Viime aikoina luettua

Olen lukenut viime aikoina aika vauhdilla ja enimmäkseen viihdettä. Sellaista kivaa kesälukemista, jota ahmii partsilla tai veneen kannella ja joka loppuu melkein liian nopeasti.

Yksi suosikeistani on jo jonkin aikaa ollut Lucinda Riley, jolta olenkin kesän kuluessa lukenut kolme kirjaa. Kuvan Enkelipuun, Keskiyön ruusun ja The Sun Sister -kirjan, joka on Seitsemän sisarta -sarjan kuudes osa eli Electran tarina.

Kaksi viimeistä olen lukenut Kindlellä, joten niistä ei ole kuvia. Siinäpä ainoa Kindlen miinus, muuten olen aivan ihastunut laitteeseen, jonka olen omistanut nyt pari kuukautta. Se on ratkaissut minua pitkään vaivanneen kirjojen säilytysongelman, lisäksi sitä on helppo pitää mukana, ei paina mitään, akku kestää tosi pitkään ja sitä voi lukea pimeässä, sillä laitteessa on valo omasta takaa. Luen sitä iltaisin oranssit lasit päässä (juu, luit oikein). Ne nimittäin blokkaavat Kindlen sinisen valon, joka saattaa heikentää unta.

Mutta se Kindlestä ja takaisin kirjoihin.

Enkelipuu kertoo Gretasta, joka unohti koko siihen astisen elämänsä jouduttuaan parikymmentä vuotta takaperin onnettomuuteen. Kuten Rileyn kirjoissa yleensäkin, menneisyyteen liittyy tietenkin mysteeri, jonka keskiössä on vanha walesilainen kartano. Rakkautta on myös ilmassa, kuten kuuluukin. Viihdyttävä kirja, mutta ei mielestäni Rileyn parhaimmistoa, toisin kuin:

Keskiyön ruusu, jonka hotkin purjehduksella muutamassa päivässä. Ihan loistava ja tosi koukuttava kirja. Kertomus tapahtuu kahdessa ajassa, kuten Rileylla kaiketi aina, ja kertoo Intiasta ja Englannista 1900-luvun alussa ja 80 vuotta myöhemmin. Tapahtumapaikka on jälleen vanha kartano, ja luvassa on rakkaustarina, kiehtovaa Intian kuvausta ja tragedia, joka leijuu kaiken yllä. Mitä tapahtui 80 vuotta sitten ja mihin se johtaa tänään?

The Sun Sister kertoo tosiaan Electran tarinan, joka on seitsemästä sisaresta kuudes (seitsemäs on vielä löytymättä). Se sijoittuu New Yorkiin ja Keniaan, ja Afrikasta kertova osuus olikin mielestäni kirjan parasta antia. Muuten tämä ei ollut suosikkini Seitsemän sisarta -kirjoista, ehkä siksi, että huippumalli Electra ei ole niin kiinnostava henkilönä. Tämä piirre on muuten minusta ehkä Rileyn kirjoissa se ärsyttävin: päähenkilöt ovat usein filmitähtiä, huippumalleja tai muuten todella etuoikeutettuja. Koko Seitsemän sisarta -sarja perustuu satumaiseen lähtötilanteeseen, jossa kuusi tytärtä adoptoinut miljonääri-isä kuolee ja jättää jokaiselle sisarelle salaperäisen viestin, jonka avulla tämä voi selvittää juurensa. Tästä hieman rasittavasta alkuasetelmasta huolimatta nämä kirjat ovat kuitenkin ihan mahtavaa viihdettä. Seitsemättä odotellessa.

Luin toisenkin kirjan, jonka pääosassa on Afrikka. Nimittäin Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo. Se oli todella hyvä, joskin hieman erikoinen. Kirja kertoo legendan, jonka mukaan palvelijat hautasivat löytöretkeilijä David Livingstonen sydämen Afrikkaan ja kantoivat hänen ruumiinsa mantereen halki, jotta se voitaisiin laivata takaisin Livingstonen kotimaahan Englantiin. Matkalla tapahtuu paljon murhista ja heimotaisteluista lähtien ja muiden vaarojen lisäksi reitillä vaanivat orjakauppiaat. Orjuus onkin yksi kirjan teemoista, samoin värikäs Afrikka-kuvaus ja ihmissuhteetkin.*

Anna Janssonin Hämärän lapset on taattua Janssonia. Eli Gotlantiin sijoittuva dekkari, jossa rikoskomisario Maria Wern tutkii murhia – ja selvittelee samalla omaa yksityiselämäänsä. Tykkään eniten juuri tällaisista dekkareista, joissa on murhan lisäksi myös ihmissuhdekiemuroita ja kirjasta toiseen jatkuva päähenkilön elämästä kertova sivutarina.

Olen myös edennyt Elena Ferranten Napoli-sarjassa. Luin sarjan toisen osan, eli Uuden nimen tarina -kirjan. Siinä päähenkilöt Lila ja Elena ovat nuoria naisia, ja elämä on muuttunut sitten lapsuuden. Kirjan kuvaus naisten välisestä ystävyydestä ja sen kommervenkeista on hyvin kiinnostavaa ja monin paikoin kertomus koukutti. Välillä se eteni kuitenkin turhan hitaasti, ja Elenan ja hänen ihastuksensa Ninon keskusteluita en melkein jaksanut lukea. Sarjan ensimmäisestä osasta sen sijaan tykkäsin kovasti, joten aion lukea jossain vaiheessa myös kolmannen ja ehkä neljännenkin.

*Arvostelukappale, kiitos Tammi.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *