Viisaus ja pelko

 

85601360-EB1D-4B80-85E7-25024C97AB27.JPG

Se, kun yhtenä hetkenä kaikki tuntuu hyvältä, ja seuraavassa ärsyttää. Miten sama ihminen voi uskoa ihmeisiin ja universumiin ja olla silti toisinaan niin kovin huolissaan? Mietin, mitä tapahtuisi, jos lakkaisi huolehtimasta. Päättäisi vain, että kaikki on hyvin ja kaikki tulee olemaan hyvin. Koska niinhän se on. Olet selvinnyt jokaisesta vastoinkäymisestä tähän saakka. Jokaisesta, siitäkin, joka kolhaisi sydäntäsi. Sydän, ihminen, niillä on taito korjaantua. 

Kun ajattelin ihmeitä, ajattelin tätä päivää. Tässä nyt olen, vapaana, kauniissa kodissa, kirjoitan teille. Kerran uneksin, että elättäisin itseni kirjoittamalla. Niin olen tehnyt jo monta vuotta. Nyt vielä vapaammin kuin ennen. Se unelma tuli todeksi, vahvimmat niistä yleensä tulevat. 

Unelmalleen pitää omistautua ja sen alttarille uhrata. Se testaa ihmistä, vaatii näyttämään, että se todella merkitsee. Jotkut ihmiset tahtovat kaiken, mutteivat ole valmiita luopumaan mistään. Niin ei unelmia saavuteta, tässä elämässä voi saada paljon, muttei koskaan kaikkea. 

Kun unelmista puhutaan, puhutaan hyppäämisen pelosta. Vaan ei siitä, kun jo elää sitä unelmaansa, ja silti toisinaan pelkää, koska mikään ei ole varmaa. Vaan eihän elämässä muutenkaan, ikinä. Se helposti unohtuu. Siksi ei kannattaisi antaa pelolle periksi, ei jättää siipiään kokeilematta.  

Joskus pelko nimittäin kasvaa niin voimakkaaksi, että se alkaa määrätä elämän suuntaa. Sitä valitsee turvallisen, tekee sitä, mitä on ennenkin tehnyt. Jos silloin alkaa tuntua innottomalta, ohueksi vanuneelta, niin ehkä silloin pitää kääntyä sisäänpäin, sillä siellä on se tieto, jonka tarvitsemme. Silloin on valittava viisaus ja rakkaus pelon sijaan. 

Meillä jokaisella on sisällämme viisautta. Alitajuista, intuitiivista tietoa siitä, miten meidän kannattaa elää, mitä tehdä, mitä polkua seurata. Niin kauan, kun sitä viisauttaan pystyy kuuntelemaan, on turvassa. Se vie kohti hyvää, aina. Ja uskon, että lopulta asiat loksahtelevat, aina ne ovat loksahdelleet. Joskus vain itse jarrutamme niitä pelkäämällä, kontrolloimalla, pakottamalla asioita. Vaan sitten aina tapahtuu jotain, joka ohjaa jälleen oikeaan suuntaan.

Ajattelin kokeilla, mitä tapahtuu, jos lakkaa huolehtimasta, pakottamasta ja kontrolloimasta. Jos vain elää elämäänsä, tekee sitä, mille silmät loistavat, eikä yritä väkisin mitään. 

Veikkaan, että silloin tapahtuu

hyvää.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *