Someton viikonloppu

IMG_4491.jpg

 

Päätin perjantaina, etten avaa Instagramia tai Facebookia aikavälillä lauantaiaamu-maanantaiaamu. Se oli niin ihana kokemus, että aion pysyä tällä tiellä ainakin suurimmaksi osaksi.

 

Olen vähän addiktoitunut sosiaaliseen mediaan. Käsi harhailee jatkuvasti kohti puhelinta, vaikkei oikeasti edes tee mieli selailla sitä. Käyn ihan vain nopeasti katsomassa, kuinka monta sydäntä taas sain.

Ihan kuin sillä olisi mitään väliä. 

Jatkuva puhelimen selaaminen saa elämään jotain muuta kuin tätä hetkeä. Se on älytöntä. Miksi tahtoisin tuijottaa jotain pientä ruutua, kun katseltavana on koko maailma. Ne ihmiset, jotka oikeasti kuuluvat elämääni, ovat siinä kyllä ihan livenä mukana. Ne jotka ovat vain puhelimessa…ihan kiva juttu joo, mutta ei ehkä sittenkään niin tärkeää.

Kuvittelin, että kahden päivän somelakko olisi vaikeaa. Luulin, että olisin vähän tuskissani, kun en ole nähnyt viikonlopun fiidiäni. Että maanantaiaamuna tarttuisin innoissani puhelimeen ja saisin jotain tyydytystä avatessani sen taas.

Mitä vielä. Viikonlopun somelakko tuntuu vapauttavalta. Kuinka siistiä on, kun ei tarvitse päivittää tekemisiään yhtään minnekään, eikä katsella muiden tekemisiä. Ei tule sellaista paitsijäämisen pelkoa: että pitäisi olla jossain muualla kuin missä on. Ei tarvitse laskea sydämiä. 

Voi olla vaan.

Elää.

Ihan yksityisesti.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAMYOUTUBE

 

Kommentit (9)
  1. Ah, todellakin näin! Oon salaa aina ulkomailla ihan fiiliksissä, kun ei ole nettiä ja tietää ettei puhelinta kannata lääppiä. Se on ihan hämmentävän vapauttavaa, kun kädessä ei ole puhelintani tai käsi ei huomaamatta etsi sitä puhelinta taskusta. 

  2. Maijastiina
    5.6.2017, 14:41

    I feel you! Viime syksynä olin kokonaista 2 kk käymättä FB:ssa ja se oli ihanaa aikaa. Ärsyynnyin niin siitä, kun nappasin puhelimen tämän tästä käteen ihan automaattisesti, ja selasin FB:ia sen kummemmin asiaa miettimättä, että päätin pysyä pois koko FB:sta. Jotenkin sitten kuitenkin tuon paussin jälkeen taas ajauduin pikkuhiljaa entiseen.
    Viime aikoina on taas alkanut ahdistaa se ajan määrä, mikä kuluu somessa. Ja se, miten maailmaa katsoo jotenkin aina kameran läpi.

    1. Hei vau, teki varmaan hyvää. <3 Itse huomaan, että jo tuo viikonlopun sometauko vähentää tarvettani selata puhelinta.

      Muakin ahdistaa somen nielemä aika. Se on niin turhaa! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *