Vanhenemisesta

IMG_5773.jpg

 

Täytän tällä viikolla 36 vuotta. Se tuntuu hyvältä, juuri oikealta, vaikka olenkin nyt virallisesti lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.

Ennen kasvoni olivat pyöreämmät ja ihoni sileä.

Tänään kasvoni ovat kaventuneet. Kun hymyilen, silmäkulmiini muodostuu ryppyjen verkosto. Ne kertovat eletystä elämästä. Olen nauranut paljon.

Ennen hiukseni olivat tasaisen ruskeat.

Tänään hiusteni seasta löytyy silloin tällöin yksi muita vaaleampi ja karkeampi.

Ennen kehoni oli vahva ja hoikka.

Tänään kehoni on vahva ja hoikka.

Ennen minun oli vaikea nukahtaa.

Tänään nukun rauhallisemmin.

Ennen meikkasin oranssit posket ja sähkönsiniset silmänrajaukset.

Tänään meikkaan paljon paremmin.

Ennen tyylini oli pahasti hukassa.

Tänään tiedän aika hyvin, mistä tykkään.

Ennen olin hirveän kriittinen itseäni kohtaan. Liikuin liikaa ja vahdin syömisiäni.

Tänään olen vähän kiltimpi itselleni. Liikun rennommin. Kehoni kertoo, mitä se tarvitsee. Luotan siihen.

Ennen olin vastuussa vain itsestäni. Tein mitä tykkäsin, milloin tykkäsin. Tylsistyin usein.

Tänään huolehdin itseni lisäksi kahdesta koirasta. Päivissäni on pakollinen rytmi, enkä tylsisty melkein koskaan.

Ennen ajattelin, että sitten kun minulla on mies, iso asunto ja auto, olen perillä.

Tänään olen saanut tuon kaiken ja sitten luopunut siitä kaikesta. En ajattele pääseväni perille koskaan, enkä edes halua. Kasvan ja vähän viisastun joka päivä, eikä elämäni onnistumista voi mitata ulkoisilla asioilla. Se on sisäinen juttu.

Ennen tavoittelin turvaa.

Tänään tavoittelen kepeyttä. Sitä, että eläisin vain päivästä toiseen nauttien kaikesta, antaen elämän kuljettaa. Ajattelen, ettei mikään elämässä ole varmaa, eikä turvassa ole koskaan, jollei turvaa löydä sisältään.

Ennen olin epävarma. Mietin, tuleeko minusta koskaan mitään.

Tänään uskon itseeni. Tiedän jo, että minusta tuli vaikka mitä ja tulee vielä enemmän.

Ennen juhlin paljon ja rankasti. Seuraavana päivänä söin pitsan ja karkkipussin ja voin huonosti.

Tänään juhlin, mutten rankasti. En halua menettää päiviä krapulassa enkä valvoa kovin myöhään. Seuraavana päivänä syön sitä, mitä muutenkin.

Ennen leikin kotia. Keskityin rakentamaan jotain, joka näytti ulospäin täydelliseltä, leivoin omenapiirakoita ja katoin pöytään valkoisen astiaston sekä kangaslautasliinat.

Tänään en leivo, enkä omista astiastoa tai lautasliinoja (edes paperisia, pahoin pelkään). Minulla on koti ja siellä on hyvä.

Ennen olin aika onneton.

Tänään olen aika onnellinen.

Moni meistä pelkää vanhenemista. Muutoksia kehossa, ajan kulumista. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni tämä vanheneminen menee aika isosti plussan puolelle.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Kommentit (21)
  1. Anne_pian 50v
    14.9.2017, 07:43

    Olisipa kiva nähdä aatoksia niiltä, jotka täyttävät pian 50, kuten itsekin kohta. Tällä hetkellä tuntuu suorastaan hassulta lukea että nuori nainen, vasta 36 pohtii vanhenemista. 40 v ei ole ikä eikä mikään,odottakaapa vaan kun tuo puoli vuosisataa tulee täyteen. Vasta nyt ymmärrän sen ja en voi sanoa että olisin noin positiivisin ajatuksin. En näe vanhenemisessa (siis *oikeasti* vanhenemisessa, en tarkoita että täyttää 40v) oikeastaan mitään positiivista.

    1. Jokainen meistä kokee vanhenemisen omalla tavallaan. Minulle se on tuonut paljon hyvää. Vaikka olet toki oikeassa: 36 ei ole vanhaa nähnytkään. 🙂

    2. No mä taas olen. Siis positiivisin ajatuksin. Täytin joku aika sitten 50, ja mun on paljon parempi nyt kaikilla elämän alueilla kuin vaikka 10 vuotta sitten.
      Kai mäkin mietin joskus kolmikymppisenä hiukan dramaattisesti ”vanhenemista”, muttei tämä minusta ainakaan huono juttu ole. Olen mennyt parempaa suuntaan, voin paremmin. Siksi olen tyytyväinen nyt.

  2. Olipa positiivinen ja monia koskettava postaus. Kiitos! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *