Tuhansien järvien, tuntureiden, saarten ja metsien maa

6B301587-A386-4727-86C2-03E1B1E4A8E0.JPG

3D1D3582-E35D-4410-9EED-1BCB839DAC3C.JPG

0F633EE5-9409-4545-AE32-E54B6C258213.JPG

E138F89F-9958-4BE1-9877-610C61210EC4.JPG

A7668605-DE8C-4294-9ABB-C0BDCD5F8941.JPG

E9C72DA4-EA59-4173-9117-136F2CF0383D.JPG

48379848-AF90-4450-AA4F-04190E969132.JPG

8E4A6889-193E-4D0C-BE0B-8CDF2AB0AD74.jpg

35F4D492-FA3D-4EFA-8024-D91272186827.JPG

Tähän aikaan vuodesta on välillä vaikea muistaa, miten kaunis maa meillä on. Mutta se on. Erityisesti kevät, jolloin kaikki herää eloon, luonto ja ihmiset. Silloin en tahtoisi olla missään muualla. Nyt joulukuussa tuo kauneus on piilossa, mutta sieltä se taas herää. Luonnon voima on mahtava, ja ehkä sen on välillä näytettävä toinen puolensa, jotta taas osaisimme arvostaa sen ihmeellisyyttä.

Olen lähiaikoina miettinyt paljon luontoa ja ilmastoa. On meidän tehtävämme suojella tätä maata, jossa saamme asua. Lopettaa avohakkuut ja kaikki tuhoaminen, saastuttaminen ja roskaaminen. Pitää huolta, kuten pidämme itsestämme ja läheisistämme.  

Moni ihminen on aika vieraantunut luonnosta. Ajattelenkin, että jokaiselle tekisi hyvää käydä metsässä tai vesillä säännöllisesti. Siellä saa perspektiiviä, muistaa taas, että on osa maailmaa, ei sen yläpuolella, vaan oikeastaan aika pieni olento. Parhaiten sen tunteen kokee jossain kaukana ihmisasutuksesta, tuntureilla tai merellä, ulkosaaristossa. Siellä, missä tuulet puhaltavat kovaa ja taivaanranta on kaukana, ehkä rantakin. 

Paljon onnea, kaunis Suomi. Olet ihana, erityisesti helmikuun kantohankien ja lokakuun vaahteranlehtien aikaan ja kaikkina valoisina aikoina niiden välissä. Yritän kovasti tykätä sinusta tänäänkin.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *