Tosiasioita

IMG_2893.JPG

 

Sanotaan, että tässä maailmassa, joka yrittää kaikin tavoin muuttaa meitä, on arvokasta olla oma itsensä. 

Mutta ollakseen oma itsensä, joutuu ehkä myöntämään pari tosiasiaa.

Haluaisin olla vähän boheemi, spontaani mutta johdonmukainen tyyppi, joka juhlii aamuun asti ajattoman tyylikkäissä vaatteissa jännittävältä näyttäen ja nukkuu yönsä makeasti. 

Tosiasiassa,

1. Tiedän, mitä teen kuukauden päästä sunnuntaina, imuroin joka päivä ja säästän tunnollisesti sijoitusrahastoon. Kun kerroin ystävälleni käyneeni vuosi pari sitten vähän epämääräisessä kalliolaisbaarissa (”ja arvaa, se viini oli hirveän halpaa!”), hän meinasi tippua tuoliltaan. 

2. Koska tiedän, mitä teen kuukauden päästä sunnuntaina, spontaanit tapaamiset eivät oikein mahdu ymmärrykseeni (tai kalenteriini).

3. Lähiaikoina tekemiäni päätöksiä: Vähennän kalansyöntiä. (”Ei kai sushia lasketa?”) Hankin ajattomia ja hillityn värisiä vaatteita. (”Roosa on kuulkaas uusi neutraali.”) Menen aikaisin nukkumaan. (”Kai yhden jakson ehtii vielä katsoa…”)

4. Samainen ystäväni, joka järkyttyi vierailustani kalliolaisbaarissa, kertoi olevansa vähän kriisissä, jos menee viikonloppuna nukkumaan ennen puolta yötä. No, minä olen vähän kriisissä, jos menen nukkumaan puolen yön jälkeen. 

5. Kuvittelen joka kevät hankkivani trenssin. Näyttäisin siinä varmasti ihan pariisilaiselta, niin kuin ne Pinterestin naiset. Tähän mennessä olen onneksi jo sovituskopissa tajunnut totuuden: näytän trenssissä siltä, että olen menossa naamiaisiin edustusvaimoksi pukeutuneena. (Älkää silti tuomitko, jos törmäämme keväällä, ja päälläni on trenssi. (kohta 3))

6. Kämppikseni ystävä sanoi minulle jotain hirveän loukkaavaa paheellisella 2000-luvulla. ”Sä oot tuollainen naapurintyttö.” Kuvittelen näyttäväni jännittävältä pariisilaiselta (lempikuvitelmani, selvästi), mutta oikeasti näytän enemmän espoolaiselta. Mikä tietenkin olenkin.

7. Jos kerran parissa vuodessa repäisen ja juhlin aamuneljään, herään ihan varmasti puoli seitsemältä aamulla ja sekoitan unirytmini vähintään pariksi päiväksi. Ja jos hukkaan korvatulppani, ahdistun siitä varmasti niin, etten nuku koko yönä.

Kai se on vain parasta myöntää tosiasiat.

Ja olla oma itsensä.

Jotenkin oudosti olen nimittäin sellaisena aika onnellinen.

Ugh.

Kuva Hannele Salmi

Kommentit (14)
  1. Ihana Anna!

  2. Ihana kuulla, että meitä suunnitelmallisia naapurintyttöjä on muitakin – ja kyllä, minäkään en pitänyt siitä, kun minua joskus menneisyydessä kuvattiin naapurintytöksi. Samastun erityisesti kohtiin 5 ja 7. Olen harkinnut trenssin ostamista varmaankin viimeiset viisi vuotta, mutta sitten kuitenkin trenssissä ja minussa on jotain väärää. Ja se unirytmin sekoaminen juhlimisen jälkeen… En edes aloita siitä. Mutta puitpa hienosti sanoiksi näitä tosiasioitasi 🙂 Valoa syksyyn!

    1. No niin on! <3 Ihanaa syksyä sullekin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *