Viime aikoina luettua

Olen viimeaikoina lukenut enimmäkseen dekkareita, romanttisia epookkitarinoita ja yhden tosi hyvän self help -kirjan. Tai rehellisyyden nimissä viimeinen on vielä kesken, mutta kuitenkin.

Mennään silti ensin dekkareihin. Muistatteko, että en pidä kauhean väkivaltaisista ja raaoista kirjoista? Olen lukenut Läckbergini tai ainakin monta ensimmäistä niistä. Sitten yksi niistä tuli uniini ja lopetin. Ne ovat jotenkin liian rankkoja minulle. Suosinkin enemmän sellaisia agathachristiemäisiä tarinoita.

Joten on luontevaa kertoa ensimmäiseksi tuon dekkarikuningattaren esikoisesta, eli Stylesin tapauksesta. Siinä rikas nainen myrkytetään maalaiskartanossa ja paikalle saapuvat kapteeni Hastings ja ei-vielä-niin-kuuluisa belgialainen salapoliisi Hercule Poirot. Loppuratkaisu yllätti ainakin tämän lukijan.

Vera Valan Suden hetkessä suomalais-italialainen Arianna ja hänen miehensä Bartolomeo muuttavat Seychelleille. Jännitystä elämään tuovat murha, rutto ja salaseura, sekä Ariannan menneisyys, johon liittyy jotain synkkää, mutta josta hän ei muista mitään. Olen lukenut Valalta pari aiempaa, Italiassa tapahtunutta dekkaria, ja rakastin niitäkin. Nämä kannattaa lukea järjestyksessä, sillä tarina jatkuu, muttei ole pakko. Juonesta saa kyllä kiinni, vaikka lukisi vain tämän uusimman.

Tunnetteko te Flavia de Lucen? Kyseessä on Alan Bradleyn luoma 11-vuotias salapoliisi ja harrastelijakemisti, joka asuu isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa englantilaisessa maalaiskartanossa. Kartanon ylläpito maksaa ja juuri lukemassani Filminauha kohtalon käsissä -kirjassa Flavian isä vuokraa kartanon filmiryhmälle. Seuraa tietenkin murha. Nämä Flavia-kirjat ovat tosi viihdyttäviä, aion lukea koko sarjan.

Tiedätkö jonkun kivan dekkarisarjan, josta voisin pitää? Vinkkaa!

Dekkareiden lisäksi olen lukenut kirjahyllystäni löytyviä Kaari Utrion epookkikomedioita. Tykkään erityisesti näistä Utrion uudemmista teoksista, jotka sijoittuvat usein 1800-luvun Helsinkiin. On kiehtovaa upota niiden maailmaan ja miettiä, millainen kotikaupunki oli pari sataa vuotta sitten. Juuri nyt on menossa Oppinut neiti ja hetki sitten luin Saippuprinsessan. Nämä uudemmat kirjat ovat aika paljon kepeämpiä kuin Utrion vanhemmat teokset, joissa naisilla menee alkuun yleensä aika huonosti ja kaikenlaista raakuutta tapahtuu. Näissä uusissa on mukana aimo annos  huumoria ja niissä naureskellaan aika paljon ajan pöyhkeille säätyläisille. Kaikkien Utrion kirjojen loppuratkaisu on tiedossa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Jos Utrio ei ole tuttu, en paljasta sitä.

Mikä on suosikkisi Kaari Utriolta? Kerro, tahdon lukea lisää!

Viimeisimmäksi muttei vähäisimmäksi: luen parhaillaan Oprah Winfreyn The Path Made Clear -kirjaa. Aivan ihanan lohdullinen opus, jos polku on sekaisin. Kirja koostuu erilaisista luvuista, joilla on sellaisia nimiä kuin The Seeds, The Roots, The Clouds…Jokaisen luvun alussa Oprah kertoo omia mietteitään, mutta pääosin kirja koostuu erilaisten kuuluisien ihmisten ajatuksista. Mukana on sellaisia pieniä nimiä kuin Eckhart Tolle, Jimmy Carter, Elizabeth Gilbert, Cheryl Strayed, Jon Kabat-Zinn, Deepak Chopra, Justin Timberlake

Yksi kirjan tähän mennessä lohdullisimmista ajatuksista kuuluu Marianne Williamsonille ja menee näin:

A lot of time people think, Someday my path will start. But whatever is happening in this moment is the path. You’re already on it.

Mitä luet nyt tai aiot lukea? Kaipaan suosituksia!

 

PODCASTBLOGLOVININSTAGRAM

Kommentit (18)
  1. Tässä tuli itellekin paljon uusia kirjoja joihin tutustua. Ihan loistavaa!<3 Omana vinkkinä heitän Kate Mortonin. Kiva yhdistelmä romantiikkaa, historiaa ja mysteeriä.

  2. Oletko lukenut Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvia Axel Björk-dekkareita? Suosittelen lämpimästi! Ne on ihan huippuja. Myös ne kirjat on esineinä kauniita. Upeat 20-luvun Helsingin kartat sisäkansissa. On jotenkin niin mahtavaa päästä 20-luvun Helsingin tutuille kaduille tarinoiden kautta.

    Mä en myöskään ole tippaakaan liian raakojen dekkareiden ystävä. Tykkään Donna Leonista, vaikka välillä ne on hieman tylsiä, mutta joku niissä silti viehättää. Max Seeckin trillerit on olleet mulla sillä rajalla, että onko ne liian raakoja vai ei. Mukaansa ne tempaa ihan uskomattomalla tavalla, haluaa lukea vielä tämän sivun, ja tämän ja tämän.

    Vares-dekkareita aloin lukea vasta Turussa asuessani. Niissä huumori on niin huonoa, että se on jo hyvää 😀 Joku niissäkin tarinoissa viehättää, yhtenä syynä varmaan juuri se, että ne sijoittuu Turkuun. Ja Jussi Vares nyt vaan on niin ihana renttu.

    Sain äskettäin luettua Elena Ferranten Napoli-sarjan vika osan. Suosittelen tuota sarjaa, jos et ole lukenut.

    Kaari Utriolta en ole lukenut vielä yhtään kirjaa, pitää kyllä edes yksi lukea. Ja tuon Oprahin kirjan hankin käsiini jostain ihan takuulla! Hyvä self-help kiinnostaa aina.

    Aurinkoista viikonloppua! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *