Purjehtimassa koirien kanssa

Kun suunnittelimme tätä purjehdusreissua, suurin huoleni liittyi koiriin: miten ne pärjäävät? Vaikka koirani ovat seilanneet purjeveneellä pariin otteeseen ennenkin, niistä reissuista on jo kulunut aikaa ja koirat ovat vanhentuneet.

Vuodet ovat vaikuttaneet varsinkin bordercollieeni Nessiin, joka on muuttunut iän myötä selvästi aikaisempaa aremmaksi. Ennen pitkälle purjehdukselle lähtöä teimme pari lyhyempää reissua veneellä, ja Nessi-parka ei oikein pystynyt rentoutumaan veneen ollessa liikkeessä.

Toinen pulma oli koirien saaminen veneeseen ja sieltä pois. Tämä nykyinen vene on huomattavasti suurempi kuin edellinen. Purjeveneeseen noustaan yleensä keulan kautta, ja siinä toisessa veneessä oli melko matala keula, eikä keulaportaita. Koirat pystyivät helposti itse hyppäämään veneen kyytiin ja sieltä pois.

Tässä veneessä, joka on Guyline 95, on kuitenkin korkea keula ja keulaportaat sekä kaikenlaista estettä keulassa muutenkin (valo, keulapurjeen reikä yms.) Hyppääminen veneeseen ei koirilta onnistu.

Asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen, että ainoa tapa saada koirat veneeseen, on nostaa ne sinne. Toimimme niin, että koirille puetaan ylle tukeva pelastusliivi, jossa on hyvä nostokahva. Sitten minä nostan koirat laiturilta ylös ja mies nappaa ne pelastusliivistä kiinni pitäen veneeseen. Ainoa ongelma tässä metodissa on, että kantajan pitää olla aika vahva. Koirani painavat parikymmentä kiloa kipale, joten minä en niitä pystyisi veneeseen kantamaan.

Veneestä poistuminen tapahtuu samoin. Nana pitää kantaa koko matka keulasta sitloodaan eli istuinkaukaloon. Se ei suostu kävelemään laidoilla, koska ne ovat liukkaat ja hieman kaltevat. Nessi sen sijaan vihaa kannettavana olemista (se ei selvästikään sovi hänen korkealle arvolleen) ja oppi hyvin nopeasti kävelemään veneessä joka paikkaan itse. Nessi myös hyppää itse veneestä laiturille, mutta toisin päin sekin pitää nostaa.

Nessi on tullut tämän reissun vähän liiankin rohkeaksi. Se pitää köyttää satamissa kiinni veneeseen, muuten tyyppi poistuu lupaa kysymättä veneestä ja lähtee omin päin tutkimusretkille saariin.

Nana ruorissa (autopilotti ohjaa ja minä istun vieressä)

Tässä veneessä myös kajuutta on paljon alempana kuin edellisessä veneessä, ja sinne vievät liukkaat, jyrkät tikkaat. Koirat eivät selviä niistä itsenäisesti (kumpikin on kyllä kerran hypännyt kannelta kajuuttaan, kun emme olleet varuillamme. Hyvä ettei sattunut pahemmin, mutta taisimme kaikki tuumata, että hyppääminen ei ole hyvä idea). Niinpä koirat nostetaan myös sisälle kajuuttaan samalla metodilla kuin rannallekin. Vähän rasittavaa, mutta onnistuu kuitenkin.

Muutaman päivän veneilyn jälkeen kumpikin koira rauhoittui ja selvästi tottui veneessä olemiseen. Nyt niitä jännittää enää silloin, kun on enemmän aaltoa. Myöskään purjeiden paukkeesta ne eivät tykkää.

Kun vene on liikkeessä, koirat istuvat tai nukkuvat sitloodassa tai katselevat merta penkeiltä. Kovemmalla säällä olemme köyttäneet ne varmuuden vuoksi kiinni veneeseen.

Koirien ulkoiluttamiseen on Hangon Itämerenportissa varattu oma kallio.

Satamissa koirien kanssa on aika helppoa. Hyvin monessa veneessä on mukana koira, joten niitä ei katsota mitenkään karsaasti vierasvenesatamissa. Ravintoloiden terasseilla on usein koirille juomakuppeja ja joka satamasta on löytynyt paikka niiden ulkoiluttamiseen. Jännittävin kokemus oli Hangon Itämerenportti (ihana ja tyyris paikka), joka on käytännössä pelkkiä laitureita kallioisella saarella. Sielläkin koirille oli kuitenkin merkattu oma kallio ulkoilupaikaksi.

Koirien kanssa kannattaa myös muistaa, että Saaristomeren kansallispuiston alueella ne pitää pitää kytkettyinä. Ja muutenkin useimmissa paikoissa. Uimaan olemme toki päästäneet ne ilman hihnaa.

Onko teillä kokemusta koirien kanssa veneilystä tai hyviä vinkkejä?

Kuvat minusta: Mika

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *