Sano kyllä seikkailuille

IMG_5875.JPG

Muistatteko vielä, että päätin lähteä matkaan yksin? Ja että se on ensimmäinen kerta ikinä, kun matkustan itsekseni?

Olen vähän kipuillut matkasuunnitelmieni kanssa. Jotenkin olen onnistunut elämään tämän ikäiseksi niin, että reissuillani on aina ollut mukana joku. Poikaystävä, ystäviä tai perhettä.

Olen toki viettänyt paljonkin aikaa itsekseni maailman suurkaupungeissa, matkannut yksin Shanghain metrossa, väistellyt pyöriä Osakassa ja yrittänyt sulautua paikallisiin New Yorkissa. Kerran jäin yksin jumiin Bangkokin Khao San Roadille vuorokaudeksi. Hurjaa.

Koskaan en ole aikonut tai tahtonut matkustaa yksin minnekään. Ennen kuin nyt.

Kaikki alkoi pari kesää sitten, kun ystäväni lähti kahdeksi viikoksi Pariisiin. Yksin. Sitä ennen yksinmatkustaminen ei ollut edes käväissyt mielessäni, ajattelin että se on enemmän elämäntapaintiaanien ja jännittävien surffarimiesten juttu. Ei minun.

Mutta ystäväni meni. Ja hän on kolmikymppinen nainen, joka pukeutuu mekkoihin, lukee Riikka Pulkkista ja on aina huoliteltu. Hän meni ja joi yksin viiniä ravintoloissa, kävi sohvasurffareiden tapaamisissa ja istuskeli kahviloissa Seinen rannalla.

Sitten toinen ystäväni lähti Balille. Kahdeksi viikoksi. Yksin. Tuosta noin.

Kolmas ystäväni aikoo kiertää koko talven maailmaa Amerikasta Afrikkaan. Yksin.

Ja minä arastelen muutamaa päivää jossain Euroopassa. Olen selaillut laiskasti matkoja, vertaillut lentoja ja päättänyt, että en aio lähteä minnekään kello 5.40 aamulla. Se Lissabonista siis.

Mikään ei ole oikein sytyttänyt. Tiedättekö sen tunteen, kun on vähän tahmeaa eikä onnistu innostumaan? Siltä minusta on tuntunut.

Mutta onneksi meitä tönitään usein hellästi oikeaan suuntaan.

Yhtenä iltana päädyin Roosa Murron Mangomalen-blogiin. Olen toki tiennyt Mangomalenista pitkään, mutta jostain syystä en ole käynyt lukemassa sitä. Nyt luin, pitkään.

Tämä nainen matkustaa pakulla Alaskaan ja viettää viikon purjeveneessä ennestään tuntemattomien tyyppien kanssa!!!

Minä en lähde pakulla tai purjeveneellä minnekään, mutta kun loma alkaa, lennän neljäksi yöksi Amsterdamiin. Ja koska silloin, kun asiat alkavat loksahdella paikoilleen, ne yleensä loksahtelevat kunnolla, löysin myös aivan täydellisen hotellin. Äkkiä kaikki tuntuu taas kiehtovalta, värit kirkkaammilta ja suunnitelmat oikeilta.

Niin voi käydä, kun sanoo kyllä uusille seikkailuille.

Kommentit (12)
  1. Amsterdamista on pakko vinkata oma vakiokahvilani Café Brecht (http://www.cafebrecht.nl/), joka on aivan ihana paikka istuskella kirjan, ystävien tai ihan vaikka vaan teen kera. 🙂 Myös kaupungin pohjoispuolella, ilmaisen lauttamatkan päässä, on kivoja paikkoja, joista vierailunarvoisia ovat ainakin kasvihuonemainen Noorderlicht (http://www.noorderlichtcafe.nl/) ja Pllek (http://www.pllek.nl/pllek-amsterdam-restaurant-ndsm-yoga.html). Niitä suosittelen erityisesti jos/kun aurinko suvaitsee paistaa! Lähellä rautatieasemaa sijaitsevan pääkirjaston yläkerrassa on myös kiva ja edullinen itsepalveluravintola nimeltään La Place – salaattibaarin ja hyvien pitsojen lisäksi siellä on myös hyvät näkymät kaupungin yli (http://www.oba.nl/oba/english/central-library.html).

    Pidän peukkuja ja toivon, että säät suosivat matkallasi, sillä auringonpaisteessa Amsterdam on ihan maailman mainioin paikka. 🙂

    1. Iso kiitos vinkeistä! Ja mikä ihana blogi sinulla onkaan! Täytyy tulla ajan kanssa lueskelemaan sitä oikein kunnolla. <3

      Paljon aurinkoa sinne!

  2. Mahtavaa!! Ihan huippu päätös Anna! Roosan blogi on ihan super inspiroiva. Jumitun lukemaan sitä aina tuntikausiksi! PS. Nähdään pian <3

    1. No eikö?! Mä vasta löysin sen.:)

      Nähdään pian. Niin paljon taas kaikkea ois. Laitan viestiä muussa kanavassa. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *