Sunnuntai, järjestys ja hyvä olo

IMG_0018.jpg

IMG_0020.jpg

IMG_0023.jpg

IMG_0021.jpg

IMG_0017.jpg

 

Joskus on ihanaa viettää päiviä, joina ei tee varsinaisesti mitään. Meillä on ollut tänään sellainen sunnuntai.

Olen ollut ihan koko ajan menossa lähiaikoina, ja sen tuntee. Akkuni kaipaavat lataamista.

Niinpä olin salaa tyytyväinen, kun tälle päivälle sopimani meno peruuntui, ja sain jäädä tänne koirien, kukkien ja eilen ostamani uuden Macbookin kanssa. Ette arvaa, kuinka ihanaa tällä koneella on kirjoittaa. Ei enää sitä kahdeksanvuotiaan Mac-vanhuksen rantapalloa, kone aukeaa noin sekunnissa ja kun painan täällä Lilyssä tallenna-nappia, ei tarvitse pelätä koko postauksen katoavan taivaan tuuliin. Niin on käynyt, kuulkaa.

Olen nyt alkuvuonna tsempannut ihan tosissani ja hoitanut monta asiaa, joita olen lykännyt ties kuinka kauan. Uuden koneenkin ostamista harkitsin vähintään kolme vuotta. En vain saanut aikaan, sillä juuri tällaisissa tylsissä vapaaehtoisissa jutuissa olen äärimmäisen huono. Niinpä kärvistelin huonosti toimivan läppärin kanssa vuosia, ennen kuin otin vihdoin itseäni niskasta kiinni. 

Arvaatkaa miltä nyt tuntuu? Jep, äärettömän vapautuneelta.

Tämä on yksi uudenvuodenlupauksistani: hoitaa kaikki lykkäämäni asiat kuntoon, jotta voin vapautua niiden painosta. Sen nimittäin tuntee, sen painon. Olenkin ryhtynyt käymään kotiani läpi huone huoneelta. Viime viikonloppuna siivosin keittiön kaapit, tänään järjestelin vaatteitani. Tuntuu hyvältä päästä eroon tavaroista, jotka eivät tunnu enää omilta. Samalla myös huomaa, miten hirveästi kaikenlaista omistaa. Vähän liikaa.

Toinen lupaukseni oli pitää itsestäni parempaa huolta. Minusta on pitkään tuntunut, että fyysiset energiavarastoni eivät aivan riitä kaiken tämän pyörittämiseen. Minulla on ihana ja haastava työ, kaksi paimenkoiraa, ystäviä, blogi ja vielä muitakin omia projekteja. Kaikki on siis tosi hyvin.

Mutta joskus rankan työpäivän jälkeen toivoisin vähän kyyneleitä nieleskellen, että joku tekisi edes yhden lenkin joskus puolestani, ja saisin vain jäädä sohvalle makaamaan. Tai niin kuin tänään kävi: toivon, että tapaamiseni peruuntuisi ja saisin vain olla. Välillä uuvuttaa, vaikka sitten kun sinne metsään tai kaupungille pääsee, väsymys unohtuu ja muistan, kuinka kiitollinen olen kaikesta tästä. 

Epäilen etten lepää tarpeeksi, liikun liian yksipuolisesti ja syön vähän heppoisesti. Mutta siihen on tulossa muutos. Tai oikeastaan muutos on jo menossa.

Osallistun parin kuukauden nettivalmennukseen, jossa on kolme osa-aluetta: liikunta, ravinto ja stressinhallinta. Valmennusta on nyt kestänyt kolme viikkoa, ja olen järjettömän innoissani: olen oivaltanut pari asiaa ruokavaliostani (palaan tähän myöhemmin), ripustanut makuuhuoneeseen pimennysverhot, jottei kevätaurinko turhaan herättelisi liian aikaisin, ja treenannut kotona valmennuksen videoiden mukaan. Se on  i h a n a a!

Selitän vähän. Ennen koiria ja vielä silloinkin, kun meitä oli niistä huolehtimassa kaksi, treenasin kaikenlaista. Olen liikkunut ihan koko elämäni. Ensin luistelin, sitten tanssin ja myöhemmin joogasin, harrastin kaikkea mahdollista ryhmäliikuntaa sekä juoksin. Mutta kun kävelee kaksi tuntia päivässä ihan joka ikinen päivä, ei välttämättä huvita tehdä enää muuta liikunnallista. Ei varsinkaan mitään tylsää. 

Lihaskuntotreeni on ollut minulle aina vaikeaa, koska pidän sitä suunnilleen yhtä kiinnostavana kuin kaappien siivoamista. Tähän asti olen pakottanut itseni punnertamaan ja tekemään vatsalihassarjan pari kolme kertaa viikossa – ja vihannut sitä.

Mutta nyt! Nyt olen tehnyt ohjattuja kehonpainotreenejä ja ollut kovin onnellinen. En muistanut, että treenaaminen voi olla näin hauskaa! Lisäksi olen huomannut, miten kovasti kehoni on kaivannut tällaista. Ensijärkytyksen jälkeen (en pystynyt kävelemään kahteen päivään) se on vetreytynyt ja ehkä vähän voimistunutkin. Mielelleni taas on mannaa huomata, että ne vuosien tylsät lihastreenit eivät ole menneet hukkaan, vaan olen melkoinen punnertaja. Vähän nolompi juttu on taas se, että liikkuvuuteni on joiltain osin mummosarjaa. 

Tästä huomaa, että pelkkä käveleminen ei ihan riitä, vaikka se pitääkin peruskunnon hyvänä. Yli kolmikymppistä kehoa ei saa unohtaa, tai se jäykistyy ja heikentyy. Niin se vain on. 

Älkää silti kuvitelko, että alan puhua proteiinirahkojen ja tiukan kurinalaisuuden puolesta. En varmasti ala. Valmennus, johon osallistun on siitäkin ihana, että siinä on maalaisjärki mukana. Ei mitään hifistelyä, vaan oikeasti hyviä ohjeita, jotka on helppo ottaa osaksi elämää.

Sitä elämää, johon kuuluvat vastakin tuore leipä, punaviini ja skumppakin, irtokarkit leffassa ja brunssit viikonloppuaamuina. 80/20-sääntö on mielestäni varsin oivallinen monessakin asiassa: kun on suuren osan ajasta kunnolla, välillä voi unohtaa kaikki säännöt ja olla huoleton. Ruoka ja liikunta eivät mielestäni saa olla liian tärkeässä osassa elämää. Ei täällä olla syömässä, vaan elämässä. Totuus silti on, että hyvinvoiva keho ja mieli jaksavat enemmän – ja elävät ehkä siksi myös enemmän.

Kolmas asia, jota olen kovasti lähiaikoina miettinyt, on muiden miellyttäminen. Tai muiden odotusten mukaan eläminen. Onko aina pakko olla niin kauhean cool? Pitäisikö hillitä itseään ja julkaista kirjoittamattomien sosiaalisen median sääntöjen mukaan vain yksi Instagram-kuva päivässä, vaikka juuri sinä päivänä olisi kymmenen kaunista kuvaa? 

Päätin, että pyh. On parasta tehdä juuri niin kuin miltä tuntuu.

Pus. 

 

 

Kommentit (25)
  1. Onnellisuusferomonit kohisivat taas korvissa kun näin koiriesi kuvia 🙂
    Ja niin kaunis koti sulla, näyttää siltä, että siellä on ihanaa olla.

    Uusimmassa Kotivinkissä oli mielestäni nyt hyvä juttu ”stressittömästä liikkumisesta”, herätti ainakin itselläni ajatuksia.

  2. Jostain syystä törmäsin sun blogiin vasta sen mahtavan Kiltti tyttö -kirjoituksen myötä. Ja jäin heti koukkuun. Kiitos kauniista ajatuksista ja kuvista, sun blogia on ilo lukea. <3

    1. Kiitos Nirppa. Ihanaa, kun luet. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *