Repsahtanut vegaani osa 2: pieni vegehaaste

IMG_2884.JPG

 

Seuraan Facebookissa monia eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöjä. Siitä taas seuraa, että aamukahvini menee välillä väärään kurkkuun feedini kauhutarinoista.

Niin kävi yhtenä aamuna viime viikolla. Kerron teille tämän nyt, mutten jatka kauheuksilla. Lue siis rauhassa, mutta lue tämä pieni pätkä. Se on tärkeää.

Meinasin tuona aamuna tukehtua kahviini, koska eräällä videolla survottiin elävää kanaa silppuriin. Video kertoi kananmunatuotannosta. Valitettavasti kanojen kohtalo ei ole liioittelua, eikä tätä ei tapahdu vain Kiinassa. Suomi ei ole millään tavalla eläinoikeuksien mallimaa. Meilläkin laitetaan kukonpojat silppuriin:

Käytännössä jokaista kanaa kohden kuoriutuu myös yksi kukko. Näillä kukonpojilla ei kuitenkaan ole käyttöä eläintuotannossa. Siksi munantuotantoa varten haudotut untuvikot lajitellaan sukupuolen perusteella pian kuoriutumisen jälkeen. Kanat päätyvät kasvatuskanaloihin, mutta kukkopoikaset tapetaan lain sallimilla tavoilla kaasulla tai silppurilla noin vuorokauden iässä.

Lainaus on Animalian sivulta, koko tekstin voit lukea täältä.

Olen vegaanitieltä repsahdettuani syönyt silloin tällöin luomumunia. Videon katsottuani päätin siltä istumalta, että tähän kotiin ei enää kananmunia osteta. Se on syyskuun hyvä päätökseniJa nyt päästään asiaan. 

Noora & Noora -blogissa on kiva haaste. Noorat päättivät syödä kolme kertaa viikossa lounaalla kasvisruokaa ja haastoivat lukijat mukaan. Kolme kasvislounasta viikossa on aika helppo ja vaivaton uusi tapa, eikö? Jos on tottunut syömään paljon lihaa, olo kevenee ihan varmasti ja samalla tulee tehneeksi pienen hyvän teon eläinten ja ympäristön hyväksi.

Ryöstin Noorien idean ja muokkasin sitä hieman. Teen joka kuukausi pienen hyvän vegeilyteon ja haastan teidät mukaan tekemään samalla jonkin omaan elämään ja ruokavalioon sopivan vegemuutoksen. Se voi olla vaikka lounasvegeily, kasvisruokamaanantai, voit korvata maidon kasvismaidoilla tai voidella joka toisen leivän kasvislevitteellä, esimerkiksi kuvassa olevalla Urtekramin Punajuuri-piparjuurella. (Olen ihan koukussa siihen, maistuu punajuuren ja wasabin sekoitukselta.)

Minun tekoni syyskuussa on siis se, etten enää osta kananmunia kotiin. Voin silti edelleen syödä kodin ulkopuolella ruokia, joissa on käytetty munia. Näin päätöksestä ei tule liian hankalaa.

Luulen nimittäin, että juuri liian isot päätökset ja suuret muutokset ovat ne, joihin moni hyvä asia kaatuu. Minä olen luonteeltani nopeasti innostuva, kaikki tänne heti nyt -tyyppi, mutta itsekurini on olematon. Alkuinnostukseni kantoi vegaanihaastetta 2,5 kuukautta. Sitten itsekuri lopahti.

Kun uusia hyviä juttuja omaksuu elämäänsä pikkuhiljaa ja yksi kerrallaan, muutoksista tulee helpommin pysyviä. Uuden tavan oppii parissa kuukaudessa, ja sitten siitä tulee automaattinen valinta. Kerron teille esimerkin. 

Ennen koiria vihasin aamuliikuntaa, enkä koskaan olisi vapaaehtoisesti lähtenyt aamulenkille. Koirien myötä tapa oli pakko muuttaa.

Jo monta monta vuotta olen rakastanut aamulenkkejä.

Nyt ei ole pakko muuttaa mitään, mutta mahdollista se on. Jos innostuit tästä haasteesta, olisi ihana kuulla siitä!

Kivaa viikkoa, murmelit. 

 

Urtekramin levite saatu testiin blogia varten. 

Kommentit (14)
  1. En muista salasanaa mutta Swanni
    23.9.2016, 14:35

    Kananmunista jatkan minäkin, vaikkapa vastaiskuna tuolle Vaahteramäki-mainokselle. Meidän perhe hankkii munat tästä läheltä kotitarvekanalasta. Kanoja heillä on 50 ja kukkoja parikymmentä. Kanat hautovat munia ja hoitavat tiput itse, tiput eivät siis tule mistään kasvattamoista Englannista… Osa munista kerätään ihmisten ravinnoksi, osaa saavat kanat hautoa. Yleensa keväisin ne haluavat hautoa. Ketään ei laiteta silppuriin. Kaikki kanat saavat elää vanhaksi. Kukoista osa menee siitokseen muille tiloille tai omalle, loput kasvavat noin vuoden ikäiseksi. Elävät muun parven keskellä, paritellen ja eläen kukon täyttä elämää. Sitten ne syödään.

    Kosiskelevasta nimestään huolimatta Vaahteramäkikin on ns. tehotila verrattuna näihin alati yleistyviin kotitarvekanaloihin. Niissä kanat saavat usein elää sitä kanalle luontaista elämää, parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on ainoa tuotantotapa, jonka voi munissa hyväksyä eläinystävä.

    1. Hei kiitos tästä kommentista! Pitää perehtyä tähän asiaan oikein kunnolla. 

      Kivaa sunnuntaita!

  2. Minulla on sama juttu – kotiin en kananmunia osta mutta äsken mummolassa taisin sienipiiraan seassa kananmunaa syödän.

    Niinhän se menee, että vaikka on hienoa olla täysin ehdoton vegaani niin todellisuudessa parempaa olisi jos meiltä löytyisi vähemmän ehdoton enemmistö. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *