Rytmistä, rutiineista ja tasapainosta

Kuuntelen parhaillaan Aki Hintsan Voittamisen anatomiaa. Vaikuttaa niin hyvältä, että joudun varmaan hankkimaan paperiversionkin, jotta voin palata parhaisiin kohtiin helposti.

Kirjan alkupuolella Hintsa tapaa olympiavoittaja, kestävyysjuoksija Haile Gebreselassien ja alkaa pohtia, miksi tuo etiopilainen mies on niin hyvä juoksija. Hänellä ei ole käytännössä mitään niistä resursseista, joita suomalaisille huippu-urheilijoille on tarjolla, mutta silti hän on maailman paras.

Hintsa oivaltaa, että yksi syy on elämäntapa. Gebreselassien elämä on tasapainossa, ja siinä on selvä rytmi. Gebreselassie herää joka aamu samaan aikaan ja menee nukkumaan samaan aikaan. Hän juoksee joka päivä, tekee töitä, viettää aikaa perheensä kanssa ja syö hyvin. Koska hänen elämänsä on tasapainossa (siinä on treeniä, terveellistä ruokaa, lepoa, työtä ja sosiaalisia suhteita), hän voi hyvin. Hänen hyvinvointinsa puolestaan tukee juoksemista.

Suunnilleen jokainen hyvinvointiguru, jota olen lukenut tai kuunnellut, sanoo rytmin ja tasapainon suhteen samaa: se on tärkeää hyvinvoinnille ja se auttaa menestymään. Ei siis parane pyhittää koko elämää työlle, vaan muutakin tarvitaan.

Jos treenaa säännöllisesti, nukkuu tarpeeksi ja pitää kiinni unirytmistään, syö terveellisesti ja sitten varaa kalenteristaan slotteja tärkeille ihmisille ja itsensä kehittämiselle – silloin voi väkisinkin paremmin kuin silloin, jos nämä asiat ovat hunningolla.

Minulla on jo vuosia ollut selkeä rytmi ja rutiinit, koirat ja säännöllinen työaika ovat pitäneet huolen siitä. Toisten mielestä se kuulostaa varmasti ahdistavalta, ja joskus tuntuukin, että jalassani on painava pallo. Mutta sitten mietin vastakohtaa.

Elämässäni oli aika, jolloin minulla ei ollut rutiineja, ei rytmiä, eikä vastuuta muusta kuin itsestäni. Olin silloin lentoemäntä ja voin huonosti sekä fyysisesti että henkisesti, kärsin unettomuudesta, laihduin liikaa ja sairastuin jonkinlaiseen ortoreksiaan.

Lisäksi sisälläni kumisi valtava tyhjyyden tunne. Kun elämässä ei ole vastuita eikä rytmiä, voi alkaa tuntua siltä, ettei oikein kuulu mihinkään. Jos on liikaa vapautta, vapaus voi alkaa ahdistaa.

Olen sisimmältäni hyvin vapaudenkaipuinen ihminen ja voisin ajelehtia päivästä toiseen ilman mitään rytmiä, jos antaisin itseni tehdä niin. En vain anna, sillä silloin mistään ei tule mitään. Vapaudenkaipuustani huolimatta olen nimittäin onnellisin silloin, kun elämässäni on rytmi, rutiineja ja vastuuta, pysyviä ihmissuhteita ja jokin roti.

Siksi yritän pitää unirytmistä kiinni, enkä anna sisäisen iltavirkkuni päästä valtaan, siksi merkkaan treenit kalenteriin ja siksi pidän viikonloput vapaina ja varattuna tärkeille ihmisille, vaikka yrittäjänä voisinkin paiskia ne töitä.

Vaikka kuulostankin tiukkapipoiselta, sanon silti: kun elämäni on järjestyksessä, olen onnellisempi ja voin paremmin. Ja kun olen onnellisempi ja voin paremmin, elämä on vain yksinkertaisesti kivempaa.

Joten ehkä rutiinit ja rytmi eivät lopulta ole niin tylsiä juttuja sittenkään?

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Siis tuo kirja on maailman paras! Kuuntelin sen itse viime vuonna ja se on jäänyt mieleeni pysyäkseen. Aivan loistava <3.

    1. Mä olen vasta aika alussa, vielä 7 tuntia jäljellä. Mutta tähän asti allekirjoitan sanasi.

      Ihanaa iltaa, Elsa! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *