taas sovi toisille. Olin todella hoikka kolmeenkymppiin saakka. Sain syödä mitä tahansa, eikä se näkynyt missään. Olinkin tottunut siihen, että pakkasessa oli aina itseleivottua pullaa yms. Kolmenkympin jälkeen kiloja on tullut "huomaamatta". Edelleen olen normaalipainoinen, mutta vyötärön ympärys on kasvanut turhan paljon. Rakastan kaikkia herkkuja, sen takia aloitin vuoden alusta 100 päivän herkuttoman. Itselle tällainen totaalilakko sopii parhaiten. Ei tarvitse arvuutella olenko syönyt tällä viikolla jo enemmän kuin tarpeeksi herkkuja, eikä tule petettyä itseään, että enhän mä nyt ole mitään herkkuja syönyt.

Lisäksi aloitin FitFarmin Superdieetti Simplen ja lamppu syttyi pään päällä. Olen syönyt liian vähän ruokaa, liian vähän proteiinia ja aivan liian vähän kasviksia. Tavoitteena on oppia taas säännöllinen ruokarytmi ja oppia syömään monipuolisesti. Uskon, että moni syö aivan liian vähän kasviksia. Ja valitettavasti minun kroppani on huutanut pelkkiä hiilareita ja herkkuja. Siinä olet aivan oikeassa, että liikaa stressiä ei saa syömisestä tulla. Haluan kuitenkin oppia syömään "oikein". Huomaan, että vatsa toimii taas paljon paremmin ja olen virkeämpi. Perjantaina lähden lomalle ja siellä aion syödä yhden hyvän pizzan ja ehkä juoda oluen tai lasin viiniä :)

Anna Vihervaarasta

En rehellisesti sanottuna ole kovin hyvin perillä Ranskan tilanteesta, kuvittelen vain, että ranskattaret syövät rennosti, eivätkä stressaa ruoasta. :)

Ihan totta, että eri tavat syödä sopivat eri ihmisille. Koskaan ei voi tietää toisen puolesta, mikä on hänelle parhaaksi. 

Ihanaa lomaa!

Aisha J
Aisha

On kuin olisin lukenut omia ajatuksiani! Kirjoitin juuri itse postauksen siitä, miten omalla kohdallani hyvinvointi lähtee lempeydestä ja armollisuudesta itseä kohtaan. Aikoinaan suoritin sitäkin ja metsään meni. Tasapaino kaikessa. <3

Anna Vihervaarasta

Samaa mieltä! <3

Pieni Merenneito

Mä olen myös pohdiskellut tässä viimeviikkoina paljon juuri näitä. Itsellä nyt erikoistilanne, kun raskaana ja keho (ja mieli!) toimii erilailla ja muutenkin on muutoksessa. Mulla taipumusta todellakin ylianalysoida ja kytätä ja tuntea huonoa omaatuntoa syömisistäni, mutta jotenkin kausiluontoisesti. Saan näitä tällaisia tarmopuuskia, että NYT laitan kaiken kuntoon! Ja sitten itketään kaupassa kun kaikki vaihtoehdot tuntuu huonoilta ja epäonnistun tässäkin taas ja yhyy. Seuraavana päivänä saatan sitten ihan tyytyväisenä leipoa sämpylöitä ja syödä laskiaispullan.
Ehkä minäkin pääsen joskus tuohon tilaan, kuin sä olet päässyt! :)

Anna Vihervaarasta

Ihan varmasti pääset! Ihanaa raskausaikaa, nauti siitä! <3

Kide (Ei varmistettu) https://lusikkalaatikko.blogspot.fi/

Ruokafilosofiasi kuulostaa järkevältä ja hyvältä ja hyvä että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan suhtautua ruokaan. Haaveilen itsekin tuollaisesta ruokasuhteesta, mutta sairastuttuani rento sekasyöminen ei enää onnistu. Tiukka ruokavalio on edellytys sille, että pysyn yhtään minkäänlaisessa toimintakunnossa ja mielelläni tietysti ruokavalion noudattamiseen satsaankin, jotta jaksan sen ansiosta elää mahdollisimman hyvää elämää! :)

Anna Vihervaarasta

Rento filosofiani tosiaan toimii vain, jos ei ole terveydellisiä syitä kontrolloida ruokavaliotaan. Ihanaa iltaa ja paljon tsemppiä! <3

Hanna / Naprapaatin vaimo (Ei varmistettu) https://naprapaatinvaimo.blog

Minusta on ihanaa, että yhä useampi bloggaaja tarttuu tähän aiheeseen rennomman ruokailun puolesta. Kehon kuuntelu on kuitenkin monelle haastava neuvo, koska monilla se taito on ihan hukassa. Kuten itsellänikin aikanaan. Ja sen oppiminen veikin pidemmän ajan, kuten ilmeisesti myös sinulla on käynyt. Itsellä taustalla on vakava fyysinen sairastuminen, josta palikat alkoivatkin kaatua kuin dominossa. Kesti pitkään kasailla ne takaisin riviin, jonka seurauksena noudatan rennosti gluteenitonta, lähes maidotonta ja "sokeritonta" ruokavaliota. Ja se mitä tarkoitan rennolla, emme käytä valkoista sokeria kotona vaan esim. banaania, taateleita, kookossokeria, hunajaa.. Aina paras, jos saa hedelmillä makeutettua. Gluteenittomassa olen ehdoton, maitoa elimistö tuntuu sietävän pieniä määriä. Koko homma ei kuitenkaan kaadu, jos juhlissa syö valkoista sokeria tai maitoa sisältävää. Oloni on kuitenkin niiiiin paljon parempi, että jo siksi on ihanaa noudattaa tätä ruokavaliota. Ihan ilman kärvistelyä. Se sokeritonkin voi olla nautinnollista ;)

Anna Vihervaarasta

Ruokafilosofiani ei tosiaan sovi, jos on oikeasti terveydellisiä syitä vältellä tiettyjä ruoka-aineita. Itse voin periaatteessa syödä mitä vain, joten välillä unohtuu, etteivät kaikki ole yhtä onnekkaita.

Ihanaa sokeritonta!<3

 

Hanna/ Naprapaatin vaimo (Ei varmistettu) https://naprapaatinvaimo.blog

Eikä sen tosiaan tarvitsekaan sopia allergikolle -sun filosofian siis. Musta tämä kirjoituksesi oli ihan loistava muistutus niille ei allergikoille, jotka pähkäilee mikä "se oikea" ruokavalio on. Sen sijaan, että ymmärrettäisiin ettei "sitä oikeaa" ehkä olekaan. Vaan pitäisi nimenomaan kuunnella niitä oman kehon viestejä. Opetella se taito :) Allergikot jne jäävät vain usein näiden muiden jalkoihin ja siksi halusin nostaa esiin myös tämän kannan. Että ymmärrettäisiin myös, osalla oikeasti olevan ne syyt noudattaa rajoittunutta ruokavaliota. Ja ettei siltikään siitä tarvitse "kärsiä", vaikka se ulospäin ensin siltä vaikuttaisi. Siis kärjistetysti: tuo ei syö sokeria = ei voi oikeasti olla vapaa ja salliva ruokavalio.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikös se oo vähän niin et meiän kehot luulee vielä elävänsä keräilijä-metsästäjä -kulttuurissa, jolloin oli syötävä kaikki mitä napa vetää ja enemmänkin jos sattui hyvä kaloripitoinen pähkinäpensas/hedelmäpuu/whatever saataville :) Eli ei olla oikein evolvoiduttu nykyiseen yläkylläisyyteen ja tällä perusteella kehoaan kuunnellen syöminen ei oikein toimi. Mut ehkä se onkin meillä niin että kun luullaan kuuntelevamme kehoamme, alitajuisesti mieli kuitenkin kontrolloi kehon "primitiivisiä" vaistoja. Tai tietystihän mieli ja kroppa ovatkin aina jollain tasolla toisistaan pääsemättömissä :)

Anna Vihervaarasta

Hmm, itse en koe tätä lainkaan näin.:) Mutta me olemme kaikki yksilöitä tietenkin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ranskattaret eivät liho, koska eivät syö välipaloja. Annoskoko riittävä viemään nälän muttei ähkyä. Lounaalla syödään koko kolmen ruokalajin setti, että tulee ravittu olo eikä tee mieli napostella.

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.