Vuoden viimeiset

AdobePhotoshopExpress_2015_12_29_17:11:43.jpg

Olen kävellyt läpi vuoden viimeisten päivien. Kantanut kameraa mukanani ja kuvannut, kunnes veri pakenee sormista ja ne muuttuvat hieman tunnottomiksi, mutta silti kipeiksi.

Olen katsellut mustan ja matalapaineisen maailman huurtuvan ja hengittänyt voimaa sen kirpeydestä. Olen ajatellut, miten ihanaa pakkanen on ja miten helvetin kylmä täällä on.

Olen lukenut Tove Janssonin kirjeitä ja hymyillyt tyynylleni.

Olen laskenut hajuvesiäni ja miettinyt, miten voi olla niin monta ihan hyvää, muttei yhtään täydellistä. Nekin, jotka joskus olivat, muuttuivat kaikista niistä hetkistä, joissa käytin niitä. Tarvitsen uuden lempituoksun, sellaisen jota en koskaan suihkuta tärkeinä iltoina, vaan vain tavallisen kepeinä päivinä ilman suuria merkityksiä.

Olen sopinut kalenterini toisina päivinä täyteen tapaamisia, toisina jättänyt sen tyhjäksi.

Olen kerännyt inspiraatiota kuvatakseni lempikosmetiikkaani, päätynyt sivelemään sitä kasvoilleni.

Olen huomannut, kuinka uuvuksissa olin. Olen syönyt isoja lautasellisia pastaa, kävellyt pitkään jäisessä metsässä, herännyt puoli kymmeneltä herätyskellon soittoon (jotta elämässä pysyisi jokin roti), juonut punaviinin jämiä yksin ja kahvia seurassa. Syönyt wienernougata ja vihreitäkuulia, heittänyt hyasintit roskiin, antanut koirien kivuta sohvalle vaikka ne tuovat mukanaan havuja, ryömivät päälleni ja yrittävät varastaa ruokani.

Olen nukkunut aamuun asti heräämättä ja jaksanut taas punnertaa – ja sitten tuntenut selässä sen kivun, joka estää kaikenlaisen punnertamisen. Oh well, ehkä vähän lisää wienernougata.

Jossain tämän kaiken keskellä pohdin, kuinka moniselitteistä ja arvaamatonta elämä on, miten me olemme kaikki julmia joillekin ja lempeitä toisille, miten ei ole yhtä oikeaa eikä yhtä tunnetta tai ajatusta, miten ne kaikki sekoittuvat keskenään ja lopputulos on kummallinen sekasotku, jonka keskellä kannattaa vain nauraa niin paljon kuin mahdollista.

(Ja lopuksi muistin, kuinka kirjoittaa. Vaikka latet kaatuisivat ja takki sotkeentuisi, se on silti onnellista.)

Kommentit (8)
  1. Kaunis kirjoitus ja kuva – 2015 on ollut itsellänikin täynnä helpompia ja vaikeampia hetkiä. Odotan innolla, mitä 2016 tuo tullessaan – kai sitä pitää jokin aihetta käsittelevä päivitys vielä rustata. Ihan vain, jotta saa omatkin ajatuksensa kartalle.

    Tällä hetkellä blogin puolelta löytyy jotain konkreettisempaa: juttu jalkinehuollosta ja ihanasta kenkienhoitotuotesarjasta – sekä tuotearvonta aiheen tiimoilta!

    1. Kiito Emma. <3 Välillä on hyvä summata, missä oikein mennään. Olkoon vuosi 2016 ihana ja inspiroiva meille molemmille!

  2. Ihana Anna. (Kuinkakohan mones tällainen kommentti?)

    1. Ihana Miia. (Tällaisia kommentteja ei tule koskaan liikaa.) <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *