Majakoista, rakkaudesta ja valinnoista

söderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakkasöderskärin majakka

Moni asia on muuttunut, eivätkä jotkut ennen niin ihanat asiat enää kauheasti kiinnosta, sanoin ystävälleni, sille viisaalle, kun istuimme Söderskärin majakalle matkaavassa veneessä viltteihin kietoutuneina ja pohdiskelimme elämää, rakkauksia ja unelmia.

Yksi ei kuitenkaan muutu. Se on rakkauteni uusia paikkoja, seikkailuja ja kokemuksia kohtaan. Ennen tahdoin maailman ääriin, nyt kaipaan eniten luontoon ja paikkoihin, jotka ovat nähneet elämää kauan ennen minua ja sinua.

Söderskärin majakka on sellainen paikka. Se sijaitsee Porvoon ulkosaaristossa, karulla kalliosaarella. Ulkosaaristossa on jotain kovin yksinäistä, vaikkakin kaunista. Pidän ehkä enemmän sisäsaariston kodikkuudesta, mutta vasta näillä syrjäisillä saarilla ymmärtää luonnon mahdin kaikessa voimassaan. Täällä Söderskärissä on kiva käydä näin kesällä, talvimyrskyjen aikaan en täällä tahtoisi olla.

Joskus toivoisin, että olisin kuin tällainen saari. Itsenäinen ja riippumaton, sellainen, jota eivät muiden teot tai tekemättä jättämiset hetkauttaisi. Mutta enhän minä ole, no man is an island, ja sitä rataa. Silti ajattelen tuon viisaan ystäväni sanoja: rakastaa saa vapaasti, mutta odottaa voi vain itseltään.

Se on yhtä aikaa karua ja kaunista. On yksi ihminen, johon voi aina luottaa. Ja se tyyppi kulkee aina mukana.

Jos siihen pystyisi, että odottaisi vain itseltään, olisi helppo olla onnellinen. Mitä enemmän kiinnittyy muihin, sitä enemmän on muiden tunteiden, tekojen, haavojen ja toiveiden heiteltävissä. Siksi olisi parasta löytää rauha sisältään, ei muista.

Se ei tarkoita, ettei muita kannattaisi rakastaa. Se tarkoittaa, että rakkaus tulee sisältä, ei ulkoa. Learning to love yourself is the greatest love of all, kuten Whitney lauloi.

Sitä opettelen. Löytämään tuon rakkauden sisältäni. Sillä silloin, kun sen löytää, löytää rakkautta kaikkialta, taikaa kaikkialta. Manifestointi perustuu siihen tunteeseen: kun olet onnellinen ja tunnet rakkautta ja rauhaa ja iloa, vedät niitä puoleesi.

Siksi pyrin tekemään asioita, jotka kutsuvat. Niin kuin vaikka vierailemaan syrjäisillä majakoilla. Ne muistuttavat siitä, että elämä ei ole vain arkea, että se menee eteenpäin ja tulevaisuudessa on paljon ennen kokematonta, vaikka välillä tuntuu, että elämä kiertää kehää, eikä mitään tapahdu. Aallonpohjan jälkeen tulee aina myös aallonharja.

Kun seilasimme takaisin, sanoin sen, mihin ehkä tiivistyy oma tarinani:

Jos olisin tehnyt toisenlaisia valintoja, kauhean paljon olisi jäänyt kokematta.

Kokematta olisi jäänyt sydänsuruja, turvattomuutta ja yksinäisiä hetkiä.

Mutta kokematta olisi jäänyt myös valtavan suuria tunteita, seikkailuja luonnon armoilla, girlbossiksi ryhtyminen, kypsemmäksi kasvaminen ja

oman tarinan kirjoittaminen.

Ainakin voin varmaan mummona sanoa, että olen elänyt, enkä tyytynyt.

Söderskärin majakalle pääsee Kauppatorilta tai Vuosaaresta joka päivä syyskuun loppuun asti.

Lue myös:

Tyyntä myrskyn edellä

Kevätpuhdistus, energioista ja purjeveneistä

Joskus tarvitaan vain hetki tyhjää

Hetki ennen uutta

Tärkein oivallukseni elämästä

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *