Sattumista

IMG_0170.JPG

Tiedättekö te perhosvaikutuksen? Sen, miten perhosen siipien isku voi muuttaa tapahtumien kulun? Miten on tietyssä paikassa tiettyyn aikaan – sattumalta, ehkä – ja se, että on juuri siinä paikassa juuri sillä hetkellä, kääntää elämän kulkua paljon tai korjaa sen kurssia hitusen, jotta olisi taas toisessa hetkessä, toisessa paikassa juuri silloin, kun uusi polku on aukeamassa.

Se, että on päätynyt siihen, missä on nyt, tähän hetkeen, on seurausta sadoista ja taas sadoista perhosen siiven iskuista. Pienistä jokapäiväisistä valinnoista, isoista tarkoituksellisista muutoksista, asioista, jotka eivät sillä hetkellä tuntuneet merkitsevän mitään, päätöksistä, joiden ei koskaan olisi voinut kuvitella johtavan juuri tähän – ja toisista, joiden olisi.

Harva asia menee ihan niin kuin oli ajatellut, eivätkä tilaisuudet löydy useinkaan aivan sieltä, mistä niitä hakee. Kun etsimällä etsii uutta työpaikkaa, se tuntuu vain pakenevan kauemmas. Jos lähtee ulos mieli täynnä odotusta, harvoin tapaa ketään. Mutta sitten kun hellittää, heittäytyy virtaan ja keskittyy johonkin ihan muuhun, silloin puhelin soi, silloin menee ajatuksissaan ruokakauppaan ja kohtaa jonkun.

Uskon, että todellisista unelmistaan kannattaa taistella. Ne tunnistaa oikeiksi siitä, että niiden eteen jaksaa nähdä hurjasti vaivaa. Ne tuntuvat oikeilta. 

Sitten on toisenlaisia asioita, tahmeita. Jotain ystävää ei vain koskaan onnistu näkemään tai johonkin tilaisuuteen pitäisi tarttua, mutta se ei puhuttele. Ehkäpä nämä ovat niitä juttuja, joiden ei kuulukaan tapahtua. Ehkeivät ne ole tavoittelemisen arvoisia tai sitten universumilla vain on muita suunnitelmia. Ehkä se on intuitiomme, oma sisäinen äänemme, joka siellä huutelee. Sanoo, että tämä ei ole sinulle hyväksi. Anna olla.

Se, missä on juuri nyt, on tulosta aiemmista valinnoista ja sattumasta – jos sellaiseen uskoo. Minä en usko. Elämä tarjoilee meille mahdollisuuksia, vaihtoehtoja. Se, mihin niistä tartumme ja millä tavoin on omissa käsissämme. Valintamme johdattavat taas seuraavaan risteykseen, jollaista ei ehkä olisi koskaan osannut kuvitella, sillä maailmankaikkeudella on varalla yllätyksiä. Mutta kun kuuntelee intuitiotaan, silloin valitsee aina itsensä kannalta oikein ja päätyy luultavasti lopulta sinne, minne kuuluukin. 

Ihanaa iltaa, murmelit!

Kommentit (13)
  1. Ihana Anna ja ihana teksti 🙂 Olen tällä viikolla miettinyt myös sitä, minne olisin päätynyt, jos tietyt tilanteet olisivat menneet toisin tässä lähivuosina. Päädyin siihen, että jollakin tapaa ehkä samaan tilanteeseen kuin nyt, mutta nyt on kuitenkin parempi tilanne kuin se toinen tie. On myös helppo syyttää olosuhteita ja muita ihmisiä, mutta loppujen lopuksi moni asia on meidän omissa käsissä.

    Toivoisin, että voisin elää joka päivä vahvasti intuition voimalla. Nimittäin ne päivät, kun olen läsnä ja skarppina, ovat täynnä niitä ihmeellisiä pieniä asioita ja merkkejä, jotka johdattavat polullani eteenpäin. Olen myös ajatellut unelmista niin, että tietyt unelmat vain ajan mittaan menettävät kiinnostuksen ja ne eivät olekaan se oma juttu. Mutta sitten on sellaisia, jotka aina vain jaksavat innostaa tai jollakin tapaa palaavat aina takaisin. Sellaiset unelmat ovat tarkoitettu kohtaloksi.

    Näihin ajatuksiin 🙂 Mukavaa päivää!

    1. Sini ~ jotain sinistä
      20.2.2014, 06:37

      ^ Terveiset siis multa 🙂

    2. Mä vähän uskon, että vaikka kaikki asiat eivät sujuisi ihan niin kuin toivoisi ja vaikka ei oikeastaan edes olisi voinut siinä hetkessä vaikuttaa johonkin lopputulokseen, siellä jossain niiden tapahtumien takana on se viisas universumi. Se, miten alun perin päätyi siihen tilanteeseen on kuitenkin usein seurausta jostain valinnasta joskus, ja ehkä se valinta ei joko ollut oikea tai sitten se oli siinä mielessä, että ilman sitä olisi myös ihmisenä erilainen. 

      Intuitiota kannattaa mun mielestä kuunnella, mutta välillä se on vaikea tunnistaa tai ehkä se myös välillä on ihan hiljaa. Välillä jostain jutusta vain kuitenkin tietää heti, miten sen suhteen kannattaa toimia, ja mä ajattelen, että silloin se on se sisäinen ääni, joka puhuu.

      Unelmia on ehkä monentasoisia. Niitä ihan hyviä, niitä jotka muuttuvat ja sitten niitä ihan todella oikeita unelmia, jotka eivät katoa minnekään, jollei niitä hylkää.:)

      Ihanaa iltaa, Sini!<3

  2. tässä olet pukenut aivokoppani tuttuja ajatuksia sanoiksi. hyvin läheltä ja viisaasti. ps.blogisi kuvaus on ihana 🙂

    1. Moikka!

      Kiva, että ollaan samalla aallolla.:) Tässä bloggaamisessa on se ihanuus, että löytää niin paljon ihmisiä, jotka ajattelevat samalla lailla tai pohdiskelevat samoja juttuja.

      Suloista iltaa sulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *