Tyylin ja identiteetin yhtälö

Niin kauan kuin muistan, pukeutuminen on merkinnyt minulle paljon enemmän kuin vaatteita. Se on ollut tapa kertoa maailmalle ja ennen kaikkea minulle itselleni, kuka oikein olen. 

Tyylini oli monta vuotta hieman hakusessa. Pidin monenlaisista vaatteista ja tyyleistä, enkä osannut valita niistä yhtä. Yhtenä päivänä kuvittelin olevani klassinen, toisena pukeuduin kukkamekkoon, kolmantena olin tennarityyppi ja neljäntenä vedin jalkaani prätkäbuutsit ja mustat farkut.

Kadotan tyyli-identiteettini edelleen silloin tällöin. Kun olin huhtikuussa parin päivän vierailulla linnassa, uskoin monta viikkoa tarvitsevani uusia edustusvaatteita, sellaisia neljän ruokalajin kynttiläillalliselle sopivia. Lomalla Amsterdamissa ihastuin vintagemekkoon, jota en käyttänyt Suomeen palattuani kertaakaan. Etelänlomilta hamstraan hellehattuja, jotka kotona ripustan seinälle. 

Alan lomilla elää helposti kuviteltua elämää ja pukeutua sen mukaan. Siitä seuraa virheostoksia ja turhaa rahanmenoa. Todellisuudessa minulle nimittäin riittää pari hienompaa asukokonaisuutta, vintagevaatteet eivät tunnu omilta ja olkihatuille ei Helsingissä ole kovin usein käyttöä.

Siksi minun ei kannata shoppailla ulkomaanlomilla, jollen sitten pysty pitämään mielessäni todellista elämääni. Siihen sopivat rennohkot, yksinkertaiset vaatteet, pääosin rauhalliset sävyt (sillä niihin en kyllästy) ja matalat kengät. En tee mitään lukuisilla bilemekoilla, korkkareilla tai jakuilla, vaan niiden kohtalo on jäädä kaappiin lojumaan, olivat ne sitten miten ihania tahansa.

Virheostoksilta välttyy parhaiten, kun tuntee oman tyylinsä ja elämäntapansa. Tyyli onkin siinä mielessä identiteetikysymys, että sen avulla voi kirkastaa itselleen, mitä oikein on. 

Tunnen oloni epämukavaksi vaatteissa, jotka eivät mielestäni heijasta olemustani, kuten kovin tyttömäisissä asuissa. Vaikka tykkään kuvata kukkia, olen henkisesti kuitenkin enemmän mustat farkut + t-paita -tyyppiä kuin herkkää ja romanttista lajia. Pidän selkeistä linjoista, hyvin laskeutuvista ja melko simppeleistä vaatteista. Yhdistän mielelläni erilaisia materiaaleja, kuten kuvan tyllihameen ja t-paidan tai farkut ja silkkitopin. Käytän aina samoja koruja. En halua näyttää liian laitetulta, enkä missään nimessä keneltäkään toiselta.

Tyylini muistuttaa minulle, kuka olen. Se pätee vaatteiden lisäksi sisustukseen. Väitän, että jos pää on kovin sekaisin, oman tyylin etsiminen voi auttaa selkiyttämään sen. Olen monesti saanut lohtua siitä, että kotini ja asuni näyttävät vihdoin vuosien hakemisen jälkeen ihan minulta. Se kuulostaa pikkujutulta, mutta jos pikkujutut lopulta loksahtavat paikoilleen, varmasti niin käy myös isommille asioille, eikö? Ainakin tiedän, millainen olen, ja se on tässä maailmassa jo paljon. 

Oman tyylin löytäminen on myös vastuullinen teko, sillä silloin tekee vähemmän hutiostoksia (toki vastuullisinta kaikista olisi olla ostamatta mitään, mutta jos et ole sille linjalle lähdössä, niin sitten kannattaa ostaa itseä oikeasti miellyttäviä vaatteita).

Lopuksi huomaan, että palaan yhä uudelleen samoihin vaatekappaleisiini. On vaatteita, joihin kyllästyn, ja vaatteita, joihin en koskaan. Kun löytää kaapistaan lempivaatteita, saattaa huomata, että ne ovat parempia kuin mitkään tarjolla olevat uudet vaatteet. Silloin ei ole mitään järkeä shoppailla uutta. Rahaa säästyy, ympäristöä säästyy ja itse säästyy jatkuvalta shoppailulta ja sen aiheuttamilta erinäisiltä kriiseiltä, kuten maailmantuhoutumiskriisi ja olenkosittenkinkukkamekkotyyppi-kriisi, jotka ovat ainakin minun mielestäni todella rasittavia.

Kun löytää oman tyylinsä, on parempi olo omissa nahoissaan. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit

EvaDo (Ei varmistettu)

Ah tiedän niin ton! Juu mäkin aina ajattelen miten ihanaa ois olla sitä ja tätä mutta kun sitä sitten yrittää niin se monesti jää vaan muutamaan hassuun kertaan ennen kuin vaatteet löytää itsensä kirppikseltä yms. Ostin vasta ikään tosi kivat loaferit joiden päätin symboloivan itselleni 'vain harkittuja ostoksia' - siis maailmassa on tosi kivoja ja kauniita vaatteita mutta ei kai mun oikeasti tarvitse omistaa niitä kaikkia? Eikö ne vaan voisi jättää roikkumaan kauniina sinne kauppaan? Yritän ostaa vain vähän ja sellaisia jotka saa sen kaiken rakkauden mitä kuuluukin eli käytän loppuun saakka ellen ole liian suuri tai pieni niihin.

Anna Vihervaarasta

Niin just! Sitä oikeasti ehtii käyttää vain rajallisen määrän vaatteita. Juuri kävin läpi omaa vaatekaappiani, ja siellä on vaikka mitä kivoja vaatteita, joiden olemassa olon olen unohtanut! Mitähän se kertoo? Ei ainakaan sitä, että tarvitsisin lisää vaatteita...

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.