Rohkeudesta ja unelmista

Minulla on pitkään ollut unelma, jonka olen pelännyt toteuttaa. Vaan nyt se toteutuu, sillä päätin alkaa luottaa siihen. 

Olen suuren osan ajasta täysi pelkuri. Kaipaan turvallisuutta ja mietin kaikkea, mikä voi mennä pieleen. Sanon itselleni, että eikö olisi sittenkin parempi vain löytää onni siitä, mitä jo on sen sijaan, että jahtaisi unelmiaan? Mitä jos syy onkin minussa, mitä jos en vain osaa olla tyytyväinen?

Niin kauan kuin ajattelen näin, en tee unelmieni eteen mitään. En vain uskalla. Sillä jos ei tiedä, mitä tahtoo, ei kannata tehdä mitään. 

Näin jatkuu, kunnes tulee päivä, jona jokin muuttuu. Se päivä tulee aina, mutta vasta sitten, kun aika on oikea. 

Pari kuukautta sitten aloin yhtäkkiä uskoa enemmän unelmaani. Tapasin ihmisiä ja puhuin siitä ympäriinsä. Aloin olla suunnilleen puolet ajasta sen kannalla, mutta edelleen se tuntui hieman epätodelliselta. En kai mä nyt voi tällaista tehdä? 

Sitten meni muutama viikko ja aloin epäillä. Olenhan nyt todella kiittämätön ja typerä, jos lähden jahtaamaan sitä. Vaaka kallistui 30/70 unelmaa vastaan. 

Olin kaivannut kirkasta varmuutta siitä, että näin pitää tehdä. Sitä varmuutta ei tullut. 

Kunnes pari viikkoa sitten tapahtui jotain, tuli se päivä, jona tiesin. Vaaka kallistui 70/30 unelman puolelle. Nyt se on jo 80/20. Edelleen ajattelen 20 prosenttia ajasta, että kreisi nainen, tämä vielä kostautuu, tyydy nykyiseen, se on turvallista. Vaan en ole koskaan ollut ihminen, joka tyytyy. Sitä paitsi onnellisuuden kannalta ei ole kovinkaan turvallista jättää unelmansa heitteille.

Olen kirjoittanut tänne blogiinkin monesti parin viime vuoden aikana, että suuntani on pahasti hukassa. Se on ollut. Olen elänyt pari vuotta odottaen varmuutta siitä, mitä tehdä. Välillä olen kadottanut uskon täysin. Olen ajatellut, että ehkä minusta on tullut ihminen, joka ei vain oikein tiedä, mitä tahtoo. 

Tänä vuonna asiat alkoivat yhtäkkiä loksahdella paikoilleen. Ensin muutin tänne, ihanaan kotiini, joka näyttää enemmän minulta kuin yksikään koti aiemmin. Leikkasin hiukseni, koska minä halusin, enkä tuntenut itseäni ihan itsekseni pitkähiuksisena. Pitkähiuksisena olin enemmän sitä, mitä kuvittelin, että muu maailma haluaa minun olevan. Olen myös lakannut etsimästä turvaa miehistä. Sen jälkeen, kun erosin neljä vuotta sitten pitkästä suhteesta, olen seurustellut jonkin aikaa ja muun ajan deittaillut lähes tauotta. Aina, kun yksi suhde karahti, etsin uuden. Nyt se ei tunnu tarpeelliselta. Se on elämässäni täysin uutta. Uskon, että elämääni tulee oikea ihminen, kun on sen aika. Minun ei tarvitse väkisin etsiä.

Uskon, että asiat tapahtuvat elämässä yleensäkin ajallaan. Oma elämäni on siitä hyvä esimerkki. Minun on pitänyt kasvaa henkisesti aivan valtavasti (ja kasvettavaa on edelleen vaikka kuinka), jotta olen päässyt tähän pisteeseen. En ole mikään vanhana syntynyt sielu, vaan olin pitkään hyvin epäkypsä, en luottanut itseeni ja etsin onneani itseni ulkopuolelta. Jouduin muuttumaan sen tähden, että tuo tie ei tehnyt minua onnelliseksi. Samalla kun minä aloin kuunnella sydäntäni, myös elämäni alkoi muuttua. Ei tosin siihen tahtiin kuin olisi halunnut, vaan ajallaan. 

Niin, aika. Oikeasti aika ei vain ollut unelmalleni aiemmin oikea, en olisi ollut valmis.

Nyt tuntuu ihmeellisesti siltä, että vihdoin olen. Uskon, että tämä on se suunta, johon minun kuuluu mennä. Tai ehkä pikemminkin tunnen sen. Tunnistan oikeat asiat aina siitä, että ne tuntuvat kirkkailta. Silloin kun löydän sen kirkkauden, alan todella uskoa. Ja silloin, kun alan oikeasti uskoa johonkin, pystyn suunnilleen mihin vain. 

Valitettavasti tämä teksti ei pääty siihen, että paljastan teille unelmani. Joudutte vielä vähän odottamaan. Sen sijaan sanon: usko unelmiisi ja luota, että jonain päivänä varmuus tulee. 

Sitten unelma pitää enää toteuttaa.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

Ella K (Ei varmistettu)

Voi että. Tuon tekstin alku on kuin minun ajatuksiani. Minulla on kauhea läjä asioita, joita haluan tehdä. En halua elää sit kun- elämää, mutta samalla tuntuu monien asioiden suhteen että ei vielä. Jotenkin odotan, että kuuluisi se helpottava "Klonks" kun asiat loksahtavat paikoilleen ja tiedän tasan tarkkaan, että tämä mun on pakko tehdä. Yhden siihen aikaan melko suuren unelman toteutin, kun tuo tunne tuli.

Nyt mietin, että pitääkö minun vain toimia, vaikka joku jarru sanoo että myöhemmin, vai uskaltaa odottaa ja luottaa, että todella teen unelmistani totta. Odotanko, että tiedän? Että pääni sanoo NYT Ella, NYT!

Ihanaa viikonloppua :)

Anna Vihervaarasta

Mun mielestä se ei ole pää, joka sanoo, vaan sydän.:) Pää haluaa meidän tekevän järkeviä asioita. Sydän haluaa meidän tekevän niitä asioita, jotka ovat meille oikeita, vaikka ne eivät ehkä tunnu aina niin järkeviltä.

Uskon, että tiedät, kun on oikea aika. <3

Nettanen

"En ole mikään vanhana syntynyt sielu, vaan olin pitkään hyvin epäkypsä, en luottanut itseeni ja etsin onneani itseni ulkopuolelta. Jouduin muuttumaan sen tähden, että tuo tie ei tehnyt minua onnelliseksi. "

Apua, tää oli niin pelottavan tutun kuuloista. Kuin omasta kynästäni. Ja samaan aikaan lohdullista, että muilla on samanlaisia kokemuksia. 

Onnea unelmasi kanssa. <3 Kaikki menee yleensä ihan loistavasti, kun vain uskaltaa kokeilla.

Anna Vihervaarasta

Kiitos ihana! <3 Mulla on nyt itsellänikin viimein tosi vahva tunne, että tämä on hyvä idea. :)

Ärkoo (Ei varmistettu)

Rohkeaa, upeaa, ihanaa! Vau! :)

in medias res

Hei Anna,

Ooh, miten inspiroivaa! :) Pitää tarkastella omaa elämääni, kun muistutit rohkeudesta. Minullakin on ollut tapana pohtia enemmän sitä, mikä voi mennä pieleen, jos muuttaa elämäänsä. En mielelläni kutsuisi sitä "täydeksi pelkuruudeksi", koska on siinäkin ajattelutavassa puolensa välillä, mutta ei sille pidä tosiaan antaa liikaa valtaa. Enkä varmasti ole ainut näin ajatteleva täällä. Ja tuli niin hyvä fiilis puolestasi tekstiäsi lukiessa. Tosi hienoa, että suunta on selkiytynyt. Tsemppiä todella paljon suunnitelmasi kanssa! Go Anna! Mutta mitähän juonit siellä... ;) Nyt on jännää!

Anna Vihervaarasta

Kiitos! :) Joo, olet ehdottomasti oikeassa. Isoja muutoksia ei kannata tehdä hätiköiden. Itse ajattelen, että jos ei tiedä, mitä tehdä, ei kannata tehdä yhtään mitään. Tämä on vain sellainen jo aika vanha unelma, jonka aloin jossain vaiheessa jo epäillä jäävän pelkäksi unelmaksi, kun en uskaltanut tarttua toimeen. Nyt kun vihdoin olen päätöksen tehnyt, on niin kevyt olo, ja pystyn äkkiä uskomaankin siihen täysillä. 

Hihi, kerron myöhemmin tarkemmin. Ihan vielä en voi.:)

smagardi
astu harhaan

Oi, onnea ja kaikkea hyvää unelman toteuttamiseen! On upeaa, kun ihmisillä on päämääriä ja unelmia, joita kohti suunnata rohkeasti. <3

iidis
Varpain jaloin

Onnea unelman toteuttamiseen!

Itselläni on samanlaisia kokemuksia siitä, että hiljalleen tajuaa alkaa tekemään asioita sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta eikä sen mukaan, mitä ajattelee muiden odottavan.

Anna Vihervaarasta

Just näin! Niin elämä vähitellen muokkaantuu oman näköiseksi. <3

ReetaJohanna (Ei varmistettu) http://www.menaiset.fi/blogit/vakka-kantensa-valitsee

Pystyn samaistumaan täysin. Olen 46-vuotiaana vielä ammatillisesti täysin hukassa (muuten elämä on kuosissa) ja mietin löydänkö koskaan työtä jossa olisin onnellinen ja mikä tuntuisi omalta. Eniten ikääntymisessä pelkään, että aika loppuu kesken ja huomaan, että olen melkein koko työikäni tehnyt duunia, jota enemmän tai vähemmän vihaan.

Tsemppiä ja voimaa sinulle ja minulle ja meille kaikille, jotka etsimme tietämme &lt;3

Anna Vihervaarasta

Mä ajattelen, että elämä on lyhyt, ja se kannattaa yrittää elää mahdollisimman onnellisena. Mutta tutusta ja turvallisesta ei ole koskaan helppo lähteä. 

Uskon myös, että tie kyllä löytyy. Luultavasti olet oppinut tähän mennessä hyvin paljon itsestäsi ja siitä, mistä pidät ja miten haluat elää tai miten et. Vähitellen suunta selkiintyy, kun vain kuuntelee itseään. Näin uskon ja toivon. 

Ihanaa iltaa ja tsemppiä ja voimaa takaisin! <3

Ihana teksti. <3

Erityisesti lämmitti lukea siitä, että et koe enää tarvetta hakea turvaa miehistä. Se on itselleni kovin tuttu tunne, olen vielä sen matkan alkuvaiheessa, joten tulee hyvä mieli lukea sellaisista, jotka ovat omalla matkallaan jo pidemmällä kuin minä. Se luo uskoa siihen, että vielä jonain päivänä pääsen itsekin perille!

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.