Toisen roska, toisen aarre

IMG_6231.jpg

IMG_6228.jpg

IMG_6232.jpg

IMG_6225.jpg

IMG_6227.jpg

IMG_6230.jpg

IMG_6226.jpg

IMG_6229.jpg

IMG_6224.jpg

Sinä iltana kävimme baarissa, joka piti vain tietää. Se oli ihan tavallisen oven takana. Soitimme kelloa, ja ovi aukesi. Kuin museo, jostain siirtomaa-ajalta ehkä, ehkä joltain toiselta. Vaikea sanoa enää, kun en kuvannut, olihan hämärää. Söin siellä juustovoileivän, koska aiemmin olin syönyt vain puolikkaan pitsan. Näköjään se ei riittänyt, kun välissä kävimme toisessa baarissa, joiden samettinojatuolit olisin halunnut viedä kotiin ja jossa oli hyvää sangriaa. 

Ennen näitä sattumuksia otin muutaman kuvan. Aurinko oli juuri laskemassa, oli sellainen jännä hämy, joka syntyy päivän viimeisistä säteistä. Ylläni oli punainen mekko, jonka olin saanut samana päivänä, kun ystäväni kaivoi kirppikselle menevien vaatteiden säkkiä. 

– Täällä on kämppiksen punainen mekko, tykkäisitkö sä tästä, näyttää jotenkin sulta?

Tykkäsin. Se on ihana, ehkä vähän lyhyt, koska ystävän kämppis on minua päätä lyhempi. Mutta ei haittaa. Olen käyttänyt tuota mekkoa enemmän kuin mitään vaatetta lähiaikoina sitä vaaleanpunaista tyllihametta lukuun ottamatta. Suomessa olen jo vaihtanut tennarit mustiin nilkkureihin ja lisännyt mekon ja takin väliin pitkän harmaan villatakin, sen, jonka neuloin joskus muinoin itse. 

Jotkut vaatteet vain tuntuvat omilta. Tämä mekko tuntuu. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kuvat minusta: Saara Helkala

Kommentit (2)
  1. Kaunis on mekko 🙂
    ja tulipa jotenkin rauhoittava fiilis näistä kuvista, rakastuin!

    1. Kiitos! <3 Lissabon on niin ihana!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *