Unelmaelämän plussia ja miinuksia

Yhtenä päivänä tällä viikolla olin kamalan stressaantunut. Istuin kotona koneella, pelkäsin että kaikki kaatuu ja olin kaikkea muuta kuin onnellinen. 

Seuraavana päivänä haastattelin heti aamusta yhden kiinnostavan naisen. Haastattelu venyi yli kaksituntiseksi, kun oli vain niin paljon kyseltävää ja juteltavaa. Tällaisia haastattelut ovat parhaimmillaan: jollain tavalla elämää avaavia, inspiroivia, ajatuksia herättäviä. Sitten kävelin yhteen suosikkilounaspaikoistani, nimittäin Bulevardin Levantiin, törmäsin siellä vanhaan työkaveriin, sain yhden hyvän idean ja koukkasin PR-toimiston kautta kotiin. 

Näinä molempina päivinä mietin, että hei: tämä on unelmaelämääni. Siinä on alamäkiä ja ylämäkiä, mutta ne kaikki kuuluvat siihen. 

Olen monesti elämässäni miettinyt, että voiko elämäänsä todella muuttaa (tietenkin voi, mutta siihen uskominen on joskus vaikeaa silloin, kun se muutos pitäisi tehdä). Kun on sitoutunut ainakin hetkeksi elämään tietynlaista elämää, voi tuntua oudolta ajatella, että sitä voisi elää ihan toisinkin. Tätä mietin, kun vaihdoin lentoemännästä toimittajaksi, kun erosin, kun hyppäsin yrittäjäksi. Ja niin se vain on aina ollut mahdollista. Siihen pitää vain uskoa niin paljon, että uskaltaa kokeilla. 

Oma unelma(työ)elämäni on elämää, jossa on vapautta (sen kaverina tulee vastuuta, tykkäsi tai ei), jossa saan toteuttaa itseäni, keskittyä minua kiinnostaviin asioihin, ylipäätään keskittyä, tehdä jotain mielestäni tärkeää ja tehdä sitä kauniissa ympäristössä. Lisäksi haluan tavata kiinnostavia ihmisiä ja syödä hyviä lounaita (tämä on tärkeää, jos ärsyyntyi neljä vuotta työpaikkaruokalan olemattomasta kasvisruokaosaamisesta). Tahdon myös, että voin käyttää kokonaisen päivän ystäväni kanssa projektiin, joka ei välttämättä tuota mitään koskaan, mutta jonka tekeminen on kiehtovaa ja kivaa. 

Kivojen asioiden mukana tulee kuitenkin väistämättä myös vähemmän kivoja asioita. Jotta voisin elää yrittäjän elämää, joudun kestämään byrokratiaa ja epävarmuutta. Yhtenä päivänä on kiire, enkä ehdi lähteä kotoa mihinkään, ja se ahdistaa. Toisena päivänä liikun ympäri kaupunkia, näen paljon hauskoja tyyppejä ja nautin kaikesta. Jokainen päivä ei voi olla paras päivä, se on vain hyväksyttävä. 

Unelmaelämäänsä voi elää, kun vain uskoo siihen ja hyväksyy sen eri puolet. Sitä kai halusin tulla teille kertomaan ja kysymään, elätkö sitä ja jos et, niin miksi et? Ja ethän kadu sitä vanhana?

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.