Rakkautta, kutsuja ja kukkahaalari

IMG_0027.jpg

 

Joistain asioista tietää heti, että ne kuuluvat itselle. Ovat oikeita sillä tavalla, tiedättehän. Ja kun siihen oikeaan törmää, ja se kutsuu luokseen, sitä kutsua kannattaa seurata. Näin uskon.

Omistan nyt uuden kukkahaalarin.

Ihan sama sääntö pätee kyllä paljon muuhunkin kuin haalareihin. Oikeastaan ihan kaikkeen. Ja sen kääntöpuoli myös: kun jokin ei tunnu oikealta, sitä ei ehkä kannattaisi väen väkisin riuhtoa elämäänsä.

Voisin antaa monta esimerkkiä, mutta en anna yhtäkään: Heli Thorénin ja Sara Karlssonin Ehjäksi – kertomus hyvästä erosta tekee sen puolestani.

 

IMG_0030.jpg

 

Ensin en ollut kauhean innoissani koko kirjasta. Erot nyt on aikaa sitten selvitetty, ajattelin, ja jätin kauniiden kansien väliin kirjoitetut sanat lukematta.

Meni ehkä kuukausi. Olin aikeissa aloittaa aivan toisen kirjan, mutta jokin tuossa puuterinvärissä kutsui minua. Taas se kutsu, huomaattehan. 

Avasin kannet.

”Alan pikkuhiljaa uskoa, että oikea ihminen tulee elämääni, kun olen valmis. Hän ei löydy etsimällä yökerhosta, vaan törmään häneen silloin, kun huolettoman onnellisena ostan kioskista jäätelön ja istun puiston penkille nauttimaan. Hän tulee vastaan juuri sillä hetkellä, kun en mieti, että jonkun olisi nyt syytä tulla vastaan. Suhdetta ei tarvitse rakentaa, vaan se alkaa pakottomasti. Ja juuri sillä hetkellä, kun aika on oikea.”

Tämä onkin kertomus vetovoimanlaista. Kertomus ihmissuhteista.

”Alan ymmärtää, että pakenen itseäni pohtimalla miehiä. Tiedän, että olisi helpompi olla jonkun kanssa yhdessä. Voisin keskittyä alkuhuumaan, enkä olisi yksin, käymässä läpi tätä kaikkea.”

Tämä onkin kertomus kasvamisesta.

”Sisälläni on kuitenkin edelleen heikko kohta itsevarmalta vaikuttaville pelimiehille. Kun he hymyilevät minulle drinkkinsä takaa huolettoman komeina, en edelleenkään aina erota syvää epävarmuutta korean kuoren alta. En halua nähdä heidän tarvettaan hurmata jälleen joku uusi.”

Tämä onkin kertomus pelimiehistä. (Sweet…)

”Onko minussa jotain vikaa, kun en ole vielä tavannut ketään? Pitäisikö minun jo elää uudessa, onnellisessa liitossa? Miksi ihmiset kysyisivät, jos ei pitäisi?”

Tämä onkin kertomus epävarmuudesta ja muiden odotuksista.

”Olen odottanut Niklakselta parempaa oloa ja itsetuntoa. Olen ajatellut, että hän voi tehdä oloni seksikkäämmäksi ja viehättävämmäksi. Ja nyt kaikkein musertavin oivallus: Olen odottanut, että hän tekisi minut onnelliseksi.”

Oh yeah. Tämä onkin kertomus siitä, miten onni pitää tehdä itse.

”Alan pikkuhiljaa oivaltaa, etten oikeasti tarvitse elämääni ketään. Uskallan jo yhä useammin ajatella, että minä riitän ja olen hyvä juuri näin. Minä riitän ja ansaitsen ihanan elämän. Minä. Oivallus tuntuu samaan aikaan voimaannuttavalta ja pelottavalta. Kukaan ei nikkaroikaan elämäni raameja puolestani, eikä ainakaan osaa maalata juuri oikeanlaista kuvaa niiden sisäpuolelle. Minun on itse tartuttava siveltimeen. Ja todella mietittävä, mitä elämältäni haluan. Kysyn itseltäni: jos voisin elää millaisessa elämässä tahansa, millainen elämäni olisi?”

Tämä onkin kertomus oman itsen etsimisestä.

Tämä on kertomus rakkaudesta

Olen miettinyt ja ihmetellyt näiden parin viime vuoden aikana varmaan kaikkein eniten rakkautta. Olen rakastanut tätä uutta (tai jo aika tuttua) elämääni, tallustellut lumimyrskyissä, nuuhkinut syreeneiden tuoksua, jutellut puutarhan vanhoille tädeille ja sedille, pyöräillyt lujaa kuulokkeet korvilla, rutistanut koirat syliin ja pörröttänyt niiden turkkia vuorotellen, puhunut tärkeitä läheisten kanssa ja joskus jonkun, jota en edes tunne (tai aika useinkin varmaan), tutustunut naapuriini ja katsellut meren yllä räjähtäviä raketteja, löytänyt uusia lempibiisejä ja hylännyt vanhoja, kirjoittanut auki sydäntäni, kääntänyt kasvot kohti taivasta ja hymyillyt siellä kiitäville pilville. 

Lopulta kaikista kyyneleistä, raastavuuksista, ahdistuksista ja huolista huolimatta olen ollut kovin onnellinen.

Ja sitten olen vähän epäillyt, että voiko niin olla. Minullahan ei ole parisuhdetta. Ei sitä täydellistä tyyppiä. Vieläkään. 

Toissapäivänä luin Eeva Kolun tekstin.

Kuuletteko tuon? Se on ääni, joka syntyy palasten loksahdellessa paikoilleen aivoissani. 

Se kaikki, mitä olen tässä blogissa miettinyt, ja jota en ole saanut ihan puettua sanoiksi, on juuri se, mistä Eeva kirjoittaa.

Rakkaus on tässä. Rakkaus olemme me. 

Olen vähän sitä mieltä, että tuo teksti ja tuo kirja, ne molemmat kutsuivat minua. 

Ja arvatkaa mitä? Muistatteko vielä, kun tammikuussa kirjoitin tarvitsevani uuden lempituoksun? Kaikkia vanhoja on suihkuteltu liikaa tilanteissa, joita en ehkä halua niin kovasti muistella. Ja tuoksuilla on muisti. Ne säilövät sinne kaiken sen, mitä joskus tunsi ja ajatteli vapauttaaksen kaiken tuon, kun suihkutat niitä väärällä hetkellä, väärässä tunnetilassa.

No joo. Sitten kuitenkin päätin antaa Pradalle vielä mahdollisuuden. Olin tyytyväinen enkä kaivannut mitään. 

Kahden päivän päästä työpaikalleni toimitettiin myöhästynyt joululahja. 

 

IMG_0031.jpg

 

Chanelin Jersey.

Joko uskot vetovoimanlakiin ja kutsuihin? 

Ja mikä tärkeintä: kai uskot rakkauteen ja siihen, että se on TÄSSÄ.

 

 

 

 

Kommentit (23)
  1. Sannisannis
    7.2.2016, 19:04

    Hei ja kiitos! Löysin juuri blogiisi ja olen nyt lukenut sitä eestaas pari päivää – uusia ja vanhoja juttuja, palannut ajatuksiin ja kirjoituksiin, miettinyt ja tuntenut itseni keveäksi. Kiitos ajatuksistasi ja kaikesta kauniista:)

    1. Hei Sannisannis,

      Ja kiitos sulle, kun kommentoit. Tämä blogi ei olisi mitään ilman teitä lukijoita.<3

  2. Olipa ihana kirjoitus! Tuli lämmin olo ja mieli. 🙂

    Mitä enemmän rakastaa itseään ja mitä paremmin on sinut itsensä kanssa, sitä enemmän voi antaa rakkautta toisille.

    Parisuhde on ihana asia, mutta vain yksi osa elämää, yksi rakkauden muoto.

    1. Kiitos Kiti!

      Mitä enemmän rakastaa itseään ja mitä paremmin on sinut itsensä kanssa, sitä enemmän voi antaa rakkautta toisille.

      Just näin. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *