Seikkailujen puolesta

Kaupallinen yhteistyö: Haglöfs, kengät saatu Pomarilta

Asia, jota et ehkä tiennyt minusta: olin varsinkin nuorempana melkoinen rämäpää ja tykkään edelleen haastaa itseäni ja käydä mukavuusalueeni ulkopuolella. Se voi hiihtovaellusta Lapissa, Ahvenanmaan kiertämistä pienellä purjeveneellä tai vain yön viettämistä metsälaavulla. Kun joku ehdottaa jotain seikkailulta kuulostavaa, olen valmis. Tämä ominaisuuteni on johtanut minut hienoihin paikkoihin ja unohtumattomien kokemusten äärelle. Se on johtanut minut myös pelkäämään hukkumista Ahvenanmeren aaltoihin ja eksymistä ikiajoiksi erämaa-Lapin lumimyrskyssä. 

On ehkä hyvä, että olen sen verran käytännöllinen Neitsyt, että lähden seikkailuihin joko kokeneessa seurassa tai riskit kunnolla punniten. Vaelsimme joskus parikymppisinä Karhunkierroksen ystäväni kanssa. Meillä kummallakaan ei ollut minkäänlaista vaelluskokemusta tai muitakaan erätaitoja. Karhunkierros on kuitenkin erittäin hyvin merkattu, vilkas vaellusreitti. Niinpä riski eksyä siellä on melko pieni.

 

 

Koska viihdyn luonnossa ja mieluiten vieläpä mahdollisimman kaukana ihmisasutuksesta, olen joutunut useampaan kertaan vastakkain luonnonvoimien kanssa. Lapin tuntureilla puhaltava tuuli on aivan toista kuin Helsingin puhurit, olivat ne sitten miten ikävän tuntuisia tahansa. Sama pätee tietenkin merituuliin, joilla on tilaa puhaltaa ja jotka tuovat pelottavan nopeasti mukanaan myrskypilviä ja nostattavat aaltoja. 

Mutta se tunne, kun on jossain teillä tietymättömillä, kaupunkien helpon elämän ulkopuolella, sen unohtaneena: se on jotain todella arvokasta. Missään ei ole yhtä helppo olla oma itsensä kuin siellä, missä kaikki yhteiskunnan odotukset ovat satojen kilometrien päässä. Ketään ei kiinnosta, miltä näytät keskellä metsää tai miten menestynyt olet työssäsi eikä nettikään luultavasti toimi. Ainoa, mikä merkitsee, on matkan eteneminen, syöminen ja nukkuminen. Perusasiat. Ja kun sivistys mukavuuksineen on kaukana, perusasioihin saa uppoamaan kiitettävästi aikaa. Ja se, niin tylsältä kuin ehkä kuulostaakin, tekee äärettömän hyvää ylikuormittuneille aivoille.

Mielestäni jokaiselle tekisi hyvää seikkailla välillä luonnossa. Sieltä saa perspektiiviä, elämä yksinkertaistuu, samoin ongelmat.

 

 

Kun vuosi on nyt lopuillaan, on hyvä aika suunnitella uusia seikkailuja. Tahtoisin kovasti lähteä jonnekin ulkomaille luontokohteeseen. Ehkä Kanadaan, Kalliovuorille, Islantiin tai Skotlantiin. Toisaalta lähimatkailukin kiinnostaa. Kävimme pari viikkoa sitten retkellä Torronsuolla. Meillä oli eväät ja lauma koiria mukana ja kävelimme hieman alle kymmenen kilometrin lenkin kirpeässä talvisäässä. Helppo tapa päästä hetkeksi irti ihan kaikesta. 

Seikkailujen lisäksi ulkoilen tietenkin päivittäin lähimetsissä, pelloilla ja meren rannassa. Myös täällä Helsingissä voi kokea luonnon mahdin: välillä taivaalta sataa jäistä räntää, välillä tuiskuttaa lunta, välillä pohjoistuuli näyttää voimansa. Paimenkoirani ulkoilevat mieluusti jokaisessa säässä hellettä ja paukkupakkasta lukuun ottamatta. Niin siis minäkin. Sen takia ulkoiluvaatteeni ovat priimaa, vaikkei kaikki muu vaatekaappini sisältö kestä lähempää tarkastelua. 

Suosikkimerkkini on jo pitkään ollut Haglöfs, ja nyt sain käyttööni Eco Proof -takin. Se on hengittävä ja vedenpitävä kuoritakki, jonka materiaalista yli puolet on kierrätettyä. Takissa on paljon taskuja, mikä on kannaltani hyvä. Kanniskelen mukanani aina vähintäänkin koirannameja (koiran koulutuksen salaisuus) ja avaimia, välillä toki kännykkääkin. Takki on suunniteltu niin, että sen napit ja vetoketjut voi vaihtaa uusiin, jos ne hajoavat. Näin koko takki ei mene vaihtoon pienten vikojen tähden. 

Eco Proof -takki ei suinkaan ole ensimmäinen omistamani Haglöfsin vaate. Minulla on tuulta pitävät ulkoiluhousut, jotka ovat ainakin viisi vuotta vanhat ja edelleen uudenveroiset. Myös kevyttoppatakkini on vuosia vanha ja Haglöfsin. Se mahtuu mukavasti tuon kuoritakin alle nyt talvella. Lisäksi minulla on punainen pieneen tilaan mahtuva kuoritakki, joka on näppärä pakata reissuun mukaan. 

Jalkojani taas lämmittävät nyt Pomarilta saamani Goretex-nilkkurit. Kun ulkoilee 365 päivää vuodessa, kenkiä tarvitsee aika monet. On oltava tällaiset lämpimät talvikengät, kumpparit, lenkkarit nyt vähintään.

Onko teillä suunnitteilla seikkailuja ensi vuodelle?

 

Kuvat: Satu Nyström, käsittely minä

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.