Uudenlainen kiitollisuuspäiväkirja

IMG_4224.JPG

 

Avauduin ystävälleni Ainolle Instagram-ahdistuksestani. Siitä, miten se on muuttunut niin ammattimaiseksi, etten enää viihdy. Ja siitä, että olen katsonut niin paljon muiden kauniita kuvia, etten osaa enää olla omanlaiseni. Hän sanoi:

”Mitä jos ajattelisit siitä laillani. En jaksa pitää kiitollisuuspäiväkirjaa, mutta sen sijaan tallennan Instagramiin hyviä hetkiä ja muistan niitä katsomalla, mistä kaikesta olen kiitollinen.”

 

Tämä kuva on kiitollisuuspäiväkirjani ensimmäinen kuva.

 

Lue myös:

Ottaisin sieluni takaisin, kiitos

Kun some vei sielun

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (18)
  1. Itselleni instagram-tilini on aina ollut tällainen – täynnä muistoja, hetkiä, tärkeitä ihmisiä ja kohtaamisia, ja vieläkin jostain maisemakuvista pääsen niihin fiiliksiin, joita siinä hetkessä koin alunperinkin. En osaa katsoa omaa tiliäni enää muulla tavalla.

    Instapaineet ovat kuitenkin aitoja, ja itse olen vältellyt sitä myös siten, että tietoisesti karsin seurattavien listalta tilejä, jotka aiheuttavat itsessäni ikäviä, ärsyyntyneitä tunteita kivojen, inspiroivien fiiliksien sijaan. En myöskään seuraa ketään velvollisuudesta. Miksi suotta seurailla sellaisia tilejä, joista ei tule hyvä mieli! Suosittelen karsimista kaikille 🙂

  2. sailatuulia
    23.4.2017, 16:37

    Ihana kirjoitus ja hyviä havaintoja 🙂 Mulle insta on ollut alusta asti sellainen hetkipäiväkirja. Omaa feediä selatessa vanhat kuvat herättävät vieläkin muistoja juuri niistä hetkistä, joina ne on otettu. Vaikka instani onkin ollut päiväkirjamainen, en kuitenkaan ole täysin onnistunut välttymään instapaineilta. Siksi tekstisi oli (jälleen) hyvä muistutus siitä, mikä on oikeasti tärkeää 🙂 <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *