Vetovoimanlaista, manifestoinnista ja energioista

Uskon aika vahvasti siihen, että tietynlainen energia vetää puoleensa lisää samanlaista energiaa. Ehdin miettiä tätä (ja elämääni ja omia energioitani), kun vatsatauti iski ja pakotti pakkolevolle pariksi päiväksi.

Vetovoimanlain mukaan vedämme luoksemme sitä, mitä itse olemme. Jos olet onnellinen, innostunut ja tunnet itsesi rakastetuksi, vedät puoleesi lisää asioita, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi onnelliseksi, innostuneeksi ja rakastetuksi.

Jos taas tunnet, että elämästäsi puuttuu jotain, vaikka kumppani tai palkitseva työ, vedät puoleesi lisää asioita, jotka saavat sinut tuntemaan, että elämästäsi puuttuu jotain.

Silloin, kun koet, että sinulta puuttuu jotain, manifestoit puutteesta, pelosta ja tyytymättömyydestä käsin. Jos taas tunnet itsesi ja elämäsi kokonaiseksi juuri sellaisena kuin sinä ja se nyt olette, puoleesi virtaa lisää asioita, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi kokonaiseksi.

Mieti, kuinka moni elämäsi hyvistä asioista löytyi kiihkeästi etsimällä? Entä kuinka moni vain tupsahti eteesi silloin, kun olit keskittynyt johonkin ihan muuhun?

Omalla kohdallani jälkimmäinen pitää paikkansa suunnilleen kaiken hyvän suhteen: olen löytänyt työpaikkoja outojen sattumusten kautta, ihania tyyppejä silloin, kun en ole lainkaan etsinyt, ostanut kolme asuntoa ensivilkaisulla ilman minkäänlaista metsästystä (se neljäs oli virhe, mutta sen hetkiseen tilanteeseen liittyikin huonoja energioita)…

Jos odotat jonkun soittavan, puhelua ei varmasti kuulu. Sitten kun unohdat hetkeksi odottaa ja keskityt johonkin muuhun, puhelin soi. Jos yrität väkisin löytää parisuhteen, missään ei tunnu näkyvän kiinnostavia ihmisiä. Kun etsimisen sijaan elät elämääsi, kohtaatkin yllättäen jonkun ihanan. Kun kaipaat kiihkeästi työtarjouksia, meili pysyy tyhjänä. Kun innostut jostain muusta, tarjouksia on äkkiä postilaatikko täynnä.

Elämässä ei useinkaan tunnu saavan sitä, mitä väkisin yrittää saada. Silloin näet manifestoi jälleen puutteesta käsin: puuttuu puhelu, puuttuu parisuhde, puuttuu töitä. Seuraus: lisää tunnetta puutteesta. Kun sitten unohtaa hetkeksi kaivata näitä asioita, energia muuttuu. Silloin hyviä juttuja alkaa tapahtua.

Asioita ei voi pakottaa. Ei vain voi.

Jos siis olet jostain syystä onneton, yritä keskittyä niihin asioihin, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi edes hetkeksi. Parhaita ovat asiat, joihin voit uppoutua. Kun kirjoitan tai valokuvaan, en useinkaan muista ajatella mitään muuta, vaikka olisin miten surkeana. Ja niin energia kääntyy.

Sanotaan, että etsivä löytää. Väittäisin kuitenkin, että tekevä löytää. Eli se, joka elää täysillä, nauttii elämästään ja unelmoi kyllä, muttei koe, että elämästä puuttuu jotain, eikä käytä elämäänsä odottamiseen ja etsimiseen.

Vetovoimainlain periaatteisiin kuuluu, että maailmankaikkeudelle pitää esittää toive. Manifestoida haluamaansa asiaa. Sitten kun sen toiveen on esittänyt, se pitää kuitenkin jättää universumin hoidettavaksi. Ei kannata miettiä, miten se toteutuu, eikä varsinkaan epäillä, toteutuukohan se. Silloin asiat vain hidastuvat.

Kun toiveen on esittänyt, sen jälkeen kannattaa vain elää elämäänsä ja keskittyä hyviin asioihin. Ja: jos toivoo löytävänsä rakkautta ja hyviä juttuja, on myös tärkeää ensin rakastaa itse itseään, olla ensin itse se ihminen, jonka toivoo löytävänsä. Sillä energia vetää puoleensa samanlaista energiaa. Jos on kovin kriittinen ja armoton itseään kohtaan, vetää aika luultavasti puoleensa ihmisiä ja tapahtumia, jotka vain vahvistavat tunnetta, ettei ole tarpeeksi hyvä.

Manifestoinnin voi aloittaa vaikka tekemällä aarrekartan: keräämällä siihen kuvia, jotka symboloivat asioita, joita haluaa elämäänsä ja joiden näkeminen herättää iloa. Sen jälkeen pitää vain luottaa, että se toteutuu. (Ja toki myös tehdä jotain asioiden eteen, mutta ei väkisin.)

Kuten kuvasta näkyy, aarrekartassani on matkoja, seikkailuja ja parrakkaita miehiä (parta ei tosin ole mikään vaatimus, mutta koirista pitää tykätä). Tämä on vain osa aarrekartastani. Osa siitä on tarkoitettu vain omille silmilleni. Tein siitä läppärin taustakuvan.

Tulen nykyään onnelliseksi joka kerta, kun avaan koneen.

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Kommentit (8)
  1. Ihana kirjoitus! Ja oikeastaan kaiken muun allekirjoitan täysin, ainoastaan alkoi harmittaa, -tämmöisenä pitkäaikaissinkkuuden kokeneena- tuo lausahdus siitä, että löydät parisuhteen kun et sitä etsi. Ja siis sitähän kuuli tosiaan lähes jatkuvasti tuolloin sinkkuaikoinakin erilaisista suunnista, mikä lähinnä tuotti vain turhautumista ja pahaa mieltä. Eikä se ei kyllä ainakaan itselleni toiminut yhtään. Vasta kun aloin itse aktiivisesti ”etsiä” ja kirjauduin Tinderiin yms. paikkoihin, löytyi lopulta se sopivakin kumppani. Eli siinä asiassa itsellä ainakin toimi paremmin, että alkoi kirjaimellisesti tehdäkin asian eteen jotain.

    1. Tämä on tosi vaikea asia ja ymmärrän täysin harmistumisesi. Itse erosin muutama vuosi sitten pitkästä suhteesta, ja sen jälkeen on ollut pari vakavampaa suhdetta, jotka löytyivät….Tinderistä. 😀 Mutta sitten olen tavannut yhden tähän astisen elämäni suurimmista rakkauksista työpaikalla (vuosia sitten, kun en etsinyt mitään) ja kerran olin kaverini kanssa kutomassa kahvilassa ja päädyin treffeille baristan kanssa. Ja varmaan jokainen on kuullut niitä leffamaisia tarinoita, joissa joku on tyytyväinen sinkkuna ja sitten jostain vain ilmestyy täydellinen ihminen. Omassa kaveripiirissäni siis on juuri näitä tapauksia.

      En siis tarkoita, että onnensa eteen ei kannata tehdä mitään. Kyse on enemmänkin asenteesta: onni vetää puoleensa onnea. Siitä, ettei käytä kaikkea aikaansa ja energiaansa kumppanin etsimiseen, vaan että pyrkii olemaan onnellinen juuri nyt eikä vasta kumppanin löydyttyä. Ajattelen, että kun esimerkiksi tekee itseään kiinnostavia asioita ja hankkiutuu paikkoihin, joissa on samanhenkisiä ihmisiä, voi niinkin auttaa universumia. Tai sitten voi selailla sitä Tinderiä, jos se tuntuu hyvältä.

      1. Varmaan tärkeintä onkin se että minkälaista energiaa levittää ympärilleen, eikä niinkään se että etsiikö suhdetta vai ei. Mun suhteet on kans yleensä alkaneet aika sattumalta, ilman mitään kummempaa etsimistä. Mut oon huomannut et kun oon löytänyt miehen mun emotionaalinen tila tai joku sellainen habitus on aina sama. ”Etsin” kumppania siinä mielessä että oon pitänyt silmät auki ja tsekkaillut miehiä. Mutta samaan aikaan se asenne millä oon sitä tehnyt on ollut kepeä. Tiedättekö sellaset päivät kun katsoo peiliin ja miettii että hitto mä oonkin kaunis, nauraa paljon ja elää hetkessä. Ihminen joka säteilee hyvää energiaa on viehättävä. Sellaisina päivinä kun pitää silmät auki eikä pelkää itse mennä esittäytymään niin alkaa tapahtua!

        1. Just näin! Energiastahan tässä kaikessa (kai) lopulta on kyse, niin siis uskon. Olet viisauden lähteillä tuon kepeyden kanssa. <3 Saahan sitä etsiä, kunhan ei tee sitä ryppy otsassa ja unohda nauttia elämästä samalla.

          Aurinkoa päivääsi!

  2. Joo, minä käytän tämän lauantain sittenkin aarrekartan tekemiseen! Halaus viikonloppuusi, ihana Anna <3

    1. Huippua Vilhemiina! Halaus viikkoosi! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *